Lempeyttä, lempeyttä….

Olen elämässäni tehnyt useita hyviä päätöksiä. Olen tehnyt myös viisaita päätöksiä. Erään hyvän sekä viisaan päätöksem tuloksena olen tänään ollut yinjoogassa. Olen ollut joogassa itkemässä ja kuuntelemassa kuinka nuori kaunis nainen puhuu lempeästi ja pyytää minua kiittämään kehoani ja itseäni. Minä kiitin oikein sydämeni pohjasta. Kiitin koko keski-ikäisen naisen sydämestä!

Olen keskellä keski-iän muutoksia. Voisi ehkä sanoa jopa keski-iän kriisissä, mutta inhoan sanaa kriisi ja en sen myötä tunnusta moisista kärsiväni. Miellän asian niin, että olen uudessa elämänvaiheessa, jossa ajatteluni ja kehoni muuttuvat väistämättä. Lisäksi pidän uusista elämänvaiheista, joten jääköön siitäkin syystä sana kriisi käyttämättä. Uudessa elämävaihessa tuntee entiset asiat uudella tavalla. Uudessa elämänvaiheessa ajattelee, toivottavasti, uudella tavalla tai ainakin tarkistelee näkökulmiaan. Olen tarkastellut niin paljon, että ajattelin jo olevani valmis ja riittävän kehittynyt, mutta jälleen kerran huomasin olevani väärässä. 

Juokse, hikoile ja muista voimharjoittelu. Syö sopivasti tarkastellen ravintosisältöjä ja laske kaloreita. Pukeudu iän mukaisestri, mutta sopivan nuorekkaasti. Sheivaa, värjää ja sokeroi. Älä alistu toisen tahdon alle, vaan kulje omaa polkuasi ja pidä periaatteistasi kiinni. Älä luovuta äläkä missään tapauksessa anna periksi. No…Allekirjoitan kaiken tuon, mutta olen tehnyt havainnon, kokenut ahaa-elämyksen ja nyt tahdon kertoa siitä. Parasta keski-iän elämänvaiheessa minulle on ollut havaita lempeyden merkitys. Lempeyteen voidaan lisätä hellyys, hyvyys ja hyväily. Kaikki sellainen mistä puhutaan, mistä haaveillan, mitä kaivataan, mutta sen ollessa kohdalla se helposti mitätöidään turhana, pidetään siirappisena ja piilotetaan hieman nolostellen reippauden, yrittämisen ja pärjäävyyden taakse. 

Osasta lempeydestä ja hellimisestä minä maksan. Maksan hierojalle. Kuinka ihanaa onkaan hänen kätensä määrätietoinen kosketus kipeällä vartalollani. Hän tekee työtään ja minä maksan saaden paremmin toimivan kehon.  Maksan myös kampaajalleni. En maksa vain siisteistä ja hyvinvoivista hiuksista vaan saan hyvää tuottavaa kosketusta ja rentoutusta. Maksan myös kosmetologilleni, joka tavatessamme hieroo, öljyää, hölvää ja hellii. Onneksi voin maksaa näistä toimenpiteistä. Aikanaan en pystynyt ja haaveilin, että joku päivä sitteen. Sitten tuli se päivä, että pystyin maksamaan, mutta ajattelin sen olevan turhaa. rahan tuhlausta ja todellakin turhamaista. En siis kokenut ansaitsevani hierontaa, kampaajan saksia tai kosmetologin hierovia sormia. Miksi? Hyvä kysymys ja osan voi selittää koetulla elämällä. 

Osan lempeydestä ja hellimisestä saan mieheltäni. Näin ei aina ole ollut vaan tähän tilanteeseen pääsyyn on vaadittu epäonnistuneita ja erilaisia ihmisuhteita. Pelkät kokemukset ihmissuhteista eivät ole riittäviä siihen, että ihminen kykenee ottamaan hellyyttä vastaa. Ei suinkaan, sillä yllätys yllätys, en alkuaikoina kokenut oikeutta myöskään saamalleni hellyydelle lempeydestä puhumattakaan. No…kokemukset je eletty elämä ja sitä rataa. Nyt kuitenkin otan vastaan sumeilematta ja kerään varastoja täyteen vain huomaten, että ne eivät täyty. Huomaan myös suuren vajauksen entisessä elämässäni ja mietin kuinka kummassa olen pystynyt elämään ilman hellää kosketusta ja lempeää puhetta. 

