Turvapaikka

Olen etsinyt tietoa omasta diagnoosistani eli dissosiatiivisesta häiriöstä. Olen törmännyt yhteen minulle toistaiseksi vieraaseen, mutta kiinnostavaan asiaan. Monessa lähteessä puhutaan ”turvapaikasta”. Monet tahot kertovat, että persoonallisuuksien osien kanssa on mahdollista solmia sopimuksia ja ikään käydä keskustelua.

Itse olen yrittänyt harjoittaa kyseistä taitoa, mutta olen siinä vasta alkutekijöissä. Tuntuu oudolta ajatukselta hallita itsessään niin itsenäisiä kokonaisuuksia. Toisaalta olen lukenut erään diagnoosin omaavan tarinan jossa hän kertoi voivansa paremmin kun kaikki osat ovat tyytyväisiä sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Kyseistä taitoa on siis mahdollista ilmeisesti kehittää. Itse olen vasta vaiheessa, jossa alan tiedosta mitä osia persoonallisuudessani on. Toivon, että pääsen joskus siihen pisteeseen, että voin käyttää turvapaikka-metodia.

Turvapaikka-metodi tarkoittaa sitä, että luot itsellesi mielessäsi turvapaikan. Eri persoonallisuuden palojasi miellyttävän ympäristön, jossa saa rauhoittua ja olla. Menneisyyden kokemukset vaikuttavat paikkaan. Jos esimerkiksi muistat lapsuudestasi jonkun miellyttävän paikan kuten esim. pihakeinun voit tavallaan laittaa palasen persoonallisuudestasi sinne turvaan. Palat ihmisen sisällä voivat olla myös eri ikäisiä ja tällainen turvapaikka sopisi esim. lapsi ikäiselle osalle.

Myös jotkut paikat, tavarat ja ihmiset voivat laukaista eli triggeroida tai pahentaa dissosiatiivisia oireita. Niiden kohtaamiseen voi tavallaan valmistautua etukäteen siirtämällä pelokkaat ja haitalliset osat turvapaikkaan. Minullakin näitä on, varsinkin tavaroiden puolelta. Jatkossa jos tiedän käyväni läpi varhoja varastoja, yritän siirtää tietyt osat turvapaikkaan. Vielä se ei ole täysin hahmottettua ja hallittua toimintaa, mutta sitäkin pitää harjoitella. Yritän myös hankkiutua eroon tavaroista joiden tiedän triggeroivan minua. Suuri osa näistä on vaatteita joita olen käyttänyt tietyissä, yleensä epämiellyttäviksi muodostuneissa tilanteista.

Koska taustalla minun sairaudessani on toinen vakava sairastuminen eli syöpä, minua triggeroi myös kipu. Jos tunnen kipua esiin tulee pelokas ja ilmeisesti nuori osa minua. Kuvittelen mielessäni itseni sairaalaan, mutta vyöhykkeelle jossa ei tutkita tai hoideta. Tällainen paikka minulle esimerkiksi on sairaalakoulu tai leikkitila. Näin vanhempana tv:stä dokumentin jossa kerrottiin tällaisesta vyöhykseestä sairaalan lastenosastoilla. En muista oliko minua hoitaneessa sairaalassa sellainen käytäntö, mutta se olisi tämän osani turvapaikka.

Haluaisin kuulla miestä paikoista teille on mukavia muistoja ja mikä voisi olla teidän turvapaikkanne jos sellaista tarvitsisitte?