Suhteellista podcast – parisuhde ja ulkonäkö

Suhteellista podcastin kolmas jakso on nyt julkaistu! Tinder-jaksolle luontevana jatkona puhumme tässä jaksossa siitä, pitääkö kumppanin olla match myös ulkoisesti. Juttelimme asiasta Hannan kanssa sen jälkeen, kun julkaisin samaa nimeä kantavan postauksen ”Pitääkö kumppanin olla match myös ulkoisesti?”. Saimme aiheesta aikaan niin hyvää keskustelua, että olimme molemmat sitä mieltä, että tästä pitäisi puhua myös podissa.

Parisuhde ja ulkonäkö

Kun tapamme jokun, kiinnitämme yleensä ensimmäisenä huomiota juuri ulkonäköön, sillä se on yleensä ensimmäisenä vastassa. Oli paikka sitten Tinder tai baari, niin potentiaalisen kumppanin ulkoinen olemus lävähtää ensimmäisenä näkökenttään. Ei siis voi kieltää, etteikö ulkonäöllä olisi vaikutusta siihen, kenestä kiinnostumme. Yhden ulkonäkö ja olemus viehättää jostain syystä enemmän kuin jonkun toisen. Usein ulkonäkö on kuitenkin loppupeleissä toissijainen tekijä, kun mietitään ihmisten välistä kemiaa.

Aiheeseen liittyvässä postauksessa käsittelin ulkonäköpaineita ja sitä, lähtevätkö ihmiset lähtökohtaisesti hakemaan ulkoisesti samanlaista kumppania kuin mitä itse ovat. Nykyajan deittailu voi olla julmaakin, kun ihmistä arvioidaan usein ulkonäkö edellä, ja kun Tinderin leikkikentällä on mistä valita. Kärjistettynä voisi sanoa, että ihminen kaventuu vain siihen, onko hänen kuvansa ”instagramkelpoinen”.  Podissa mietimme sitä, millaisia paineita ulkonäkökeskeisyys parisuhteen etsinnässä aiheuttaa. Voiko ihminen ajatella, että hänen täytyy etsiä ”omantasoistaan” puolisoa? Esimerkiksi, jos itse on lyhyt ja pyöreä, niin onko pitkä ja sporttinen ihminen eri tasolla ja itselle ulottamattomissa? Tunteeko ns. ”ylemmällä tasolla” olevan kumppanin kanssa huonommuutta omasta ulkomuodosta?

Parisuhteeseen sokkona

Keskutelemme jaksossa Hannan kanssa siitä, mitä itse olemme ulkonäköpaineista sekä siitä, mihin itse kiinnitämme huomiota mahdollisen kumppanin ulkonäössä. Esiin nostetaan myös yksi omista lempparisarjoistani Ensitreffit alttarilla, jossa kumppania haetaan täysin toisella tavalla. Ohjelmaan osallistujat eivät etukäteen tiedä tulevan aviokumppanin ulkonäköä, ja joutuvat hyppäämään parisuhteeseen avoimin mielin, ja luottamaan siihen, että asiantuntijat ovat valinneet heille kaikin puolin sopivan matchin. Ohjelma on kaikessa älyttömyydessään kiinnostava ihmiskoe. Voiko rakkaus roihahtaa, vaikka kumppanin ulkonäkö ei ole sellainen, jonka itse olisi valinnut.

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö kumppanin olla ulkoisesti match? Muistuttavatko useimpien pariskuntien ulkonäkö toisiaan, koska heillä on samanlaiset elämäntavat ja harrastukset, vai ohjaako luonto valintaamme jotenkin? Uskotko, että on olemassa joku tietty ”oma taso”, jonka sisältä puolison on valittava?

Jakson pääsee kuuntelemaan alla olevasta linkistä sekä myös

Spotify  |  Anchor.fm  |  Apple Podcast

Seuraa & osallistu keskusteluun Instagramissa @suhteellistapodcast

Kiinnostavaa keskiviikkoa!

Kommentit (3)
  1. Tämä ei ole keljuilua, mutta en voinut olla huomaamatta kirjaimellisesti kohtalokasta kirjoitusvirhettä: ”kun tapamme jokun” 😅

    Mielenkiintoista pohdintaa kyllä. Ulkonäkö on tosiaan se, mikä useimmiten ensimmäisenä kiinnittää huomion, mutta luonne se on, joka ratkaisee. 😊👍

  2. Katja_optimism
    22.10.2020, 13:41

    Tämä on kyllä jännä, miten jotkut sinällään ihan epäoleelliset asiat voivat vaikuttaa ensimmäisenä ihastumiseen. Ihastuin pienenä (siis noin 5 veenä) naapurin poikaan, jolla oli ruskeat silmät. Päätin, että menen ruskeasilmäisen miehen kanssa naimisin ja täytyy saada ruskeasilmäinen poika! Siis lapsena tällaista mietin. 😀 😀

    No, hän jäi Helsinkiin ja minä muutin Jyväskylään, jossa ihastuin kerran 13-vuotiaana yhteen ruskeasilmäiseen poikaan ja lopulta kihloihin menin 15 veenä sinisilmäisen kanssa ja mietin, että eipä sillä silmien värillä ole oikeasti mitään väliä. Kunnes tutustuin paremmin lukiokaveriini ja mietin, että ihanat ruskeat silmät hänellä ja mielettömän pitkät ripset. Ja muutenkin ihana tyyppi.

    Nyt, 20 vuoden yhdessäolon jälkeen täytyy myöntää, että ne silmät pitkine ripsineen lumoavat edelleen. <3 Jokin siinä keikauttaa minun veneeni, kun tuijottelee niillä silmillään. Ruskeasilmäistä poikaa emme saaneet vaan kaksi vihreäsilmäistä tyttöä, ihan kaikki lapsuudensuunnitelmat eivät toteutuneet. :D:D

    Kauhea selitys , pahoitteluni, oli nyt pakko jakaa tämä pakkomielteeni johonkin silmiin.

    Katja
    http://www.optimismiajaenergiaa.fi

    1. Ihana tarina <3 Johonkin ulkoiseenhan sitä ensimmäisenä kiinnittää toisessa huomion. Ja on tosiaan hassua, mitkä ulkoiset piirteet muodostuvat sellaisiksi, jotka itseä viehättävät.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *