Blogi 2-vuotta ja vuoden huippuhetket!

Tästä oli jo postauksen rääpäle luonnosteltu, mutta se jäi potkujen tuoman alkuhämmennyksen jalkoihin. Jotenkin tuntui tyhmältä juhlistella blogin syntymäpäiviä, kun elämässä oli tapahtunut jotain oikeasti merkittävää. Nyt vajaa pari viikkoa myöhemmin olen hieman eri mieltä. Blogin kaksivuotissyntymäpäivät ovat merkittävä tapaus!

Tämä blogi on antanut elämääni viimeisen kahden vuoden aikana taatusti enemmän kuin työni, olenhan ollut viimeisen kahden vuoden aikana suurimman osan poissa työelämästä. Blogissa olen pohtinut lapsettomuutta ja sijaissynnytystä. Olen jännittänyt ja odottanut. Blogissa esittelin reppureissumme elämyksiä. Blogin kautta olen antanut haastatteluja medioihin ja ”keskustellut” lukemattomien mielenkiintoisten, ystävällisten ja myös kriittisten lukijoiden kanssa.

Vuosi sitten kirjoitin täällä, kuinka siitä tasan vuosi sitten painoin ensimmäistä kertaa ”Julkaise blogipostaus” – nappulaa täällä Lilyssa. Tuosta painalluksesta lähti ihmisten ilmoille tämä postaus matkalla-perheeksi/matka. Nyt kulunut blogivuosi on ollut tähänastisen elämäni mullistavin. Tässä joitakin huippuhetkiä ja pohjakosketuksia vuoden varrelta.

Tammikuussa Jennifer alkoi olla todella iso, ja olo myös sen mukainen. Me yritimme tsempata parhaamme mukaan…

Voitteko kuvitella miltä tuntuu pakata kassi ja lähteä vastaanottamaan omat vauvat? Helmikuussa jännitti, paljon!

Maaliskuussa minusta tuli äiti kahdelle maailman suurimmalle ihmeelle. Itku tulee pelkästään tämän postauksen näkemisestä. 

vava.jpg

Sitten olimmekin jo palaamassa kotiin ja huhtikuussa aloitimme normaalia arkea Euroopassa. Myös Hesari teki meistä ison jutun.

Toukokuun lapsettomien päivänä pohdiskelin omaa tilannettani. Vaikka sylini ei ole enää tyhjä, lapsettomuus elää minussa ikuisesti.

Kesäkuussa saimme huonompia uutisia, kun minun vanhemmaksi virallistaminen ei sujunutkaan ongelmitta.

Äitini tuli kolmeksi kuukaudeksi tutustumaan lastenlapsiinsa ja auttamaan minua. Heinäkuussa koitti kotiinlähtö ja se oli haikea hetki minulle.

Elokuussa vietin ensimmäistä kertaa yön erilläni vauvoistani. Jälleenäkeminen kirvoitti onnenkyyneleitä!

paikkarit.jpg

Ensimmäinen lomareissumme koitti syyskuussa ja vauvat saivat ansaitsemaansa huomiota. :)

Lokakuussa sohaisin ampiaispesää tällä postauksella.

Toiseen kotimaahan tutustuminen alkoi marraskuussa. Vauvat saivat myös Suomen kansalaisuuden! 

Pari viikkoa ennen töihinpaluuta sainkin joulukuussa potkut – 2017 avautuukin jännittävänä ja avoimena!

dsc02856.jpg

 

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan lapset
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.