Myrsky

myrsky.jpg

Myrsky se vain on.
Odottaa pääsevänsä esiin, tunkee ulos väkisin.
Riuhtoo rajusti, täysin säälimättä. Kisko kaiken paikoiltaan, mitään säästämättä.
Ulvoo nurkissa, huutaa kuin mielipuoli,
Kirkuu ei-toivottuja sanoja, syvimpiä salaisuuksia. 
Tarttuu kiinni sielusta, riepottaa tuulessa, antaa kastua aalloissa.

-Mitä sinä mitätön luulet voivasi?
-Kuinka sinä maan matonen minulle pärjäisit?
-Minä olen voima, minä olen ikuinen.
-Luuletko olevasi jotain ilman minua?

Tarttuu kiinni hiuksista, upottaa pään alle pinnan.
Henki loppuu, keuhkoja pakottaa,
mut on sielu vielä huuhtomatta.
Vikiset ja vapiset, armoa anelet.
Myrsky jatkaa, se ei väsy.
Se ei piiloudu päästessään ulos, sillä on tehtävä.
Se vaati kuuntelemaan, ei anna periksi ennen kuin ymmärrät.

-Anna periksi, anna mennä. 
-Elä, usko ihmeisiin mitään pelkäämättä.
-Unelmia vaali, haaveile.
-Minä olen osa sinua, minä Myrsky.
-Älä pelkää minua, älä hiljennä. Anna minun pauhata, kuuntele mitä minulla on sanottavana.

Hiljaa tyyntyy tuuli, alas asettuu aallokko.
Annat sielusi palata sijoilleen, puhdistettuna.
Myönnät, minä olen myrsky.
Minä olen tyyni.
Myrsky se vain on……

 

suhteet oma-elama mieli syvallista
Kommentit (2)
  1. Täälläkin myrskyää. Joskus on onneksi myös tyven.

    1. Onneksi on molempia. Melko pelottava on ihminen, joka on kaiken aikaa vain tyyntä pintaa. Antaa myrskytä, se puhdistaa, kunhan ei tahallisesti ketään loukkaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *