Onko sulla kiire?
Koen itse että pystyn toimimaan paineen alla ja kovassa kiireessä mutta se syö älyttömästi voimia, ihan niinkuin meiltä kaikilta. Mielestäni nykypäivä tavallaan vaatii meitä kiirehtimään. Painotetaan tuloksia, tahtia ja tehokkuutta. Mutta ihminen ei ole kone. Siksi ehkä jotkut sortuvat tämän paineen alla.
Kuka meiltä vaatii näitä suorituksia, me itse vai joku muu?
Itselläni kiire jää päälle joskus. Tulee hetkiä kun en vain osaa pysähtyä. Silloin yleensä otan itsellei hetken jota kutsun leikilläni ”välikuolemaksi”. Menen siis nukkumaan ja kun tämä tunne vallitsee on todellinen suoritus etten nose sängystä ennen kuin olen nukkunut hetken. Mielessä pyörivät niin erilaiset nettisivut, blogit, siivousasiat, ai niin tiskatakin voisi… Se että keskityn itseeni, kroppaani ja mieleeni on parasts mitä voin tämän tunteen keskellä itselleni antaa.
Itse lähdin jatko-opiskelemaan osittain siksi että tajusin, etten kestä työpaikkani tahtia, kiirettä ja työmäärää. Pidin työstäni sekä työpaikastani paljon. Mutta ne hetket kun pääsit töistä, menit kotiin ja vain romahdit väsymyksestä.Se oli liikaa, kun ne jatkuivat päivittäin ja kuukaudesta toiseen. Oli minulla muitakin syitä lähteä opiskelemaan, mutta yksi oli rehellisesti sanottuna tuo. Lisäksi toivon pääseväni päivätyöhön tai kaksivuorotyöhön, jolloin ei tarvitsisi tehdä yövuoroja. Joillekkin ihmisille yötyö sopii ja minä en koe olevani yksi heistä.
Aina kiire ei ole sinusta kiinni. On hetkiä jolloin pitää vain purra hammasta ja vetää homma läpi. Mutta joskus huomaan, että ihmiset harrastavat sellaista päänsisäistä kiirettä. He luovat hetkeen itse hirveän hopun. Se on enemmän asenne kuin mitään konkreettista.
Minä yritän tasapainotella elämässäni kiireen sietämisen ja sen eliminoimisen välimaastossa. Pieni paine on hyvästä jopa minulle mutta jatkuva selviytyminen aamusta iltaan on jopa tappavaa.
Hellittäkää ihmiset hetkeksi.