Viime viikon parhaat tulevat hieman myöhässä. Rehellisesti sanottuna en ole jaksnut kirjoittaa, sillä minulla on ollut mm. tapaaminen mahdollisen uuden terapeuttini kanssa. Aloitan psykoterapiassa työskentelyn toivottavasti pian. Nämä istunnot ovat äärimmäisen hyödylllisiä, mutta hyvin voimia kuluttavia. Olin terapian jälkeen todella loppu. Vaikka terapeutti on apuna ja johdattajana, työ on tehtävä itse. On paikattava menneisyyden aukot ja palattava hetkeksi miettimään muistojen ja oireiden yhteyttä.

Lisäksi hukkasin yhtenä päivänä hieman aikaa. Noin pari tuntia. Tämä on dissosiaatiohäiriön tunnusomainen oire. Tiedän että olen ollut kotona mutta olen muutaman tunnin toiminut ns. autopilotilla. Olen tehnyt ilmeisesti täysin normaaleja asioita, laittanut ruokaa yms. mutta muistissa on vain hämärä jälki noista tunneista. Tästä tilasta herääiminen tuntuu pelottavalta. Aina luokse saapuu tunne hallitsemattomuudesta. Inhoan hallitsemattomuuden tunnetta. Haluan pitää langat käsissäni ja elämänhallinta on tärkeää kaikille, ei vain minulle yksilönä.

Olen ottanut työssäkäymisen prioriteetti nro 1 arjessani. Halua tehdä työni hyvin ja muu tulee sen jälkeen. Vietän kyllä vapaa-aikaa kuten muutkin. Tiedossa on mm leffa-iltaa ja ehkä kahvitteluakin ystävien kanssa. Huolehdi perheestäni ja kodistani. Hoidan asiani. Mutta joskus jostain on tigittävä että saa kaiken hoidettua.

Eli viime viikkoni.

Se oli stressaava, kiireiseksi tehty ja jopa hieman pelottava.

Mutta tänään on helppoa. Olen ollut töissä, tehnyt ruokaa ja pessyt tiskit ja nyt on aikaa minulle itselleni. Hieman tuo klo 5 herätys aamulla verottaa mutta energiaa on vielä jäljellä.

Miten te rentoudutte vapaa-aikana?

Entä kumpi painaa vaa’alla enemmän, työ vai vapaa-aika?