Olen mielestäni aika sopeutuva henkilö. Tulen helposti kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen, ja tykkään olla sosiaalisissa tilanteissa. Vastapainoksi kaipaan kuitenkin omaa rauhaa ja tilaa. Intorvertti puoleni on päässyt yllättämään minut tällä reissulla. Siinä, missä omassa arjessaan oman introverttiutensa kanssa osaa toimia, ja tietää rajansa, on lomalla varsin kaukana omasta mukavuusalueestaan.

Tiesin toki reissuun lähtiessäni, että tällä matkalla tullaan yöpymään useissa eri yökyläpaikoissa, ja että minun pitää jaksaa olla sosiaalinen, iloinen, kiinnostunut ja keskustella (melko) vieraiden ihmisten kanssa enemmän kuin tunnin tai pari kerrallaan. Tiesin, etten voi iltaisin vetäytyä samalla tavalla omiin oloihini lataamaan akkuja kuin kotona.

Silti tässä matkan puolivälissä tuli hieman yllätyksenä se väsymyksen ja ärsyyntymisen määrä. Sosiaalisuusmittari on vilkkunut vahvasti ylikuumenemisen puolella. Yksityisyyden rajoja on venytetty aika lailla. Alkumatka meni hullaantuneessa lomahurmoksessa, jossa elin aurinkoisessa onnellisuuden kuplassa. Kaikki oli ihanaa!

Viime päivät olen ollut astetta hiljaisempi ja kärttyisämpi. Kaivannut omaa kotia ja sänkyä. Sitä, ettei omaa vuoroaan vessaan tarvitse jonottaa kahdeksan muun ihmisen kanssa. Ja sitä, että voi itse päättää aamupalastaan, aikatauluistaan ja siitä, koska pesee pyykkinsä. Sitä, että olisi parempi kontrolli päivästänsä.

On yllättävän raskasta raahata mukanaan sekasotkuista matkalaukkua ja miettiä, missä nukkuu seuraavan yön. Tai että saako unta vieraassa paikassa. On myös raskasta soljua aikavyöhykkeeltä toiselle, ja yrittää pitää yllä jonkinlaista vuorokausirytmiä. Vaihtuvat maisemat ovat kiehtovia, mutta jatkuva paikasta toiseen siirtyminen on myös kuluttavaa.

Suurimmassa osassa yökyläpaikoistamme ei ole ollut lukkoja vessoissa eikä kylppäreissä. Koen epämukavaksi sen, ettei edes vessassa saa olla rauhassa. Kun introverttiyden lisäksi olen tyypillinen suomalainen, joka ei kehtaa, joudun odottelemaan omaa vuoroani aina viimeiseen saakka. En kehtaa kysyä, voinko käydä suihkussa, tai että missä kylpypyyheet ovat, tai että voinko ottaa aamupalaa. En halua olla vaivaksi, enkä kenenkään tiellä.

Oma vika, sanoo mieheni. Pitäisi vaan kehdata. On kuitenkin haastavaa löytää oma paikkansa vieraassa ympäristössä.Kuvat:  Hanna

Lomaa on jäljellä vielä parisen viikkoa, ja onneksi suurin osa siitä tulee kulumaan kolmistaan oman perheen kanssa. Road trip vie meidän ensin Wellingtoniin ja sitten etelä saarelle. Kun saan muutaman päivän olla epäsosiaalisempi, jaksan taas ihan uudella innolla loppuloman.

Intorvertti tai ekstrovertti, matkaväsymys alkaa näkymään meissä kaikissa. Pieniä hermoromahduksia on näkynyt itse kullakin perheenjäsenellä. Harvemmin tulee kotioloissa oltua näin sosiaalinen tai naamat vastakkain 24/7. Kotiinpaluu tuntuu meistä kaikista varmasti kovin suloiselta. Veikkaan, että seuraava reissumme ei tule olemaan 5 viikon mittainen, eikä tule sisältämään näin paljon sukulointia.

Millainen reissaaja sinä olet? Sopeudutko helposti vieraisiin paikkoihin ja vieraisiin ihmisiin? Kaipaatko omaa aikaa ja tilaa?

Kivaa sunnuntaita! Huomenna alkaa black fridayn innoittama black week. Vinkkaan huomenna yhden kivan black week tarjouksen! Arvaatko, mikä se on?

Lue myös: Matkapäiväkirja ja Hot Water Beach