Loman aloitus

Olen lomalla. En ihan vielä ymmärrä sitä.

Nukun työtä pois. Nukun ja uneksun. Vuoden aikana en juurikaan näe unta työstäni, mutta loman alkaessa teen ylityötä nukkuessani. Puran kaiken tehdyn ja tekemättömän. Alitajuntani puskee jo unohtuneita tapahtumia. Epäilen useita tekemiäni ratkaisuja ja olisin valmis peruuttamaan ja tekemään asiat toisin. Hymähtelen itselleni ja katselen, poikkeuksellisesti, yön hämärässä facebookin virtaa. Annan periksi ja nukahdan tehdäkseni loputkin työt loppuun asti.

Vierailin äitini luona. Makasin sohvan nurkassa ja kummastelin tuntemuksiani. Olenko äitini luona lapsi vai aikuinen? Miten tänään määrittäisin suhteeni häneen? Kävimme vaatekaupassa. Sinänsä siinä ei ole mitään kummallista, että äiti ja tytär käyvät vaateostoksilla. Tajusin, että teimme sen ensimmäistä kertaa. Kertonee siitä, että emme ole eläneet alkuikojamme yhdessä ja välimatka tutustumisen jälkeen on ollut muutakin kuin kilometrejä. Ostimme äidille kolme paitaa ja kesämekon.

Olin myös ylioppilasjuhlissa. Kummipoikani, jonka kummiutta olen hoitanut vain nimellisesti, oli komea lakki päässään ja hyvä todistus kädessään. Hänen äitinsä on lapsuuden ystäväni. Katselin häntä sivusta ja olin onnellinen hänen puolestaan. Se pieni tyttö on nyt kaunis aikuinen nainen, joka kaataa kahvia kuppeihin ylpeänä äitinä. Ja vaikka en hänen poikiensa elämässä ole ollutkaan aktiivinen osa, niin silti side ystävääni kantaa tunnepohjaa myös hänen poikiinsa. Vähän kuin omia, mutta ei sinne päinkään. Lämpimiä tunteita kuitenkin ja ihanan viisastelevia keskusteluita. Ystäväni äitiä halatessa en osannut yhtään määrittää tuntemuksiani. Olinko teini, joka puhuu ystävänsä äidille vai aikuinen nainen, joka onnittelee ylpeää isoäitiä. Kakku oli hyvää ja tunnelma lämmin.

Kävin istuttamassa tyttäreni haudalle lahjaksi saamani miljoonakellon. Istuin hetken hautausmaan hiljaisuudessa ja tyynnyttelin loman alun mietteitä. Puhuin hänelle hetken mielessäni ja olisin halannutkin, mutta näkymätöntä on vaikea halata. Kastelin myös ystäväni pojan kuolleen lapsen haudalle istutettuja kukkia. Kaksi kuollutta lasta lähekkäin. Korppi ei tällä kertaa istunut läheisesä koivussa. Vastaleikattu nurmikko tuoksui hyvältä.

Sain puhelun psykiatriselta sairaanhoitajaltani. Saan aloittaa psykoterapeutin etsinnän. Olen osan ajasta istunut Kelan sivuilla ja googlettanut sopivia terapeutteja. Olen laittanut heille sähkäposteja ja nyt odottelen vastauksia. Löydänkö sopivaa ja onko sopivalla aikaa minulle? Silti tuntuu hyvältä, että tämä prosessi etenee. Hyvä terapeutit  ovat varattuja. Kahvini ehti jäähtyä, joten keitin uutta.

Olen varannut hotellin kahdeksi yöksi Mathildedaaliin. Oma reissu. Ensin suunnittelin Utössä yöpymistä, mutta ei sittenkään nyt. Tein valintani ja sähköpostini ilmoitti varauksen olevan voimassa. Tervetuloa Maarit! Ihan kuin tuntisi minut. Odotan aamua, jolloin lähden matkaan.

Varasin vuodepaikan entisen työkaverini luota. Ajattelin silloin aikoinaan, että ehkä emme enää koskaan tapaa. Hassua ajatella niin. No heinäkuussa tapaamme, istumme aamuyöhön asti jutelleen ja itkemme ja nauramme. Niin luulen. Tuskin olemme hiljaa. Odotan sitäkin aamua, jolloin lähden tuolle matkalle.

Olen puhunut puhelimessa ystäväni kanssa. Syvällisiä. Ikävöin häntä. Pelkkä ääni ei riitä suureen ikävään ja haluun nähdä kasvot ja ilmeet. Silti olen onnellinen, että olemme puhuneet.

Olen syönyt mansi- ja mustikoita. Olen syönyt suklaata. Olen viestitellyt ja puhunut mieheni kanssa. Menen huomenna töihin siirtämään tietoja uudelle työntekijälle, jotta voin laskea vastuuni oppilaistani hänelle. Ehkä nukun sen jälkeen ilman työtä. Suuren osan ajasta olen ajatellut ja yrittänyt ymmärtää olevani lomalla.

Katsoessani peiliin, en tunnista vielä lomalaista. Tunnistan naisen, joka on vielä kiinni arjessa ja tunnetasolla kiinni siinä, että pitäisi ja pitäisi. En vielä tajua, että aikataulut ovat muita varten.

Ensimmäisessä kuvassa on linnunkakka. Se on jököttänyt mukana matkassa noin 600 km. Olen ihmetellyt, että se on kestänyt sateet, tuulet sekä auringonpaisteen. Annan kakan jököttää ja seuraan kuinka kauan se siinä pysyy. Tästäkin syystä on liene hyvä, että on loma. Kaikenlaista sitä ihminen seuraileekin.

Tätä kirjoittaessa on sauna lämmennyt. Tiistainen iltapäivä on hyvä aika saunoa. Lomaa on kulunut vasta kolme päivää, mutta olen saanut paljon aikaan ja se mitä en ole saanut tehtyä, sen voin tehdä joku päivät tai jättää kokonaan tekemättä. Olen siis lomalla. Olen sitä näin alkuun hajanaisesti ja koostumattomasti, mutta totta vieköön olen lomalla.

 

Kommentit (2)
  1. Kiitos!

    Terapeutin metsästys on jotenkin kummallisen mielenkiintoista.

    Linnulla on selvästi tarve merkata ikkunasi 🙂

    Ihanaa kesän alkua sinullekin!

  2. Mukavaa lomaa ja onnea terapeutinmetsästykseen.

    Meidän takakuistin ikkunassa on myös linnunkakka, jota en pese pois.
    Pesin nimittäin samassa kohdassa olleen jätöksen aiemmin pois ja ei mennyt kuin pari päivää, niin samassa kohtaa oli uusi lätkähdys. Jos joku siivekäs noin kiihkeästi haluaa merkkinsä jättää juuri tuohon ikkunaan, niin olkoon sitten siinä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *