Hupsu, uudet kuviot ja vähän vappuakin

Hupsu.jpg

Hupsu (Syntymänimeltään Chalice synt. 1.9.2010) vappuna 2016. Isovanhempien ja vanhempien nimilistassa vilahtelevat nimet Odin (Itävalta), Amour (Italia), Agabe (Italia), Samurain Alias, Pihka (Iso-Britannia) ja Meri (Iso-Britannia). Hupsu itse on syntynyt Siilinjärvellä (Suomi). 

Pieni Hupsu matkusti nykyiseen kotiinsa tulitikkurasiassa ja Postin kuljettamana. Kolahti postiluukusta herneen kokoisena, onneksi hyvin paketoituna. Hupsu sai kodin vanhasta akvaariosta, joka oli tyhjennetty vedestä, täytetty turpeella ja muutoinkin asianmukaisesti sisutettu. Hupsu sai ravinnokseen salaattia, kurkkua ja kalanruokaa ja kasvoi ja kasvoi ja edelleen kasvoi. Kokoa kuorella on noin 15 cm ja kokonaispainoarvio on n. 300 g. Limainen otus on levittäytyessään aikuisen kämmenen kokoinen. Ja limaa riittää. 

Muuttaessani mieheni kanssa yhteen sain siis kaksi bonuspoikaa, kituvan kasvin sekä kotilon. 

Huomaan aamurutiineihin nyt kuuluvan usein kotilon suihkuttamisen. Suihkutan akvaarioon sopivan lämpöistä vettä, pyydän anteeksi että säikytän sekä juttelen maailman tapahtumista. Mieheni onneksi pesee limasta tahmeat lasit ja kerää kotilon jättämät kakat. Hyvä luoja, mihin kaikkeen sitä nainen joutuu. Olen tehnyt havainnon, että paprika ja omenankuoret ovat extraherkkua ja tavis kurkku jää näivettymään. Tomaatin jälkeen alkoi turpeessa orastaa pienet taimet, mutta jäivät lienee limalötkön jyräämiksi. Tällä hetkellä turvetta koristaa rai-ruoho, jota pääsiäiseksi sinne  istutin. (Löytyy siis minustakin salainen juhlapyhä diggari) Ruoho kasvaa ja voi hyvin, mutta ei näytä enää erityisen viehättävältä. 

Limaa voisi hyödyntää. Annoin itselleni kertoa, että kotilon limaa käytetään kauneustuotteena. Hmm…Liman määrä on melkoista. Pieni ja hämärä huone. kotilon limaa, yrttiteetä ja tuoksukynttilöitä. Selvä bisnesidea, joka vain odottaa toteuttamistaan. Pohjatutkimus on vielä kesken, joten en ota vastaan varauksia. 

Kahvihetkellä, ensimmäisellä tällä kokoonpanolla (paikalla siskoni ja hänen uusperheensä, minun uusperhe, tulevat appivanhemmat, äitipuoleni ja isäni ja bonuspojat) aiheutti suurta naurua kuvitelma Hupsun ulkoiluttamisesta. Pitäisi rakentaa minikokoinen skeittilauta ja sitoa siihen kiinni talutusnaru. Olisiko oiva keino saada uusia ystäviä tässä uudessa kotikaupungissani? Helpottaisi varmasti tutustumiskynnystä ja vapauttaisi keskustelun ennalta arvaamattomille radoille. Tulevat appivanhemmat ovat edelleen sitä mieltä kuultuaan tämän, että olen tervetullut sukuun. 

Talviaikaan Hupsu mököttää ja kaivautuu turpeeseen niin, että hänestä näkyy vain kotilon kärki. Kaivoimme hänet muutaman kertaa esiin, veimme kylpyhuoneen lavuaariin ja kylvetimme hänet. Hän ojentautuu nautinnollisesti venytellen vettä kohden ja verryttelee tuntosarviaan ja silmiään. Kylvyn jälkeen (en kuivannut häntä) palaa takaisin akvaarioon ja kaivautuu takaisin turpeeseen. Olkoon, hitto soikoon. Muutaman viikon jälkeen sama uusiksi, sillä olisi melko kammottavaa unohtaa hänet ja todeta keväällä hajun perusteella melko heikkohappiseksi, ehkä jopa kuolleeksi. Kiva tämä uusi täti, joka muutti isän kanssa yhten ja sitten kuoli kotilo. 

Viime pääsiäisenä lavastimme suloisen pääsiäisasetelman Hupsun akvaarioon. Oli tipua, rai-ruohoa ja suklaamunia. Kuvasta tuli nätti ja oli melkein postikorttimainen. Mitä siis tehdä vappuna? Ottaa vappukuva. Mieheni ollessa kyseessä prosessi ei ole nopea. Huomaan taas kylvettäväni kotiloa ja huuhtovani kakkaa pois vatsan alta. Lautaselle salaattia ja ympärille puhallettuja vesi-ilmapalloja, koska ovat sopivan pieniä. Mitä vielä? Tietysti simaa, joka kaadettiin pieneen snapsilasiin. Valoja, kamera kiinnitettiin kuvausjalkaan ja sitten alkoi tarkennus. Tämän prosessin aikana ehdin juoda lasillisen punaviiniä. Eikö vain olekin hieno kuva?

Kaikkeen sitä nainen siis joutuu. Kituvan kasvin kohtaloa ja mahdollista eutanasiaa miettien ja kotilon akvaariota suihkuttaen. Kalanruokaa pitäisi varmaan ostaa lisää…

Tein minä vappuan muutakin. Ostimme minulle pyörän ja hänen nimensä on Pipsa. Ai niin, söin munkkia ja join simaa. 

 

 

 

 

Kommentit (7)
  1. On kyllä erikoinen kotieläin. Y-ö-k.

    1. Erikoinen on eikä olisi ollut oma valinta.  Onpa hauskakin,  joten suhtaudun huumorilla.

  2. Hupsu-parka stressaantuu jos joutuu kurppien naamoilla liukastelemaan!

     

    1. Työsuojeluasiaksi voisi ajautua 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *