Äänikirja vs perinteinen kirja
Kumpi on parempi, helppo äänikirja vai perinteinen paperinen kirja?
Minulla on nyt kolmas äänikirja menossa, ja olen tykästynyt äänikirjojen helppouteen. Ensiksi ajattelin, että tarvitseeko tässä enää perinteisiin kirjoihin tarttuakaan, mutta olen huomannut, etteivät äänikirjat olekaan pelkkää autuutta. Ajattelin kirjoittaa hieman havaintojani äänikirjoista ja perinteisistä kirjoista.
Laitan silmät kiinni, ja valot pois. Makaan pehmeiden lakanoiden välissä ja kuuntelen, kun pehmeä-ääninen Meri Nenonen kertoo minulle henkeäsalpaavan jännittävää tarinaa naisesta, joka löi päänsä, ja menetti muistinsa viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Nautin, kun en tarvitse laseja, ja päivän ruutua tuijottaneet silmäni saavat levätä. Seuraavana iltana jatkan jännärin kuuntelua, ja lakkaan samalla varpaankynteni fuksianvärisellä kynsilakalla. Popsin samalla loput mieheltä jääneistä pistaasipähkinöistä.
Mietin, että äänikirjat ovat ihan loistava keksintö! BookBeatin laajaa valikoimaa selatessa olo on kuin karkkikaupassa, näin paljon kaikkea herkullista ihan käden ulottuvilla! Iskee ahneus, ja klikkailen innoissani kirjoja omalle lukulistalleni.
Muutama ilta myöhemmin olen taas kuulokkeet korvilla, ja käsillä on Nainen joka unohti -kirjan viimeiset kohtalokkaat hetket. Käynnistän läppärin, ja ajattelen, että kurkkaan samalla sähköpostit, päiväkodista kun on tullut viesti. Selaan läpi sähköposteja, ja hetken päästä huomaan, etten ole kuunnellut, mitä kirjassa on tapahtunut viimeisen kymmenen minuutin aikana. Alkaa hieman harmittamaan.
Kirja loppuu, ja aloitan Liane Moriartyn toisen, kovasti kehutun Hyvä Aviomies -kirjan. Touhuilen samalla keittiössä, ja pian huomaan, etten ole pysynyt mukana juonessa. Henkilöhahmoja on paljon, ja en ole perillä, miten kirjan kerronta kulkee. Ja siinä on mielestäni äänikirjojen huonoin puoli – niiden kuuntelu on niin helppoa, että mieli alkaa harhailemaan muissa asioissa. Tai ehkä olen vain tänä some-aikana kehittänyt itselleni niin heikon keskittymiskyvyn, etten pysy edes keskittymään äänikirjan kuunteluun ilman sijaistoimintaa.
Mitä sinä olet mieltä? Alkaako sun keskittymiskysy herpaantua, ja mieli multitaskaamaan äänikirjojen parissa?
En siis ole heittämässä perinteisiä paperisia kirjoja vielä nurkkaan, vaikka äänikirjat houkuttelevia ovatkin. Jos totta puhutaan, niin (lyhyen) kokemukseni perusteella äänikirjat ovat vähän kuin valmiiksi naurettuja tv-ohjelmia, ne eivät annan tarpeeksi tilaa kokea kirjaa itse. Tyydyttävimmät lukukokemukset ovat ehdottomasti perinteisen paperisen kirjan kanssa, kun paperin haistaa, ja sanat hyppivät sivuilta suoraa tajuntaan. Tarinan elää henkilökohtaisemmin, kun lukijana on oma päänsisäinen ääni.
Paperisia kirjoja on ihana pitää kädessä. Puhumattakaan siitä, mikä ilo on kävellä kirjaston käytäviä selaillen kaikkia niitä kiehtovia kirjoja. Kirjastossa käyminen on mukava tapahtuma jo itsessään. Olisi sääli, jos kirjastoja ei enää olisi. Jos niille ei olisi enää käyttöä. Olisimme taas yhden askeleen lähempänä mökkiytymistä koteihimme. Kun työt voi tehdä etänä, ruuan tilata kotiovelle, ja kirjatkin lukea puhelimesta, mihin ulkomaailmaa enää tarvitaan.
No, nyt vaivuin jo vähän liian syviin vesiin. Hups! Loppukaneettina todettakoon, että molempi parempi 🙂 Molemmissa on omat hyvät puolensa.
Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä asiasta? Onko muita äänikirjoihin hurahtaneita? Ja ennen kaikkea, mitä mielenkiintoista sinä olet viime aikoina lukenut?
Lempeää uutta viikkoa juuri sinulle <3
