Aika jännää. En ihan oikeasti tiedä, pystynkö enää koskaan päästämään ketään lähelle itteäni. Siis oikeasti lähelle. Siis miestä. Tai haluanko. Kun kaikki sellanen tuntuu vaan oudolta. Siis jos tiedän, että mies pyrkii johonkin. Sen sijaan kavereina miehet ja pojat on edelleen hurjan tärkeitä. Sen enempää analysoimatta. Silti on koko ajan yksinäinen olo. Jos nettiä ja […]

Isänä oleminen ei varmastikaan ole ihan helppoa. Usein kohkataan siitä, millaista on olla äiti kaikkien ”hyvää äitiyttä” koskevien vaateiden keskellä, mutta isiinkin ja oikeanlaiseen isyyteen kohdistuu paljon kaikenlaisia odotuksia. Oma isäni oli ihana. Miun elämässä ei ole toistaseks ollu toista sellaista ihmistä, joka isän (tai isin, joksi häntä aina sanoin ja sanon edelleen) tavoin osottas […]

Howard Garner ei ollu mikään tyhmä äijä. Älykkyyttä todella on monenlaista. On ollu jännittävää seurata, kuinka monenlaisia tallaajia yksi humanistinen tiedekunta vetää. Koko kampuksesta tai yliopistosta puhumattakaan. Meitä todella on moneen junaan – jokainen hyviä ja huonoja jossain. Yksi loistaa luennoilla. Voi sitä värisevää hehkua hänen kasvoillaan, kun hän sanailee professorin kanssa jostakin teoreetikosta ja […]

Nyt vasta kuuntelin nämä sanat. Kaija on edelleen miun idoli. Tää versio sai aikaan kylmät väreet. http://www.youtube.com/watch?v=BazvgmMSyyE Mikä siinä oli niin pysäyttävää? Jokainen kohtaa elämässään varmaan jonkun, joka oli niin kamalan vahva. Eikä se halunnut päästää irti. Melkein kuin lihaa ja verta, Suurempi vuoria ja merta, Se sellaiseksi kasvoi mun päässä. Ja se hetki, kun […]

Kerron ihmisille, jos miulla on ollu heitä ikävä. Tarkoitan sitä. Jos vanha ystävä vastaa kasvot peruskertoimilla ”No kiva kuulla”, oliko sitä silloin kiva kuulla? Kai se on vähän sama tilanne, kuin jos seisoo marraskuisessa lumisateessa ja ystävä sanookin yllättäen, että rakastaa sinua. Sillä tavalla. Mitäpä siihen voi vastata, jos ei yhtään tunne samoin. No kiva […]

Tällaisten 11 tunnin opiskelupäivien jälkeen sitä päätyy miettimään liian ontologisia juttuja. Ei oikein sovi miun päälle. Miten priorisoin ajankäyttöni? Elänkö elämääni siten kuin haluan, vai suoritanko sitä ulkoa tulevien määräysten mukaisesti? Pitäisikö joskus alisuoriutua – edes kerran? Saanko tästä kaikesta mitään muuta, kuin isoja numeroita paperilla? Olenko yksin vai vain toisinaan yksinäinen? Mihin oikein pyrin […]

Tänään on suomalaisessa rakastamisen kulttuurissa merkittävä päivä. Monissa kodeissa sytytetään kynttilä edesmenneen muistolle. Meille se on kai jotenkin ominaista, on ainakin ennen ollut. Voisiko se johtua historiasta? Sodissa veljiään ja siskojaan menettänyt kansa osaa laskeutua hartaaseen kaipuuseen. Miulla ei ole hirveitä antipatioita halloweenia kohtaan, enää. Muistan, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran joskus ala-asteella. Sillon se […]

Päivä, jona huomasin sopivani jälleen vanhoihin farkkuihin. ”Tavoitehousut” – sellaisiahan naiset kai aika usein säilöö kaappeihinsa, niin minäkin. On todellakin ollut tavoitehousua ja -takkia. Rintsikoita ei sentään, koska sen koon en sentään arvele niin hevillä muuttuvan. Ja voi tätäkin ilon päivää, kun huomaan, että taskut asettuvat nätisti pakaroiden päälle, eivätkä lerpu missä sattuu. Kuvittele, yläasteella […]

Ihminen voi luulla olevansa hyvinkin aikuinen. Siis niin kauan, kun on vastuussa itsestään, omassa huushollissaan. Mutta autapa armias, kun mennään kotikonnuille. Sinne, missä ei juuri tarvii itteään hievauttaa, ja johan kannetaan ruokaa naaman eteen ja pyyhitään melkein persekin. Kotona taantuu teinin tasolle, aina. Joka kerta innolla odottaa takkatulta, nojatuolia ja perhettä siinä kivasti aijaij ympärillä […]

Minulta on monesti kysytty, kuinka uskallan luottaa ihmisten hyvyyteen niin sinisilmäisesti. Jätän kotiavaimet takintaskuun yliopiston naulakkoon ja rihvelilukolla varustetun pyörän yöksi kävelykadulle yökerhon viereen. Olen vastannut että kyllä, olen hyväuskoinen, ja minulla on siihen syyni. Kuinka muuten hyvyyden rippeitä voisi ruokkia kuin olettamalla, että ihmiset ovat luottamukseni arvoisia? Luotto kiertoon, se on ollut minun mottoni. […]