Uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos jokainen pääsisi, pystyisi ja menisi käsittelemään elämänsä kipukohtia joko ammattilaisen tai ymmärtävän, luotettavan vertaisen kanssa.

Mielenterveydestä puhutaan nykyisin huomattavasti aiempaa enemmän. Masennuksesta, paniikkihäiriöistä, ahdistuneisuudesta, synnytyksen jälkeisistä haasteista ja niin edelleen on tullut aiempaa hyväksytympiä keskustelunaiheita. Haasteisiin saa ja tulee hakea apua. Mielestäni nimenomaan mielenterveysongelmista puhumisen rinnalle kaivattaisiin silti edelleen enemmän muistutuksia siitä, että ihan jokaisella voi olla – ja todella usein on – elämässään sellaisia asioita, joita olisi hyötyä käsitellä ammattilaisen tai muun osaavan tahon kanssa.

Minulla ei ole koskaan diagnosoitu mitään mielenterveyden häiriöitä, enkä myöskään koe, että minulla sellaisia olisi ikinä ollut. Siitä huolimatta olen useampaan otteeseen elämäni aikana turvautunut ulkopuoliseen apuun omien päänsisäisten kiemuroideni selvittelemiseksi. Jo peruskouluaikana minulla oli parissakin yhteydessä käyntejä koulupsykologin luona: tokaluokalla koulukiusaamisen vuoksi, alakoulun lopulla ahdistukseen ja omaan perfektionismiini liittyen. Olen todella iloinen, että sain tuolloin apua matalalla kynnyksellä.

Pari vuotta sitten mieheni kävi läpi suurempaa myllerrystä omien kipukohtiensa kanssa ja kävi liki vuoden ajan juttelemassa sielunhoitajalle. Hän kannusti minuakin moneen kertaan jälleen puhumaan omista hankaluuksistani ja epävarmuuksistani jollekin ulkopuoliselle. Siispä rohkaistuin lopulta etsimään seurakunnan kautta sielunhoitajan. Sielunhoito tarkoittaa eräänlaista kristillistä keskustelutukea, ja varsinaiseen sielunhoitoterapiaan on oma koulutuksensa. Monilla sielunhoitoterapeuteilla saattaa olla lisäksi esimerkiksi psykologin tai psykoterapeutin koulutus. Seurakunnissa on kuitenkin usein tarjolla myös ilmaista sielunhoidollista keskustelua ilman varsinaista terapeuttista elementtiä.

Ehkä siksi, että omien tuntojen purkaminen ammattilaisen kanssa tuli minulle tutuksi jo niin nuorena, en ole ikinä kokenut henkisen avun vastaanottamista nolona tai leimaavana. Päinvastoin: sehän on ihan parasta ja oikeasti auttaa, kunhan pöydän toisella puolella istuu asiansa osaava ihminen, jonka kanssa myös kemiat natsaavat vähintään sinne päin. Yllättäen näin ”aikuisiällä” sielunhoitajalle meneminen tuntui kuitenkin vaikealta. Tuntui oudolta mennä keskustelemaan ajatuksistaan, kun päällä ei ollut mitään superakuuttia. Vienkö sielunhoitajan aikaa turhaan, vienkö jonkun toisen paikan, onko näin mitättömien asioiden vatvominen ihan naurettavaa? Silti jokaisen käynnin jälkeen palasin kotiin kyyneleet silmissä ja uusien oivallusten kanssa.

Sielunhoitajani sanoi hyvin, että aina on joku, jolla menee vieläkin huonommin, mutta minä en voi mitään sille, jos joku toinen ei tahdo vastaanottaa apua. Voin ainoastaan pitää huolta itsestäni. Ja omien asioiden, elämänhistorian ja haasteiden läpikäyminen on nimenomaan sitä: itsestä huolta pitämistä. Vaikka sinulla ei olisikaan vakavaa mielenterveyden häiriötä, päihdeongelmaa tai itsemurha-ajatuksia, ansaitset löytää ja parantaa ne pienetkin haavat. Valitettavasti avun saaminen, erityisesti ilman diagnoosia tai virallisti todettua Kela-tuettua terapian tarvetta, on tosi vaikeaa. Olisi upeaa, jos luottamuksellinen keskusteluapu matalalla kynnyksellä mahdollistuisi laajemminkin kuin vain seurakuntayhteisöjen piirissä. Kristityille sielunhoito on kuitenkin aivan upea mahdollisuus, jota suosittelen ehdottomasti harkitsemaan.

Jos verrataan blogimaailman kulta-aikaan ja tämän hetken hittiblogien elinkaareen, minä lähdin mukaan blogin kirjoittamiseen tosi jälkijunassa. Viime vuosien hittijuttu on ollut YouTube ja podcastit blogiskenen vähitellen hiljennyttyä. Hyviä bloggaajia on kuitenkin edelleen, ja itse rakastan  videoiden ja äänitysten sijaan nimenomaan kirjoitetun materiaalin lukemista. Useat lähemmäs vuosikymmen sitten aloittaneet suosikkiblogit ovat vakiinnuttaneet paikkansa lukijoiden listoilla, ja vaikka uusia helmiä blogitaivaalle ei ehkä enää niin tiuhaan sytykään, onneksi luettavaa löytyy edelleen runsaasti. Tässä lista omista, isommista tai pienemmistä, suosikkiblogeistani!

But I’m a human not a sandwich
Iina Hyttisen blogi on varmasti yksi Suomen menestyneimmistä. But I’m a human not a sandwich on ehkä ennen kaikkea lifestyle-blogi, jossa aiheet vaihtelevat perheestä ja parisuhteesta tyyliin ja ruokaan. Erityistä blogissa on mielestäni se positiivinen tyyli, jolla Iina kirjoittaa: vaikka postaukset eivät ole mitään siloiteltua höttöä, perheen valoisa elämänasenne paistaa teksteistä kauas.