Mieheni tuottama hellyys ja lempeys eivät yksin riitä täyttämään tarpeitani ja siksi maksan ammattilaisille. Ammattilaiset vetkuttavat, huoltavat ja hölväävät kehoani ja huoltavat mieltäni. Huollettu ja hellitty naisen kehoni ottaa vastaan hyvyyttä ja hellyyttä mieheltäni. On uskomatonta kuinka suuri onkaan tarve lempeyden ja hellyyden suhteen. Ajan kuluessa olen siirtänyt sivummalle reippauden, sairaan rankan treenaamisen sekä ikuisen pärjäämisen ja vahvana pysymisen. Pidän itsestäni enemmän, kun istun hellyyden ja lempeyden täyttämän pöydän ääreen. Minä huollan ja huollatan mieltäni ja ikääntyvää kehoani. 

Uusi hyvä päätökseni johdaati minut tänään omakotitalon vintille joogaamaan. Minä tarvitsen selvästi vielä tätä lempeyden muotoa. – Kiitä kehoasi, joka kantaa sinua. – Hengitä sisään ja puhalla ulos ahdistavat ajatukset ja anna niiden mennä. Tuntuu että henki salpautuu ja jotain vapautuu. En tiennyt kuinka paljon olenkaan tarvinnut lisämäärän lempeyttä ja hellyyttä, jota itse itselleni annan ja tuotan. Tunnustelen tuntemuksia ja siirrän jalkaani ja kättäni kunnioittaen sitä miltä minusta tuntuu ja mitä kehoni minulta pyytää. Makaan lämpimän filtin alla loppurentoutuksen aikana ja kiitän aidosti itseäni, ehkä ensimmäisen kerran elämässäni.  

Keski-iän elämänvaiheessa olen havainnut, että hellyys, lempeys, hoiva ja huolenpito itsestä ovat elintärkeitä asioita. Minulla on niiden suhteen suuri vaje ja teen parhaani, jotta pääsen niiden suhteen elämässäni jonkinlaiseen tasapainoon. Olen tarvittaessa reipas, kova ja vaativa sekä pärjäävä. En anna periksi, en taivu enkä alistu…..Niin, tai sitten antaudun ja keinun lempeässä hellyden keinussa ja voin paljon paremmin. 

suhteet oma-elama mieli liikunta
Kommentit (2)
  1. Kiitos kauniista tekstistä!
    Yhtenä päivänä sain itseni kiinni ajattelemasta, että nyt olen ymmärtänyt, millainen minä olen ja miksi reagoin niin kuin reagoin. Koin viisastuneeni hirmuisesti joidenkin vaikeiden ja surua tuottavien kokemusten myötä. Mietin, että nyt olen valaistunut. Kunnes tajusin, että yhtä valaistunut ja viisas kuvittelin olevani 10 vuotta sitten. Jälkikäteen tuo ajatus on tuntunut hölmöltä. En vielä olekaan ole valmis enkä riittävän kehittynyt.
    Lempeydestä itseä kohtaan. Minulla taitaa olla kauhea hellyysvaje, ihmisen kosketusta kaipaa. Eläimet ja lapset sitä vähän paikkaa, mutta muutoin on tankki aika tyhjä sen suhteen. Enkä siitä vielä osaa maksaa. Kun on riittävän tottunut olemaan ilman toisen aikuisen ihmisen kosketusta, sitä alkaa pelätä ja vältellä. Tuntuu vaikealta mennä lähelle.

    1. Oman kehittymisensä ihmettely on minulla kokemuksena samankaltainen. Ehkä onkin tarkoitettu niin, että uuden iän ja kehiysvaiheen ollessa läsnä, huomaa kehittyneensä ja oivaltavansa asioita ihan toisin kuin ennen. Näinhän se on….Ja hyvä niin. Minusta tuntuu suorastaan jännittävältä odottaa, mitä tajuan itsestäni vaikkapa 5 tai 10 vuoden kuluttua.

      Huomaan, että oma hellyysvajeeni on myös melkomoinen ja sen täyttämiseen mennee ehkä loppuikä. Maksettu hoiva toivuttaa ja täyttää perustarvetta. Kumppanilta saatu hellyys täyttää sydämen ja rakkauden puolta. Lapset ja lemmikit tuottavat hyvää mieltä, mutta aikuisen tunne- ja rakkaudenjanoa ne eivät tyydytä. Kuitenkin jokainen tunteella annettu kosketus ja hellyys tuottavat hyvää mieltä ja eheyttävät sekä auttavat tuntemaan itsensä merkitykselliseksi. 

      Toivon elämääsi kaikenlaista hellyyttä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *