Kuinka rakastankaan. 

Näin aamulla miehen sinisissä turkkihaalareissa. Samassa pihassa tuoksui savulohi. Melkein itkin. En ole ajatellut sinua viime aikoina. Mitä olisikaan halata savun tuoksuista miestä turkkihaalareissa. Savun, tupakan ja tutun hien. Luottamuksen tuoksu.

Se on vastaus edellisen otsikon kysymykseen. Miulla ei oo suuntaa. Eikä syytä ohjata mihinkään. Miten turhalta voikaan oma olemassaolo tuntua.

Ajelimme sinun kanssasi autolla ympäri harjumaisemia. Olimme retkellä, ja meillä oli suunnitelmia: sellaisia sopivan tarkkoja ja sopivan eläväisiä, juuri meidän makuumme. Luonto oli siinä ympärillämme, ja meillä oli taito nauttia siitä. Ja loputtomasti tietä, Saimaan rantoja ja auringonnousuja – keskusteltavaa niistä. Siksi se oli meidän matkamme. Sinä lähdit hakemaan tykötarpeita lähikaupasta, minä jäin leiriin. Luotin […]

Ihastelin postikorttipuita. Johan niitä näin mustan joulun jälkeen kaipasikin. Ihan kuin ei olisi talvi ennen tätä ollutkaan. Vaadittiin kuvatodisteita. Mutta kun en minä halua valokuvata niitä. Haluan kirjoittaa niistä. Eivät puut ole vain puita. Ne ovat lapsuuden talvia. Vanhoja hyviä aikoja, joina jouluna oli kylmä ja juhannuksena hiki.  Ja oli silloinkin hiki, kun puissa oli […]

On olemassa asioita, jotka saavat ihmisen tuntemaan syvää yhteenkuuluvuutta ympärillään olevien olioiden kanssa. Ne ovat sellaisia seikkoja, jotka yksinkertaisesti osoittavat, että kuulumme samaan lajiin.  Erityisen virkistäviä tilanteita nämä kummallisuudet aiheuttavat silloin, kun et ole tullut ajatelleeksikaan, että jakaisit ne jonkun kanssa. Ettei tämä pieni, iljettävä, neuroottiseltakin tuntuva tapa olisikaan vain sinun yksinoikeutesi tai ominaisuutesi, vaan […]

Tein taas ratkaisuni. Alkoi niin vituttaa se esikoisen elämöinti. Olisin halunnut viettää aikaani sen kanssa, mutta se aloitti tuttuun tapaansa sen äidiltään oppimansa nalkutuksen. Jumalaton mäkätys ja huuto. Ei se suostunut lähtemään ajelulle, vaikka poikaystävänsäkin oli siinä – oletin, että sitä olisi sentään moottorivene kiinnostanut. Aika vätys taitaa sekin olla, äitinsä kasvatti. Lähdin sitten yksin. […]

Mie oon huono käsittelemään ihmisten vihaa. Mietin parhaillaan, lähtisinkö toiseen kertaan töihin erääseen yritykseen. Työympäristö on mitä ihanin, samoin työkaverit ja ylin johto, mutta ongelma on lähimmässä esimiehessäni. Hän on vihainen. Ei varsinaisesti minulle, mutta vihainen yleisesti. Miua se pelottaa. En pysty olemaan yhteistyössä sellaisen ihmisen kanssa, joka jatkuvasti käytöksellään osoittaa negatiivisuutta ja kohdistaa sen […]

Elokuvassa isä pyytää tyttäreltään anteeksi vuosikymmeniä jatkunutta hölmöilyään. Hän oli aliarvioinut lastaan pahoin: nähnyt tässä edelleen pikkutyttönsä, ja siksi epäillyt. Tytär hyväksyy anteeksipyynnön ja suutelee isää punertavalle, vanhalle poskelle. Sinulla oli koko pää punainen, koska et ollut juonut pariin päivään. Minusta tuntui niin hyvältä, että halusin suukottaa sinua poskelle. Ihan vain siksi, että olit siinä […]

Aina kun näen isän ja tyttären päälleni vyöryy utelias kaipuu. Millaista se mahtaisi olla? Olisinkohan hänelle aikuinen, vai sittenkin vielä se pikkutyttö, joka ei pärjää ilman isää? Ja sitten he ihmettelevät, miksi niin kovasti kiinnyn juuri iseihin. Kukapa ei toivoisi olevansa osa sitä rakkautta?