Perjantaina töiden jälkeen olo on aina kutkuttava ja iloisen odottava – koko viikonloppu on edessä. Kaksi kokonaista vapaata päivää, jolloin arkihulinoista, aikatauluista tai aamuherätyksestä ei tarvitse huolehtia. Voi tehdä ihan mitä vaan! Silti viikonloppurutiinimme tuntuvat menevän viikosta toiseen aika samalla tavalla.  Ja se on ihan ok, itsehän omat viikonloppuohjelmamme olemme valinneet.

Lauantaina olo on usein leppoisa, ja vapaapäivä tuntuu hyvältä. Ongelma onkin se sunnuntai-ilta, tai joskus jopa iltapäivä, jolloin alkaa tiedostamattaan stressaamaan tulevaa työviikkoa ja kaikkea arjen raskautta. Sunnuntai ikään kuin menee pilalle, koska itse pilaa sen masistelemalla viikonlopun loppua. Tiedätkö fiiliksen? Sen fiiliksen, kun epämääräinen huolimöykky alkaa painamaan rinnan alla ja tekee olon levottomaksi ja hieman huonotuuliseksi. Kutsun sitä sunnuntaibluesiksi.

On muutama asia, joilla sunnuntaiblues on parannettavissa. Minulla on kaksi keinoa yrittää välttää se mörkö. Toisen näistä keksin itse, ja toiseen törmäsin Cup of Jo-nimisessä blogissa. Postauksessa A Trick for Making Weekends Feel Longer blogin kirjoittaja keksi, että viikonloppu tuntuu pidemmältä, ja sunnuntai mukavammalta, kun järjestää sunnuntai-illalle jotain spesiaalia ohjelmaa. Jotain, josta pitää, ja josta tulee hyvä mieli. Hänen ystävänsä kutsui hänet sunnuntai-illan leffaan, ja ilta oli niin hauska, rento ja erilainen, että sen tuoma ilo ja rentous seurasi häntä aina maanantaihin saakka.

Tämä oivallus sai sunnuntaibluesin häviämään, ja viikonlopun tuntumaan pidemmältä. Mikä mahtava oivallus! Olen aika laiska tekemään sunnuntai-iltaisin mitään, mitä vaatisi kotoa poistumisen. Nyt olen kuitenkin ajatellut ottaa tämän sunnuntai-illan ilottelun käyttöön, ainakin satunnaisesti. Uskon, että joku erityinen mukava meno sunnuntai-iltana saa mielen korkealle ja jättää vähemmän aikaa murehtimiselle. Ehkäpä menen leffaan jo heti tänä iltana!

Toinen keino kohottaa sunnuntain mielialaa liittyy ensimmäiseen, mutta ei ole kuitenkaan ihan sama asia. Se on nimittäin spontaanisuus. Kaipaan enemmän spontaaneja, suunnittelemattomia ”repäisyjä” rutineista. Siinä, missä rutiineilla on rauhoittava vaikutus elämään, ja ne tuovat turvallisuutta ja ennakoitavuutta, ovat ne myös ankeita ja masentavia. Siinä, missä suunniteltu mukava meno sunnuntai-illalle antaa iloa ja kutkuttavaa odotusta koko viikonlopulle, antaa spontaani sunnuntain road trip Peurungan kylpylään erilaista kutkuttavaa vapauden fiilistä.

Jotain erilaista ja odottamatonta tapahtuu, ja se tuntuu vähintään yhtä kivalta kuin suunniteltu mukava meno. On kuin saisi yllättävän lahjan. Spontaanin jutun ei tarvitse olla mitään suurta, vaan se voi olla vaikka pikareissu kauppaan ostamaan leivontatarpeet sunnuntai-illan mokkapaloja varten. Tai soitto ystävälle, jota pyytää iltakävelylle. Pääasia on, että se on spontaania.Kaikkea ikävää arjessa tai elämässä ei voi välttää, mutta pienillä asioilla voi yrittää vaikuttaa omaan fiilikseen. Liian usein jään vellomaan siihen sunnutaifiilikseen, josta saattaisi päästä eroon pienellä vaivalla. Jos vain osaisi ajatella asiaa eri tavalla.

Onko sulla hyväksi havaittuja bluesin karkoituskeinoja? Mitä sinä yleensä teet sunnuntai-iltaisin?

Bluesvapaata sunnuntaita ja carpe diem!

Lue myös: Huono äiti, hyvä sunnuntai