Yllättävä urahaave – olisiko minusta yrittäjäksi?

Se alkoi muutama vuosi sitten. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta 36-vuotissyntymäpäivän tienoilla. Varhaiskeski-ikä ja jonkinlainen identiteettikriisi. En tiedä onko varhaiskeski-ikä oikea sana, mutta jos on varhaisteini, joka ei vielä varsinaisesti ole teini, niin ehkä voi myös olla varhaiskeski-ikäinen, joka ei ihan vielä ole keski-ikäinen. Muutaman vuoden olen siis potenut jonkinlaista kriisiä elämäni suunnan kanssa. Joutunut jotenkin hukkaan. Kriisin pyörteissä olen myös alkanut miettimään, että olisiko minusta yrittäjäksi.

Yrittäjyys ei ole ihan tuulesta temmattu idea. Isäni on pitkän linjan yrittäjä, ja hän on aina enemmän tai vähemmän äänettömästi toivonut, että minä tai siskoni jatkaisimme hänen yritystään. Ottaisimme ohjat, kun hänen on aika jäädä eläkkeelle. Hän rakastaa työtään, ja se näkyy. Muutama vuosi sitten myös siskoni perusti yrityksen. Yrittäjyys on siis vahvasti verissä ja elämässä läsnä. Ja siinä missä nuorena vastustelimme siskon kanssa ajatusta isän yrityksen jatkamisesta, tai yrittäjyydestä ylipäänsä, on siskon tie jo vienyt isän jalanjäljille oman yrityksen perustamisen muodossa. Elämämme polut näyttävän kulkevan yrittäjyyden suuntaan.

Ja siinä missä nuorena ajatus yrittäjyydestä tuntui raskaalta ja vaativalta, ei se enää tässä vaiheessa elämää yllättäen tunnukaan niin vieraalta. Itsekin olen ihan huomaamatta ottanut askelia yrittäjyyden suuntaan tämän blogini myötä. Tästä on kasvanut pieni yritys. Minusta on blogin myötä tullut kevytyrittäjä. Kevytyrittäjänä voin kokeilla yrittäjyyttä ilman toiminimeä tai yritystunnusta. Ilman byrokratiaa tai suuria vastuita. Saan blogista pieniä sivutuloja, eikä minulla ole stressiä siitä, että elantoni olisi blogin tai sosiaalisen median kanavieni varassa.

Yrittäjyydessä pelottavinta onkin se vastuu. Oma elanto on kiinni vain ja ainoastaan itsestään. Jos kukaan ei halua ostaa, mitä sinulla on myydä, ei yrittäjällä ole tuloja. Vaikka paiskisit hommia yötä päivää, et välttämättä pysy pinnalla. Vähän niin kuin pelaisi Monopolia, jossa kaveri rakentaa paremmat hotellit. Ja kun oma setelinippu alkaa pikkuhiljaa huveta, tiedät, että peli on menetetty vaikka kuinka yrittäisit räpiköidä. En ole monopolinpelaaja tai riskinottaja, pelaan mielummin pelejä, joissa ei ehkä voita, mutta kaikille jää hyvä mieli.

Olen turvallisuudenhaluinen, ja varma kuukausittain palkkatulo pitää yöuneni edes jotenkin kuosissa. En tiedä, kestäisikö pääni yrittäjyyden epävarmuutta, tai menestymisen paineita. En tiedä osaanko myydä itseäni tai osaamistani. Menettäisinkö ne vähäisetkin yöunet ja hermojeni rippeet paineiden alla. Toisaalta vapaus, ja omasta elämästä vastuussa oleminen on alkanut tuntua houkuttelevalta. Yrittäjällä on enemmän vapautta päättää työajoistansa ja työtavoistansa. Kun tekee itselleen, tekee työn suuremmalla palolla. Työssä voi edetä ja kasvaa. Menestyminen näkyy tilipussissa. Saa olla luova. On tilivelvollinen vain itselleen. Toisaalta yrittäminen voi myös olla yksinäistä, joten ehkä yhteinen yritys esimerkiksi siskon kanssa olisi enemmän minun juttuni.

Jotenkin koen tässä kriisissäni, että olen elämässäni ajautunut väärälle alalle. Olen aina ajatellut, että kuulun luovalle alalle.Että olisin parhaimmillani luovalla alalla. Nuoruuden musiikki- ja taideharrastukset tuntuivat omalta, ja jos olisin riskinottaja, olisin varmaankin seurannut unelmiani luovalle alalle. Se, miten olen elämässä päätynyt tähän missä olen, onkin sitten jo ihan toinen tarina. Mutta se, minne polkuni tulevaisuudessa vie, siihen voin nyt vaikuttaa. Keski-iän kriisi voi siis olla hyvä herätys. Vielä voi vaihtaa elämänsä suuntaa. Jos siis pelkuriluonteeltaan ja mukavuudenhaluisuudeltaan pystyy.

Kuvat: Hanna

En tiedä, uskallanko hypätä yrittäjäksi. En edes tiedä, mikä yrittämisen alani olisi. Nyt se on kuitenkin sanottu ääneen, ja pieni idea istutettu kytemään. Olisiko minusta yrittäjäksi? Voi toki olla, että identiteettikriisi helpottaa, ja nykyisessä elämässä on taas järkeä. Lapsi kasvaa, työ muuttuu ja elämä menee joka tapauksessa eteenpäin.

Onko sinulla urahaaveita, tai ikäkriisejä?

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!