Rennot sunnuntait on kuin tehty omiin harrastuksiin uppoutumiselle ja uusien jännien juttujen testaamiselle, eikö? Ja mikäs sen inspiroivampaa kuin valokuvaus! Tänä sunnuntaina aloitan toivotun postaussarjan, jossa jaan (itseoppineena) valokuvaharrastajana omia valokuvausvinkkejäni.

Aikaisempien kamerapostausteni suosio ei näytä laantumisen merkkejä, ja olen saanut muutamankin toiveen, että kertoisin omia havaintoja, ideoita ja vinkkejä (uusille) kameraharrastajille. Valokuvaus on inspiroiva harrastus, ja me miehen kanssa testaamme aina innoissamme uusia kuvaustekniikoita!

Kamerakalustostani kerroinkin jo aikaisemmin, joten siirrytään suoraan asiaan! Tämän postauksen aiheena on dramaattinen ja arvoituksellinen low key -muotokuvaus!
Tummasävyisessä Low Key -kuvauksessa leikitään valoilla ja varjoilla. Tekniikassa käytetään yleensä tummaa taustaa ja yhtä tai kahta valonlähdettä valaisemaan haluttu osa kohteesta. Meillä on musta huopa, joka viritetään oven tai kirjahyllyn reunaan kuvauksia varten. Myös tumma seinä käy hyvin. Kohde kannattaa asettaa hieman erilleen taustasta. Itse seisoin noin metrin päässä kankaasta. 

Paras ja itselleni mieluisin valonlähde on luonnonvalo, mutta low key -kuvauksessa salama toimii ehkä jopa paremmin, sillä se on helpompi kohdentaa halutulla tavalla. Myös luonnonvalo ikkunasta pimeään huoneeseen toimii.  Meillä on erillinen salama, joka kohdistettiin minusta viistoon niin, että valo tulee sivusta.

Salaman valoa pehmennettiin laittamalla sen päällä pehmentävä suodatin. Suodattimeksi kelpaa esimerkiksi lakana tai vaikka leivinpaperista taiteltu tötterö. Jos ei omista erillistä salamaa, tai siihen ei halua investoida, käy valonlähteeksi myös jokin melko kirkas pöytälamppu tai led-lamppu.

Näissä kuvissa on käytetty miehen Olympuksen OMD-kameraa ja suosikkiani Panasonic 42,5mm-objetiivia. Low Kew kuvaukseen sopii hyvin muotokuvaobjektiivit, kuten Olympuksen 25mm ja 45mm.

Low key -kuvauksessa ISO asetetaan yleensä pienelle. Olen kokenut, että 100-200 on hyvä. Näin saadaan kuva pysymään tarkkana. Sitten vain säädetään valotusaikaa ja aukkoa halutun lopputuloksen saamiseksi.

Low Key ja varsinkin salama ovat melko ankaria kuvattavalle, sillä kaikki rypyt ja ihon virheet näkyvät helposti 😀 Älkää siis zoomailko liian lähelle, ettei ala omat ihohuokoset ahdistamaan 😀

Mies on ottanut ihastuttavia kuvia pojasta low key-tekniikalla! Parasta tässä tekniikassa on huomion keskittyminen haluttuun kohtaan, esim. ilmeeseen. Low Key -kuvilla saakin hyvin lähelle tulevan tuntuisia, jotenkin henkilökohtaisia kuvia. Googlettamalla ”low key valokuvaus” tai ”low key photography” löytyy paljon inspiraatiokuvia!

Ihatuttaako tällainen dramaattinen ja taiteellinen muotokuvaus? Saitko tästä inspiraatiota tai apua? Kuvausvinkkitoiveita saa jättää kommenttiboxiin!

Inspiroivaa sunnuntaita! Pitäisikö testata myös high key -tekniikkaa?