#MuhkuraManifesti

Ostin eilen uusia alushousuja. Uudet alushousut ovat väreiltään mustia, valkoisia sekä ihonvärisiä. Mallina mukavat, vatsan yli vedettävät sekä asialliset. Osassa on pitisreunus, joka hipoo lantion sijasta napaa. Seksikkäät? eivät ehkä, mutta riisuttaviksi oikein asiansa ajavat. Muodikkaat? Ehkä, sillä olen kuullut, että ns. mummomalli on mukiin menevä valinta. Mahtavat ovat kuitenkin ja mieheni ilmettä katsellessa arvioisin, että ovat epäilystä huolimatta myös seksikkäät. 

Kaapistani löytyy nykyään myös bikinit, turkoosin väriset, oikein ihanat. Kaapista löytyy myös musta ja peittävä kokouimapuku, peittävämpi, mutta melko tylsä. Kehoni riemuitsee pukiessani päälleni linjojani myötäilevät bikinit, joiden väri peilaa kauniisti veden sävyjä. Jokainen muhkura ihastelee hiekan tuntua ja kihisee onnesta veden huuhtoessa hiekan pois. Vatsanseutu pysyy tiukasti istuvan alasosan lempeässä ja hyväksyvässä otteessa. En tunne tarvetta nostaa housuja ylös, sillä malli on, kuinkas ollaakaan, melko lailla mummomallisia alushousuja muistuttava. En muista milloin olisin käyttänyt kokouimapukua, jossa on hamemainen osa, jonka tarkoituksena olsi peittää takapuolen muhkurat. 

Farkkujen lävitse voi tuntea muhkuroita, kun sivelee työpäivän päätteeksi väsyneitä reisiä. Jokainen muhkura on paikkansa ansainnut ja tehtävänsä tehneet auttaessaan jaksamaan seisomaan, kävelemään ja istumaan päivän lävitse. Takapuolen kaari ja sen omat kuopat ja laaksot ovat pysyneet kevyesti mukana päivän tuoksinassa ja voi tuntea niiden tekevän oman osansa työstä kiivetessäni rappusia ja rientäessäni kohti luokkahuonetta. 

Peilistä katsoessa näen minut. Näen minut sellaisena kuin luonnollisena olen. Kaunis, niin sanoo mieheni. Minun näköinen, sanon minä itse. Sovituskopin karkeasti kaiken paljastavan valon alla, ajattelen vartalostani jo lempeämmin. Sovittelen kokoa isompaa vaatetta ja kas, näytän naiselliselta. Oikeastaan pidän kaarista, kuopista ja laaksoista, jotka ovat osa tarinaani. Minun kehoni, joka on ollut mukana iloissa ja suruissa. Minun kehoni, joka on seisonut haudan äärellä ja kantanut arvokkassti elämässä eteenpäin. Minun ainutlaatuinen kehoni, minun kotini ja minun ainoani. 

Mieheni paijasi hajamielisesti kylkeäni ja sanoi hiljaa, että kaikki tämä on olemassa kauniina ja rakastettavana ja kuinka onnekasta se onkaan. Niin on, minäkin huokaan, onnellisena kehostani. 

 

Kommentit (2)
  1. Kuinka kaunis kirjoitus aiheesta. Kiitos! Jaamme tämän viikonloppuna. Ihania syyspäiviä <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *