Se on moro – blogi siirtyy lomamoodiin!

Tuntuu ihan epätodelliselta, että kohta olemme tuhansien kilometrien päässä paikassa, jossa paistaa aurinko, ja jossa avocadopuut notkuvat kypsistä hedelmistä. Paikassa, jossa maahan pudonneet avocadot on popsinut parempiin suihin kälyn perheen koira. Itse teosta kiinni jäänyt koira sai kuulla kunniansa moisesta tempusta. Ihan kohta olemme niin pitkällä lomalla, etten edes muista koska viimeksi. Tai siis muistan, jos äitiysloma lasketaan lomaksi (ja minä en todellakaan laske).

Tätä lomaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Minikesäloma tuntui todella lyhyeltä, ja tämä vuosi on kaikkinensa ollut niin raskas, että irtiotto on enemmän kuin tarpeen. Viikonloppuna mietin,kuinka nopeasti viisi viikkoa todennäköisesti menee. Että jos asettaa vuoren kokoiset odotukset tälle lomalle, saattaa käteen jäädä vain turhautuminen ja epätoivo, kun kaikki ei ollutkaan niin ihanaa, ja kun loman loppu koittikin niin nopeasti.

Ei siis paineita, mutta tällä lomalla pitäisi saada korjattua vuoden aikana kertyneet silmäpussit ja purettua hartioille kasaantunut paino. Pitäisi osata nauttia ja ottaa rennosti. Nukkua pitkään, ja lillutella varpaita merivedessä. Jospa aloittaisi sillä lillumisella. Ja yrittäisi huuhtoa huolet kuumassa lähteessä.

Blogi hiljenee lomamoodiin tämän viikon jälkeen. Tuntuu oikeastaan aika helpottavalta, ettei tarvitse iltaisin miettiä, mitä kirjoittaisi, tai että koska ehtisi ottaa kuvia. Kirjoitan lomalla, jos siltä tuntuu, ja inspiraatio iskee. Ja jos netti toimii. Olemme itse asiassa miehen kanssa molemmat salaa vähän innoissamme ideasta, ettei netti toimi, ja saa tehdä kaikkea muuta. Olla enemmän läsnä. Olen kirjoittanut valmiiksi muutaman postauksen, ja ajastan ne siten, että jokaiselle viikolle olisi ainakin joku postaus tulossa. Luvassa on ainakin yksi helppo nälkäisen perheen perjantai-illan pelastaja, ajatuksia joululahjoista sekä muutama kosmetiikkajuttu.

Matkalta haluaisin kirjoitella fiiliksiä reaaliajassa, ja ehkä matkaraporttia sitten jälkikäteen. En ota läppäriä mukaan, joten joudun kirjoittamaan postaukset puhelimella. Puhelimella kirjoittaminen on paljon hitaampaa ja työläämpää kuin läppärin näppiksellä, joten jutut ovat todennäköisesti lyhyitä ja kuvapainotteisia. Ja sisältävät todennäköisesti kirjoitusvirheitä nakkisormilla naputtelusta. Annetaan siis kuvien puhua puolestaan. Kameroita mukaan nimittäin lähtee kaksi, ja muistikortteja mies on ostanut jo liian monta 😀 Tämä reissu on luontokuvaajalle unelmien täyttymys, joten nyökyttelen vain ymmärtäväisesti, kun mies listaa mitkä kaikki objektiivit on saatava mukaan.

Kuvat: Hanna

Nyt yritän tsempata vielä hetken, että saan asiat kuntoon niin työ- kuin kotirintamalla ennen lähtöä.

Onko jotain, mistä haluaisit eritiysesti lukea meidän reissussa? Mikä kiinnostaa?

Lue myös: Näitä odotan Uudessa-Seelannissa sekä Uuden-Seelannin matkabudjetti

Se on moro!

 

*reppu ja tunika saatu