eihän tosta niin paljon pisteitä tullu.

Haluaisin kirjoittaa eräästä viime päivinä minua askarruttaneesta asiasta. Kun joku paljastaa kärsivänsä mielenterveysongelmista, seuraa yleensä keskustelussa vastapuolen täydellinen jäätyminen. Se yritetään mahdollisesti peittää huomaamattomasti eli sitä seuraa kömpelö kommentti aiheesta. Uskon että yleensä syy on asian vieraus ja tuntemattomuus. Vieras aihe voi olla pelottava, tai yllätys voi olla niin suuri ettei tiedä miten pitäisi olla. Muista silti että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Olen kohdannut itse monenlaisia vastaanottoja kun olen ottanut omat ongelmani puheeksi. Osa hetkistä on ollut onnistuneita ja osa taas ei. Haluan jakaa teille mielipiteeni siitä mitä haluaisin, että keskutelussa on/ei ole ja mikä on mielestäni tärkeintä siinä hetkessä kun toinen paljastaa herkän ja mahdollisesti häpeämänsä asian, ehkä joskus juuri sinulle.

1. Älä vähättele

Tähän olen yllättäen törmännyt ammattilaisten keskuudessa. Ne tahot joita olen tavannut vain satunnaisesti hoitosuhteessani ovat kokeneet minun olevan hyvinkin terve. Tämä luultavasti siksi että arkinen osani osaa toimivasti luovia arjessa. Silti ”tän testin mukaan oot ok” kommentti saa vereni kiehumaan. Mikään paperi ei osaa määritellä miltä minusta tuntuu. 

2. Älä myöskään suurentele 

”Kauheeta, miten sä oikeesti pärjäät ton kans?” tyypillinen kommentti ihmisiltä joille taustani on ollut tuntematon. Silti tämä on minulle arkipäivää. Oli se miten sekavaa, uskomatonta tai mielestäsi kamalaa tahansa haluan uskoa että joku kaunis päivä ongelmat ovat hallinnassa. Yleisen paniikin lietsonta ei tue tätä unelmaa.

3. Kuuntele, oikeasti

Läsnäolo. Se on se avainsana. Ei tarvitse tietää oikeita vastauksia. Ei aina tarvitse edes tietää mitä sanoa. ”En oikein tiedä, mut mä oon tässä.

4. Tee rajasi selväksi

Sinun ei ole tarkoitus olla minulle ammattiauttaja. Sinun on tarkoitus olla ystävä. Jos kuulemasi on sinulle liikaa, kerro se avoimesti.

 

Millaisia kokemuksia teillä on vastaavista tilenteista?

Suhteet Oma elämä Mieli

mä oon lomalla nyt

Velvollisuudet on hetkeksi hoidettu. Kouluvuosi on paketissa hyvällä menestyksellä. Tämä vuosi oli todella rankka, varsinkin kevätlukukausi. Mutta nyt voin katsoa taakse ja sanoa että hyvä minä, mä selvitin sen. Eilen oli lisäksi ensimmäinen tanssinäytökseni ja se meni aivan putkeen! Paremmin kuin osasin toivoakkaan. Jännitin esiintymistä paljon, mutta nautin siitä myös täysin. Kokemuksena mahtava ja varmasti esiinnyn myös ensikaudella.

Nyt mulla on elämässä hetki aikaa rentoutua. Tarkalleen sanottuna viikko. Tämän pidempää lomaa en ole pitänyt sen jälkeen kun täytin 14. Viikon jälkeen menen töihin kesäksi. Sekin jännittää sillä työpaikka on aivan uusi minulle. Mutta yritän olla ottamatta paineita etukäteen. Työ sentään on vanhaa tuttua, että kyllä siitä varmasti selvitään.

Tämän lomaviikon aikana on tarkoitus mennä sukulaisten mökille. En ole käynyt siellä vuosiin. Tämä sen takia, että olen ollut töissä/koulussa/kiireinen ja todella huono sukulaisten kanssa. Meidän sukumme on suhteellisen pieni. Serkkunikin voin laskea yhden käden sormilla. Silti tapaamiset ovat aina melko muodollisia. Itse olen huono ihmisjoukoissa varsinkin kun pitää käyttäytyä tavallaan hillitysti ja edustavasti.

Mökillä nyt toivottavasti on rennompaa. Miehenikin he ovat tavanneet vain kerran aiemmin. Nyt hän pääsee mukaan kun kerrankin on harvinainen tilanne siitä että molemmat ovat lomalla. Koiramme menee hoitoon eikä lähde mukaan. Sinänsä hyvä sillä siellä on nähty käärmeitä, ettei satu mitään. Tarkoitus on viettää aikaa grillaillen ja saunoen. Ehkä luonnon keskellä tämäkin suorittaja voi vähän hellittää.

Terapian hakeminen edistyy. Ensi viikolla on viimeinen tapaaminen ennen kuin virallinen lähete (toivottavasti) kirjoitetaan. Olen täyttänyt kaikenlaisia testejä ja menen keskustelemaan niistä sekä muista hakemiseen vaikuttavista asioista, kuten motivaatiosta. Asiaan vaikuttaa myös se onko minulla aikaa ja voimia panostaa terapiassa käyntiin. Toivon todella että tapaamisen jälkeen saan alkaa etsimään sopivaa terapeuttia.

Olen myös ollut sairaana. Kärsin taas kovista vatsa ja selkäkivuista. Lääkekuurin ja parin lääkäri käynnin jälkeen sain vastauksen, että ”emme tiedä miksi olet kipeä ja valmistaudu siihen ettei se koskaan selviä.” Minua on tutkittu aiemmin varsin laajasti eli kyse ei ollut mistään tutkimatta-diagnoosiin tapauksesta. Olen iloinen että sain kuulla ne sanat lääkäriltä. Se ettei kyseessä ole mitään vakavaa helpotti oloani ja minusta on hyvä että nyt voin valmistautua siihen että on pärjättävä omillaan. Sain kyllä vastaanotolta kipulääkkeet mutten koe niistä olevan juurikaan apua. Enemmän keskutelimme lääkärin kanssa stressin vaikutuksesta ja muista keinoista joita voin käyttää.

Mutta nyt yritän muistaa täsä hetkessä, että kaikki on hyvin. Muistaa nauttia elämästä ja kesästä. Kerrankin kun siihen on mahdollisuus.

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys