Syksy on kehityskeskustelujen aikaa

Työsähköpostiin kilahti kutsu kehityskeskusteluun. Nämä jokavuotiset keskustelut omasta työstä, tavoitteista ja tulevaisuudesta laittavat miettimään, paitsi kehitystä työssä, niin myös kehitystä omassa elämässä. Työnpaikan kehityskeskusteluja miettiessäni ajaudun aina pitämään itsekseni pienen henkilökohtaisen kehityskeskustelun.

Missä mennään omassa elämässä? Mitä tavoitteita olet asettanut itsellesi, ja miten ne ovat toteutuneet? Mitä toivot tulevaisuudelta?Minusta tuntuu, että usein paahdan niin kovaa menemään, että vauhdissa päämäärä unohtuu. Ja niin unohtuu moni muukin asia. Kun on tarpeeksi kauan juossut ruuhkavuosien (anteeksi tämän sanan ylikäyttö) oravanpyörässä, niin saattaa päämäärä unohtua kokonaan kaikenlaisen säätämisen alle.

Siksi onkin ihan hyvä, että joku tulee (edes työn puolesta) kysymään, että miten sulla oikeasti menee. Että elätkö sellaista elämää kuin haluaisit, vai oletko hukannut unelmasi arjen keskellä. Onko suunta oikea, vai pitäisikö muuttaa kurssia? Niin töissä kuin elämässä yleensäkin ei aina saa mitä haluaa tai tavoittelee, mutta jo asian miettiminen on askel oikeaan suuntaan.

Kun kaikkea ei voi saada, tai ainakaan heti, täytyy asioita yrittää priorisoida. Ja mitä, jos ei halua tai jaksa tavoitella korkeampaa palkkaa tai titteliä. Mitä jos on tyytyväinen nykyiseen, tai jopa haluaisi downshiftata työelämässä. Onko sellainen sallittua ollenkaan?

Trendissä oli mainio juttu uran downgreidauksesta. Mitä, jos sen sijaan, että tavoittelisi aina vain korkeampaa huippua, ottaisikin vähän iisimmin, ja laskeutuisikin hieman alemmas. Katsotaanko työpaikalla, että ihminen on kunnianhimoton ja laiska, jos urakehitys kulkeekin alaspäin?

Downshiftaus elämässä tuntuu olevan hyväksyttävämpää kuin downgreidaus työelämässä. Kunnianhimo työelämässä on meihin niin syvälle iskostettu, että jo pelkkä ajatuskin hölläämisestä saa tuntemaan syyllisyyttä.

On jopa suotavaa konmarittaa vaatekaappi ja koko koti, vähentää harrastuksia ja turhaa säätämistä, mutta töissä pitäisi pyrkiä aina isompaan palkkaan, tehokkuuteen ja suurempaan vastuuseen. Kuvat: Hanna

Tänä syksynä arjen puurtaminen saa kaivatun breikin ja viiden viikon irtioton, kun suuntaamme pallon toiselle puolelle. Pidempi hengähdystauko tekee hyvää ja antaa perspektiiviä niin omaan työhön kuin elämään yleensäkin. Se vaatii aikaa ja pysähtymistä, että muistaa taas, kuka on ja mitä elämältään haluaa.

Ehkäpä lomalta palaa skarpimpi ihminen, jonka mielessä on taas kirkkaammin se tulevaisuus, jota varten elää ja tekee töitä.

Mietitkö sinä välillä elämäsi suuntaa? Vai onko sulla selkeä päämäärä, jota kohti kaikki tekeminen on suunniteltu?

Pohdiskelevaa perjantaita!

hyvinvointi ajattelin-tanaan paivan-tyyli
Kommentit (6)
  1. Mari_Meikkiholisti
    9.9.2019, 06:52

    Kehityskeskustelut kuuluvat meidänkin työpaikalla arkeen kahdesti vuodessa. En itse ole näin syvällisesti lähtenyt asiaa pohtimaan, mutta kyllähän sitä välillä pyörii mielessä ne omat tavoitteet ja miten niitä kohti olisi paras pyrkiä.

  2. Mira / Blinger shimmer -blogi
    7.9.2019, 20:17

    Meillä töissä kehityskeskustelut pidettiin jo ennen kesälomia. Mielestäni tuo olisi tärkeää joka paikalla pitää henkilökohtaisesti, joissakin yksilökeskustelut kun on korvattu ryhmätilanteilla mitkä eivät toki koskaan vastaa (tai korvaa) toisiansa..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *