”Näin saat blogillesi enemään lukijoita!” ” Näin teet blogistasi menestyvän!” Lähes viikottain törmään facebookissa otsikoihin, jotka huutavat, että blogini ei ole riittävän hyvä, vaan sen pitäisi olla suurempi, parempi ja menestyneempi.

Olen pohtinut blogin kirjoittamista, ja sitä, täytyykö blogin ja bloggaajan kehittyä. Voiko blogi säilyttää kiinnostavuutensa, jos blogin sisältö ei muutu? Viime viikolla kirjoittamani ikäkriisi on nyt siis levinnyt bloggaamiseenkin! Olen alkanut epäillä, jaksavatko ihmiset lukea jorinoitani kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Varsinkin, jos blogi jatkaa samalla linjalla, samoilla jutuilla, eikä bloggaaja kehity kirjoittajana tai kuvaajana. Jaksanko itse kirjoittaa ja innostua, jos työni ei etene mihinkään. Ovatko suuret lukijamäärät avain onneen.

Ehkä ikäkriisin, tai siitä kumpuavan epävarmuuden vuoksi kirjoittaminen on tuntunut viime aikoina tahmealta, ja olen alkanut kyseenalaistamaan omia ideoitani ja juttujani. Onko minulla mitään mielenkiintoista sanottavaa, vai toistavatko juttuni samaa kehää?

Otetaan ensinnäkin kirjoittaminen. Faktahan on se, ettei käytettävissä olevalla ajalla saa niin hyvää tekstiä itsestäni irti kuin jos minulla olisi useampi tunti päivässä aikaa tälle harrastukselle. Välillä vartissa saa hauskan postauksen aikaseksi, mutta välillä hätäisesti ulos rykäisty teksti ärsyttää. Toisaalta mietin, paranisivatko tekstini pidemmälläkään ajallisella panostuksella, vai onko blogini tarkoituskin olla päiväkirjamainen sillisalaatti, joka kuvaa sen hetkisiä fiiliksiä. Välillä tulee priimaa, ja välillä ei. Tunnistan itseni fiilispohjalta kirjoittajaksi, joten pitkällinen suunnitelmallisuus ei ehkä kuitenkaan olisi mun juttu.

Sama juttu on myös kuvien ja ideoiden kanssa. Kun aikaa on vähän tai visio hukassa, joutuu hyväksymään myös sellaisia kuvia, joihin ei ole itse tyytyväinen. Pitäisikö jättää postaamatta, jos ei ole itse tyytyväinen, vai pitäisikö vain karsia pois turha itsekritiikki, sillä kukaan ei ole täydellinen. Rosoiset kuvat ovat sitä paitsi samaistuttavampia, ja liian täydelliset kuvat ovat jopa hieman ärsyttäviä.

Toisinaan parhaat kuvat syntyvät hetkessä, ja spontaanisti. Näin on myös postausideoiden kanssa. Toki, jos elämä ei olisi niin hektistä, ehtisivät aivot levätä ja luovuus pääsisi paremmin kukkimaan. Huomaan tämän esimerkiksi, jos olen kipeänä ja yksin kotona päivisin, saan sängyssä loikoillessa parhaimmat postausideat. Kun vai olisi aikaa olla tekemättä mitään!

Tästä päästäänkin kysymykseen: Saako blogi pysyä samanlaisena (sillisalaattina), jos kombo on suht toimiva, vai kärsiikö blogin kiinnostavuus lukijan kannalta, jos blogi ei pyri kehittymään ja parantamaan? Mitä sinä olet mieltä? 

Vaikka blogia kirjoittaa pääasiallisesti omaksi iloksi, on lukijoilla kuitenkin suuri merkitys. Parhainta tässä jutussa on se, kun joku kommentoi, että sai postauksesta iloa, inspiraatiota, vertaistukea tai hyviä vinkkejä. Enkä voi kieltää,etteikö siitä tulisi hyvä mieli, jos Google Analytics näyttää, että joku postaus on saanut paljon lukijoita. Silloin saan itsekin lisää puhtia kirjoittamiseen. Älkää siis huoliko, en ole lopettamassa, vaikka tämä ikäkriisi laittaakin uimaan syvemmissä vesissä. Jos postaustahti hidastuu, niin tiedätte, mistä on kyse.

Nyt on kuitenkin perjantai, ja mulla on kampaajakin varattuna työpäivän päätteeksi! Aurinkokin paistaa, joten things are looking good!

Mitä mukavinta viikonloppua! Mitä suunnitelmia sulla on viikonlopulle?