Juliaihminen
En itse asiassa ole (valitettavasti!) lukenut Julian blogia vielä kauaa, vaan löysin sen sattumalta puolisen vuotta sitten. Välittömästi pari postausta selattuani blogi sai kuitenkin paikan nettiselaimeni kirjanmerkeistä, päivittäin tsekattavasta vakiolukemistosta. Julia Thurén kirjoittaa todella mielenkiintoisesti muun muassa vanhemmuuteen ja rahaan liittyvistä teemoista. Hänellä on tosi hauska, omanlaisensa tyyli kirjoittaa, joten vaikka aiheet ovat yleensä timanttista ja superkiinnostavaa asiaa, blogin värikkään kielen äärellä saa myös välillä nauraa. Lisäksi blogin kommenttiosiossa käydään usein erittäin mielenkiintoisia keskusteluja.

Ostolakossa
Ostolakossa on blogi, jota olen seurannut tältä listalta kaikista pisimpään. Olen tainnut seurata vastikään kymmenenvuotista taivaltaan juhlistanutta kosmetiikkablogia lähestulkoon sen alkuvuosista asti. Muistan vieläkin, miten löysin Ostolakkoon 12-vuotiaana, kun innostuin kynsitaiteesta ja halusin lukea parhaat vinkit siihen, miten omat kynnet saa kasvamaan vahvoiksi ja kauniiiksi – voi voi :’) Virven postaustahti on ihailtava, ja Ostolakosta löytää asiantuntevaa tietoutta kaikenlaisista ihonhoitoon, meikkeihin ja etenkin korealaisiin tuotteisiin liittyvistä teemoista. Vaikken ole ikinä ollut mitenkään superkiinnostunut kosmetiikasta, jokin Virven tyylissä on saanut minut pysymään matkassa kaikki nämä vuodet. Nykyään postauksia tulee kosmetiikkatuotteiden ohella myös mm. minimalismiin liittyvistä teemoista.

Maria Nordin
Ennen Kaksplussan alla Kotitalouskriisi-nimellä kulkenut Maria Nordinin blogi on mielestäni supermielenkiintoinen. En ole läheskään kaikesta samaa mieltä Marian kanssa, ja hänen tekstintä ovatkin aiheuttaneet toisinaan kuohuntaa, mutta ainakin blogista saa aina uutta ajateltavaa. Nordinin blogin pääpaino on nykyisin mielen voimassa ja tietoisessa hyvinvoinnissa, johon yhdistyy äitiyteen, ekologisuuteen ja kemikaalivapaaseen elämään liittyviä aiheita. Maria tunnetaan myös vauvojen vessahätäviestinnän sanansaattajana.

Lähiömutsi
Lähiömutsi on perheblogi, jonka lämminhenkinen tyyli, osuvat arjen kuvaukset sekä kiinnostavat asiahenkisemmätkin postaukset saavat palaamaan sinne yhä uudestaan ja uudestaan. Vanhemmuuden lisäksi Hannen blogissa näkyvät ekologiset ja eettiset arvot muun muassa kotimaanmatkailun ja laatikkopyöräilyn muodossa. Myös yhteistyöpostaukset tehdään laadukkaasti ja blogin arvoja kunnioittaen.

Iidan matkassa
Iidan blogi on singahtanut suosioon viimeisen vuoden aikana, ja suunnilleen sen aikaa olen itsekin ollut lukijana. Perheeseen, (yksinhuoltaja)vanhemmuuteen ja vauva-arkeen liittyvien tekstien lisäksi Iida kertoo blogissa muun muassa sinkkuudesta sekä jakaa ruokareseptejä. Lapsiin liittyviin aiheisiin tuo mukavaa kulmaa sekin, että Iida on lastentarhanopettaja, ja pohtii kasvatusta blogissaan toisinaan myös ammattilaisen näkökulmasta.

Missä olet Laura
Siinä missä yleensä haen blogeista lifestyleä, arkea tai asiaa, Lauran blogi on uskomattoman upean kirjoitustyylinsä ansiosta enemmänkin taidetta. Tekstit ovat yleensä pieniä hetken kuvauksia, jotka on toteutettu mielettömän kauniilla tavalla. Lauran postaukset onnistuvat aina vähintäänkin koskettamaan tai herättämään ajatuksia.

Puutalobaby
Hienostelun tai viimeiseen asti siloiteltujen ammattikuvien sijaan Puutalobabysta löytyy ihanaa, lämminhenkistä ja riemunkirjavaa arkea. Krista kirjoittaa usein hauskoista arjen sattumista, ja kiinnostava on myös perheen elämäntapa: viimeiset pari vuotta perhe on asunut talvikuukaudet Espanjassa palaten aina kesäksi Suomeen puutalokotiinsa. Puutalobabya lukiessa tulee aina hyvälle tuulelle.

Tyhjä ajatus
Saranda Dedollin Tyhjä ajatus on myöskin minulle uudempi tuttavuus, mutta silti ihan huippu sellainen. Blogissa käsitellään elämään liittyviä aiheita maan ja taivaan välillä, mutta erityisesti vastuullisuuteen liittyvät teemat sekä raskauteen ja aivan pian starttaavaan vauva-arkeen liittyvät postaukset ovat olleet omia suosikkejani. Tykkään hurjasti Sarandan tavasta kirjoittaa, ja erityisen papukaijamerkin voisi antaa myös blogin kommenttisektorille. Saranda vastaa kommentteihin aina todella ihanasti ja ajatuksella, joten tänne jättää mielellään myös oman viestinsä.