Ei uutta sivua, ei kappaletta vaan koko kirja

Olen ollut hiljaa, vaikka olen puhunut enemmän kuin koskaan. Olen kuunnellut enemmän ja toisin kuin joskus aiemmin, niin olen myös kuullut.

Olen puhunut terapiassa ja olen puhunut kokemusasiantuntijakoulutuksessa. Olen kuunnellut terapeuttia, ystäviäni ja koulutuksen kautta olen kuunnellut ihmisten kokemuksia ja heidän elämiään.

Viimeisten puolentoista vuoden aikana olen tajunnut itsestäni enemmän kuin olisin voinut edes kuvitella. Siksi on aika uuden kirjan.

Uudella kirjalla ei ole vielä nimeä. Sillä ei ole juonta. Sen sivuhenkilötkin ovat osa vielä tuntemattomia. Ihmisiä mahtuu uuteen kirjaan lisää, vaikka joskus mietinkin niitä olevan jo riittävästi, joskus jopa liikaa. Tapahtumapaikat ovat osin tuttuja, mutta väistämättä mietin, että jossain siintää paikkoja, jotka vielä odottavat minua. Parasta on, että en kykene kuvittelemaan kirjan loppua millään tavalla.

Kirjan kertojana olen minä. Tätä kirjaa ei kirjoiteta ulkopuolelta vaan sisältä. Kirjan olisi syytä kuvata minua, ei ulkopuolisten tekijöiden asettamana, vaan siten kuinka ajattelen, kuinka tunnen ja kuinka elän. Koska minä toimin kertojana, niin minun on kirja myös kirjoitettava. Kirja ei ilmesty fyysisenä teoksena vaan se näkyy elettynä ja koettuna elämänä. Tämä kirja ei voita Finladia-palkintoa, sillä se ei sitä tarvitse. Se ei tulisi palkittuna tai huomioituna paremmaksi eikä todemmaksi. Tämä kirja on parhaimmillaan elettynä ja jaettuna ihmisille.

En siis kirjoita kirjaa oikeasti. Oikeasti olen elämässäni vaiheessa, jossa entistä on analysoitu ja uutta ei vielä tiedä. Elämän aikana tulee kohtia, jolloin joku vaihe on jätettävä taakse, jotta uudella on tilaa tulla sisälle. Osaa vaiheista kutsutaan kriiseiksi jotka liittyät usein ikään tai elämänveiheeseen. En osaa nimetä liittyykö oma vaiheeni mihinkään kriisiin, vaan pidän tätä enemmän väistämättömänä tapahtumana joka tulee, jos sille antaa mahdollisuuden.

Uusi vaihe vaatii myös luopumista. Minä luovun entisen elämän taakasta. Minä luovun parhaani mukaan itseeni kohdistuvasta haitallisesta ajattelusta. Minä luovun asioideni yksin pohtimisesta. Minä luovun ajatuksesta, että olen ainoastaan eletyn elämäni tuotos jonka suunta on valmiiksi määritelty. Luovun suuresta painotaakasta, jota olen kantanut mukanani luullen sen kuuluvan kiinteänä osana minuun. Luovun ajattelusta että elettyä on toistettava, jotta uusi saisi merkityksen ja oikeutuksen.

Uusi vaihe antaa mahdollisuuden ottaa vastaan. Otan vastaan uusia ihmisiä ja heidän ajatuksiaan ja tapojaan nähdä maailmaa sekä ajatella. Otan vastaan tuntemattoman, jolla on usein ollut tapana yllättää. Tuntematon antaa vasta sitten kun ihminen on valmis luopumaan ja sen myötä vastaan ottamaan. Otan vastaan hyvinvointia ja onkin korkea aika. Ostan vastaan lisää tunteiden tunnistamista ja niissä elämistä. Otan vastaan kiukkuni, vihani ja itkuni. Pyydän niiltä anteeksi, että ne ovat liian kauan joutuneet olemaan piilossa ja vaiennettuina. Otan vastaan itseni enemmän kokonaisena ja hyväksyn rikkinäisyyteni.

Uusi vaihe auttaa hengittämään vapaammin. Uusi vaihe poistaa pelkoja vapauttaen puhumaan ja tekemään tekoja enemmän itseni kaltaisesti. Uusi vaihe auttaa tekemään työtäni minun kaltaisesti. Uuden vaiheen astuessa esiin teen kokemusasiantuntijan työtäni tavallani luottaen sen voimaan. Jatkan uuden polun raivaamista ja ehkä jossain vaiheessa työskentelen täysipäiväisesti nojaten elämääni ja koulutukseeni kääntäen ne voimavaraksi ja toivoksi jolle kulle toiselle.

Se mikä minun on myös tehtävä, on ottaa kehoni ja mieleni huomioon. Olen pahoillani kehoni puolesta, joka on jälleen kerran kantanut taakkaa puolestani ja jäänyt huomiotta. Minun on huolehdittava siis terveydestäni sekä kehosta että mielestä. Terveyteni on pohja uuden kirjan aloittamisessa.

Kirjaan sisältyy muiden ihmisten ajattelun huomioiminen paremmin. On tunnustettava, että oma ajattelu itsekseen ei aina kanna eikä ole varsin luotettavaa. Itse on helposti itsensä pahin vastustaja, pahin harhaan johtaja sekä pahin haitallisen ajattelun vahvistaja. Olen siis päättänyt luottaa ihmisiin ja pitää heistä. Uusi kirja eli uusi vaihe. Mitään ihmeellistä ei tapahdu heti. Oikeastaan elämäni ei välttämättä muutu kovinkaan paljon, mutta silti tuntuu että kaikki muuttuu.

Onneksi pidän kirjoittamisesta, voi kuinka pidänkään.

hyvinvointi ajattelin-tanaan oma-elama terveys
Kommentit (1)
  1. Kun osaisikin luopua taakoistaan! Minä taidan kantaa niitä lopun ikääni, mitään muuta ei ole näkyvissä. Taakkani tuli raskaammaksi taas kaksi viikkoa sitten. Onneksi olen käynyt ja käyn salilla treeneissä, näin en sortunut taakan alle.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *