Onko ok lähteä ihan hyvästä avioliitosta?

Päässäni on pyörinyt viime päivinä eräs avioliittoon liittyvä ajatus. Tai oikeastaan useampikin mutkikas ajatus. Avioliitto on mutkikas, ja loputtoman kiehtova instituutio. Ja ehkä todella olen keski-ikäistyvä, kun kirja keski-ikäisten avioliiton kasvukivuista kuulosti kiinnostavalta.

Hyvän kirjan merkki on paitsi se, että sen lukee (tai kuuntelee) yhdeltä istumalta, niin myös se, että se herättää ajatuksia. BookBeat* on ollut minulla tauolla, mutta aktivoin tilaukseni taas, kun tuli tämä korona, ja kirjastotkin ovat kiinni.

En oikeastaan etsinyt mitään luettavaa, mutta muutama päivä sitten törmäsin Veeran Tyyliä metsästämässä-blogissa kirja-arvioon, joka herätti kiinnostukseni. Ja niimpä kuuntelin Philip Teirin Neitsytpolun melkein yhdeltä istumalta. Se todella tempaisi minut mukaansa. Ja koska opin juuri, että tällä viikolla vietetään lukuviikkoa, jaan tämän kiinnostavan kirjan teidänkin kanssanne. Jos vaikka samaistutte, tai kaipaatte hienoa pohdiskelevaa luettavaa.Kuva: Otavan kuvapankki

Tarina kertoo 35-vuotiaasta suomenruotsalaisesta Richardista, joka on aivan hyvässä avioliitossa. Hänellä ja vaimollaan Sonjalla on kaksi lasta, ja he ovat onnellinen perhe. Tilanne mutkistuu kuitenkin, kun Richard tapaa työpaikan juhlissa lumoavan Paulan. Richard huomaa, ettei saa Paulaa mielestään. Hän haluaisi nähdä Paulaa koko ajan. He käyvät viattomasti kaverillisilla lounailla ja keskustelevat. Ja tästä alkaa Richardin sisäinen kamppailu. Antautuako uudelle, pyytämättä saapuneelle rakkaudelle, joka tuntuu siltä kuin saapuisi kotiin? Toisaalta hän rakastaa Sonjaa, ja heillä menee hyvin. Hän ei halua loukata vaimoansa ja lapsiansa, ja repiä perhettä hajalle.

Lukukokemus laittoi pohtimaan teemaa omalta kannaltani. Olen itse pitkässä hyvässä suhteessa, jossa on lapsi. Hyvin tukevalla pohjalla siis. Mitä vaadittaisiin siihen, että rakastuisin niin täydellisesti, että jättäisin rakentamani elämän? Voisiko sellaista edes tapahtua? Vaatiiko toiseen rakastuminen kuitenkin aina sen, että nykyisessä suhteessa on tilaa jollekin uudelle? Joku pieni rako, josta ihastuminen pääsee sisään.

Ja jos niin kävisikin, että ihastuisin toiseen, en osaa kuvitella, että murentaisin kaiken, mitä olen huolella rakentanut viimeisen 19-vuoden aikana. Tiedän, miten paljon se vaikuttaisi mieheeni ja poikaani. En usko, että päästäisin ihastumista kehittymään rakkaudeksi.Mielestäni rakkaus on kuitenkin aina valinta.

Tai en voi tietenkään tietää, miten käyttäytyisin, koska minulla ei ole asiasta kokemusta. En kuitenkaan näe rakkautta sellaisena luonnonvoimana, jolle ei vain voi mitään, ja jolle on vain antauduttava. Jonka mukaan on pakko hypätä. Keski-iän lähestyminen laittaa kuitenkin ihmisen puntaroimaan elämässään tekemiään valintoja, ja siksi ymmärrän kyllä tavallaan Richardia. On silti eri asia lähteä avioliitosta, jossa on ongelmia kuin avioliitosta, joka on hyvä. Lähteminen on aina itsekästä, mutta onko se aina väärin?

Neitsytpolku perustuu Philip Teirin omiin kokemuksiin, ja ehkä juuri siksi sen pohdinta ja kerronta on niin aitoa ja kiinnostavaa. En malta odottaa, että pääsen lukemaan Teirin muutkin teokset.

Mitä lukemista sinä suosittelisit lukuviikolle? Kiinnostaako Neitsytpolku? Oletko muuten huomannut, että BookBeatiin* on tullut uusi basic-paketti, jolla pääsee kuuntelemaan kirjoja edulliseen 9,99 euron kuukausihintaan? Vaihdoin oman tilaukseni tähän edullisempaan pakettiin.

Lue myös: Kun kumppanisi ei ole sitä, mitä luulit

Kommentit (4)
  1. Ehdottomasti aion lukea tämän kirjan. Olen pitänyt myös Teirin aiemmistakin kirjoista. Omassa elämässäni asetelmat ovat olleet vähän samanlaiset kuin Teirin kirjassa, siksikin tämä varmaan kiinnostaa niin paljon. En onnekseni ole naimisissa, eikä minulla ole lasta. Pitkässä suhteessa kuitenkin ja olemme pohtineet, onko hyvä suhde tullut tiensä päähän? Kun tulevaisuudelle ei ole odotettavissa mitään yhteistä päämäärää. Toinen haluaa yhtä isoa asiaa, toinen ei. Olen pohtinut paljon juuri sitä, onko järkevää heittää muuten ihan toimiva suhde menemään? Tarvitseeko aina ollakaan mitään yhteistä suurta päämäärää? Loputtomiin ei voi kuitenkaan jahkailla. Kiinnostaa lukea, miten asiaa pohdiskellaan fiktion keinoin ja saisiko toisen ihmisen osin fiktiivistä kokemuksista uusia oivalluksia omaan elämään.

    1. Mullakin on nyt Teirin aikaisemmat teokset lukulistalla.
      Ikävä kuulla teidän tilanteesta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että teillä on hyvä keskusteluyhteys, ja se on aina helpottava asia. Varmasti fiktiosta saa uusia näkökulmia omaan pohtimiseen. Tsemppiä haastavaan tilanteeseen <3 Varmasti teette teille sen oikean päätöksen suhteen jatkamisesta.

  2. Mulla on itse asiassa ollut tarkoitus kuunnella tämä. 🙂 Täytyypä ottaa kuunteluun seuraavaksi. Juuri nyt kuuntelen Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, joka on kyllä varsinainen klassikko. Kerran kun olin open sijaisena, luimme sitä oppilaiden kanssa, ja kun sijaisuus loppui jäi kirjakin kesken. Kiva saada tietää nyt tarina kokonaisuudessaan. 🙂

    1. Tätä voin kyllä suositella! Mukavan rauhallista ja pohdiskelevaa kerrontaa, ja tosiaan herättää ajatuksia.Uskon, että pidät myös Helsingin kuvailusta

      Tuhat loistavaa aurinkoa on minulla vielä lukematta. Täytyy tarttua siihen, kun aika on oikea.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *