Huopahattu – hitti vai huti?

Viime aikojen asukuvissa on vilahdellut musta huopahattu. Olen lainannut Hannan mustaa huopahattua muutamiin asukuviin, ja salaa vähän ihastunut tähän kummalliseen kapistukseen. Kun siskonikin innostui huopahatuista, ja ehdotti, että sellainen olisi kiva Kanto designin kuvauksiin, niin minun oli aika käydä ostamassa huopahattu itsellenikin. Silti olen vähän epävarma. Onko huopahattu hetken hitti vai todellakin huti? Mitä mieltä sinä olet? Musta villahattu H&M //  Beige villahuopahattu H&M // Camel huopahattu Zara

Hattu kruunaa asun

Ylimmän kuvan hattu on H&M:ltä. Kuva otettiin viikonloppuna Kanto designin kevätuutuuksien kuvauksissa. Päällä minulla on keväällä julkaistava uutuusvaate, joten saatte tässä samalla vähän kurkata, mitä keväällä on tulossa. Spoiler alert: tosi kivoja juttuja ja värejä! Tuo H&M:ltä ostamani hattu on pyöreämpi ja vähän isompikin kuin Hannalta aikaisemmin lainaamani, enkä ole varma, pidänkö enemmän siitä pienemmästä ja  kulmikkaasta versiosta. Toisaalta hattu tuo asuun särmää, ja kun sen on kerran päähänsä laittanut, näyttää kaikki asut vajavaiselta ilman sitä. Mutta toisaalta minusta tuntuu edelleen hieman hassulta laittaa hattua päähän. Näyttääkö se kuitenkin oudolta? Lierihattuhan ei edes suojaa korvia, joten sillä ei ole kovinkaan suurta hyötyarvoa.

Huopahattu vai kuitenkin pipo

Siinä, missä olen aina tuntenut oloni kotoisaksi pipossa, on huopahattu aikaisemmin aiheuttanut enemmänkin kauhunväristyksiä kuin ihastusta. En tiedä, onko se vain somessa tiuhaan vilahdelleet ja kivan boheemisti stailatut huopahatut vai mikä, mutta olen pikkuhiljaa alkanut lämpenemään huopahatuille. Silti jonkin minussa pistää edelleen vastaan. Ja siinä missä asukuviin voin hyvinkin valita huopahatun, niin kotoa poistuessa kauppaan tai kaupungille, valitsen silti aina turvavaatteen eli pipon. Pipo on helppo valinta! Huopahattu on kuin supernäyttävä huulipuna tai tosi tumma silmämeikki; ne sopii hyvin kuviin, mutten tunne oloani kotoisaksi niissä julkisilla paikoilla liikuttaessa.

Silti huomaan ideoivani asuja huopahatun ympärille, ja silmäileväni vähän ihastuneena huopahattuja myös kauniin ruskeassa sävyssä.

Löytyykö sulta huopahattu? Mitä ajattelet niistä? Hitti vai huti?

Kivaa viikkoa! Tämän viikon suunnitelmat meni meillä uusiksi, kun pojalle nousi sunnuntaina kuume. Meidän viikko näyttää siis melko rauhalliselta ja särkylääkkeiden täyttämältä.

Lue myös: Yksi mekko, kolme tyyliä ja Syksyinen maksimekko ja nahkatakki

Muoti Päivän tyyli

8 asiaa minusta

Somessa on jo jonkun aikaa kiertänyt 8 asiaa minusta-haaste, jossa kerrotaan itsestä asioita, joita lukija ei ehkä vielä tiedä. Yleensä nämä faktat ovat hauskoja tai ihan randomeita. Minut on taidettu instan puolella tähän haasteeseen haastaa jo useammakin kerran, mutta toteutus on aina jäänyt muka tärkeämpien asioiden jalkoihin. Luen aina innolla muiden vastauksia näihin haasteisiin, joten nyt olkoon oma vuoroni. Aloitetaan viikonloppu kevyesti. Tiesitkö näitä kahdeksaa asiaa minusta?

  1. Olen ollut lapsena radiomainoksessa. Kyseessä oli paikallisradio ja joulukaupan mainos. Muistan, miten jännittävää oli istua studiossa äänittämässä mainoksia. Niitä taisi olla kaksi erilaista. Sain jo silloin kivaa palautetta äänestäni, joten ehkäpä podcast-tulevaisuuteni oli tähtiin kirjoitettu.
  2. Olen ylpeästi vasenkäteinen huonosta käsialasta huolimatta. Nuorena kuulin, että maailman parhaat keilaajat ovat vasenkätisiä. Ei mitään turhaa porukkaa siis. Vasenkätisiä on myös kehuttu taiteellisiksi ja luoviksi. Olen päättänyt, että kaikki nämä kehut ovat totta myös omalla kohdallani. Vasenkätisyys on kuitenkin myös aiheuttanut päänvaivaa. Selvästi aivot käsittelevät asioita jotenkin ”väärinpäin”, ja esimerkiksi nuorena, kun yritin opetella soittamaan kitaraa oikeakätisen opettajan avustuksella, oli minulla suuria hahmotusongelmia siinä, miten kitaran kielet menivät. Monet asiat luonnistuvat minulta oikealla kädellä, koska maailma ja sakset on luotu oikeakätisille.
  3. Minulla oli lapsena vaaleat hiukset. Hiukseni olivat vaaleat aina yläasteelle saakka. Rakastin pitkiä vaaleita hiuksiani. Sitten ne alkoivat muuttua maantienharmaiksi. Löysin hiusvärit, ja sen jälkeen päässäni onkin ollut kaikkea kuparinpunaisesta tummanruskeaan. Minulla on ollut vaaleat hiukset monta vuotta myös aikuisiällä. Seitsemän vuotta sitten mennessäni naimisiin, minulla oli vaaleat pitkähköt hiukset. Enää en tunne vaaleita hiuksia omakseni.
  4. Olin lapsena oikea prinsessatyttö. Rakasin prinsessamekkoja ja -nukkeja. Kasarilla tosin vaihtoehdot olivat vähissä, eikä kaupasta löytynyt samalla tavalla leluja kuin nykyään, joten täytyi käyttää luovuutta. Pyysin aina päiväkodin hoitajaa piirtämään minulle prinsessoja, joilla oli isot hulmuavat mekot. Minusta kuvat olivat aina lumoavan hienoja. Omistin myös Prinsessa Diana -paperinuken. Se oli ihana!
  5. Olen suurpiirteinen ihminen, ja tarkkaa työskentelyä ja pieniin yksityiskohtiin keskittymistä vaativat tehtävät eivät ole minun juttuni. Minulle sopii siis paremmin taivaanrannanmaalarin homma kuin järjestelmällinen tilintarjastajan työ. Koulussa ja yliopistossa pärjäsin aina hyvin, koska kokonaisuudet oli helppo hahmottaa ja muistaa. Sen sijaan tarkkojen päivämäärien muistamista tai esim. matemaattisia taitoja vaativat tehtävät koin vaikeimmaksi.
  6. En pidä kookoksesta. En oikeastaan missään muodossa. En pidä sen mausta, enkä myöskään tuoksusta. En tykkää siitä ruuassa enkä kosmetiikassa. Sori kookos, en vain pidä sinusta.
  7. Olen alkanut (omaksi yllätyksekseni) haaveilemaan vanhasta rintamamistalosta, jonka voisimme miehen kanssa remontoida mieleiseksemme. Olen yleisesti ottaen modernin funkkiksen ystävä, joka pitää avarista minimalistista tiloista ja korkeista huoneista, mutta nyt olen alkanut lämpenemään kauniisti remontoiduille rintamamiestaloille.Miten ihanat olisivat vanhat (kunnostetut) lautalattiat!
  8. Olen saanut silmälasit 34-vuotiaana. Elelin siis elämäni ensimmäiset kolmekymmentä vuotta tyytyväisenä ilman laseja. Onkin ollut hieman hankalaa tottua pitämään laseja ja omaksua oma silmälasi-identiteetti. En ymmärrä, miten ihmiset saavat pidettyä silmälasinsa puhtaina. Oma rasvoittuva iho pitää huolen siitä, että laseja on pakko pestä pari kertaa päivässä.

 Kuvat: Hanna

Oliko näissä sulle mitään uutta? Oletko itse vastannut tähän 8 asiaa-haasteeseen? Jos olet, niin linkkaa oma juttu kommentteihin, niin käyn lukemassa!

Ihanaa viikonloppua!

Lue myös: 7 x satunnainen fakta minusta ja Miten päädyin naimisiin?

Puheenaiheet Ajattelin tänään