Kehokuva

Minulla on alkanut esiintyä oman kehoni tunnistamattomuutta. Tämä on kai ymmärtääkseni melko yleistä myös muissa mielenterveyden häiriöissä. Se ettei tunnista omaa kroppaansa tuntuu kovin pelottavalta ajatukselta. Reaktioni ei ole säikähdys kun katson peliin vaan lähinnä ihmetys. Miellän itseni välillä pienemmäksi kuin oikeasti olen, mutta joskus tietyt ruumiinosat tuntuvat luontaista suuremmilta.

Olen todellisuudessa 23. Mutta ajatuksissa ja pääni sisällä olen joskus yhä 15. Joskus vieläkin nuorempi. Tämä heijastuu myös ruumiinkuvaani. 

Tänään taisin kokea ensi kertaa dissosiaatioon liittyvän oireen jossa ympäristön koko muuttuu. Se saattaa kutistua tai kasvaa. Tässä tapauksessa se kutistui ja minä mielessäni kasvoin. Olo tuntui jotenkin kömpelön suurelta ja maailma kirjaimellisesti tuntui pienentyneen. 

Tämä ei kuitenkaan tuntunut ahdistavalta sillä tajusin mistä on kyse ja olen perehtynyt asiaan aiemmin vaikken ole sitä kokenut. Lähinnä mielikuva tuntui jopa huvittavalta. 

Mutta haluaisin teidän tätä lukevien ihmisten sulkevan rauhallisella hetkellä silmät ja kuvittelevan oman kehonne mielessänne. Miltä sinä näytät? Vastaako mielikuva todellisuutta ja kykenetkö tiedostamaan sen jos näin ei ole? 

Itselläni näin ei tosiaan ole mutta se ei aiheuta kovaa ahdistusta sillä tiedostan sen. Näen kyllä peilistä kuvani ja tajuan että en ole enää se laiha ja nuori syöpäpotilas joka joskus olin. Ja se ajatua on helpottava. Vaikka toisinaan koen että minulla olisi tarvetta pudottaa painoa haluan oppia ensin tuntemaan kehoni ja hyväksymään sen. Toivon että terapia antaa siihen jatkossa mahdollisuuksia.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään

Viikon parhaat

Taas on viikko kulunut ja uutta aloitellaan pian. Tähänkin viikkoon on mahtunut paljon hyvää ja joitain ei-niin-kivoja asioita. Jos aloitettaisin negatiivisesta asenteesta ja siirrytään sieltä puhtaaseen positiivisuuteen.

Viikon negatiivinen valitusvirsi

  • Kävimme ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa Alice through the looking-glass. Tämä on todella positiivinen asia mutta salissa oli muutama henkilö joka ei ymmärtänyt katsoa elokuvissa elokuvaa vaan jutteli ja selaili puhelinta ja otti asiakseen kommentoida elokuvan käänteitä toisilleen. Mielestäni julkisilla paikoilla pitäisi ottaa muutkin huomioon ja on ihan perusasia olla elokuvissa hiljaa. Jaksatko sinä ottaa muut huomioon arjessasi? Entä jos kyseessä on ihminen jota et tunne tai jonka arki ei kosketa sinua? En nyt hae ajatusta että kaikille pitäisi olla mahtava yli-ihminen mutta ihan perus käytöstavat olisi todella kova juttu.
  • Törmäsin tähän samaan efektiin toistamiseen myös junassa tällä viikolla. Olin tulossa töistä kotiin ja junaan tuli kaveriporukka. He huusivat, hyppivät penkiltä toiselle, juoksivat junassa ja läpsivät toisiaan. Porukka oli nuori, mutta en ole ikinä pitänyt siitä että ajatellaan että nuorilta puuttuisi järkeä. Kyllä niillä nuorilla ihmisillä ajatus toimii ja he ymmärtävät elämää. Joskus tottakai kaikki tarvitsevat ohjausta, mutta ei se tee kenestäkään tyhmempää jos tarvitsee tukea. Jos annetaan toisille arvostusta ihmisinä, ehkä he käyttäytyisivät arvonsa mukaisesti. Itse toteutan tätä  ajatusta läheisten ja perheeni kohdalla kuten myös työssäni.

Viikon positiiviset

  • Olen saanut viettää aikaa rakkaiden ystävieni kanssa. Asun hieman erillään ystävistäni ja kaikki tapaamiset pitää suunnitella etukäteen. Nyt kuitenkin olen kuullut ilouutisia että muutama kavereistani muuttaa lähemmäs kotiani. Rakastan extempore tapaamisia ja pian ne saattavat taas kuuluua elämääni.
  • Sain pari iltaa sitten mielettömän sisustusvimman. Purin energiani niin että siirtelin olohuoneen huonekalut uusille paikoille ja etsin kaapeista varastoituja sisustustavaroita. Näin toteutin ajatukseni ilman rahan kuluttamista ja tulos on erittäin viihtyisä. Olen varastoinnissa noudattanut vuosi taktiikkaa: varastoit haluamasi tavarat ja jos et vuoteen niitä kaipaa ne voi hävittää tavalla tai toisella.
  • Pienet hetket ovat valaisseet viikkoani tasaisesti. Uusi blenderi, hyvä ruoka, kesän tuoreet marjat, hyvä musiikki työmatkalla ja myöhäiset herätykset tuntuvat kaikki mukavalta mausteelta viikkooni.

Loppuun vielä pieni kokemus asiasta jota en osaa laittaa positiiviseen mutten myöskään negatiiviseen osioon. Nimittäin sää. Eihän se kenenkään vika ole eikä siihen voi vaikuttaa. Välillä on mukava että sataa mutta kaipaisin lämmintä ilmaa. Yhteinä iltapäivänä kahlasin läpi veden kirjaimelliseti sillä rautatieaseman tunneli tulvi vettä. Turvamies yritti googlettaa minulle vaihtoehtoista reittiä (kiitos siitä), mutta totetasi lopulta ettei auta kuin mennä tuosta veden läpi. Tilanne oli kaiken kaikkiaan lähinnä huvittava.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään