Odotinkin sinua jo…..

Odotinkin sinua jo. Tulet aina niin kauniisti, mutta miksi yöllä? Vietin siis kanssasi aamuyön hereillä kuunnellen tulevan mieheni unta. Keskustelumme on onneksi sanatonta, joten emme häirinneet. Kiitos, että tulit näin ajoissa. Häihin on puoli vuotta aikaa ja näin ajoissa saapumalla mahdollistat surun lävitse käymistä. Tiedän, ettei kumpikaan meistä tahdo himmentää hääpäivää, vaikka silloinkin mukana olet.

Kuvittelen. Kuvittelen kanssasi miten olisit pukeutunut. Pukeudutaanko kuoleman jälkeen? Laittaisitko päällesi taivaallisen juhlamekon ja antaisit hiustesi olla auki. Toivon, että olet antanut hiustesi kasvaa. Ensimmäistä kertaa odotan sinun saapuvan aikuisena naisena, sillä sehän sinä jo olet. Minua jännittää tutustua sinuun aikuisena naisena, sillä olenhan pitänyt sinua pienenä tyttönä jo yli 15 vuotta. Tahtoisin sallia itselleni vapauttavan itkun, jotta kaikki osat minusta antaisivat periksi ja myöntäisivät, että sinä puutut häävieraiden joukosta. Vaikka laittaisin silmät kiinni ja käyttäisin kaikki mielikuvitukseni, niin en saa kasvojasi piirtymään näkyviksi. Tahtoisin niin huutaa maailmalle, että se on paska paikka ja epäreiluuden määrä on mittaamaton, koska en voi pitää sinua kädestä, en halata ja tuntea tuoksuasi sinun halatessasi ja onnitellessasi meitä. Posken tuntu poskea vasten on joskus arvokkainta mitä ihmisellä voi olla. 

Aamuyön tunteina kävimme lävitse myös veljeäsi. Toinen kipukohtani. Kuinka monta kipukohtaa äiti voi kestää? Tiedät, että hän on edelleen vihainen koko maailmalle. Sinun kuolemasi, sen jälkeinen helvetti, minun voimaton äitiys, aikuiseksi tultua yhteiskunta kohteli veljeäsi kuin aikuista, koska se ei ymmärtänyt eikä tuntenut myötätuntoa. Yhteiskunta pyörii eteenpäin. pysähtymättä ja tunteilematta. Ymmärrän veljeäsi jollain tapaa. Mutta äitinä olen rikki. Tahtoisin, että tilanne olisi toisin. Toivoisin, että viha ja suru antaisivat periksi veljesi sisällä. Mutta jokaisen meistä on oma polkunsa löydettävä ja raivattava, joten vaikka mitä teksin ja tahtoisin, niin siitä ei ole apua. En näe häävieraiden joukossa kahta lastani ja se saa sydämeni särkymään.

Isoveljesi saapuu. Hän saa sydämeni täyttymään ilosta ja lämmöstä. Pikkusiskosi saapuu, vaikka en ole hänen äitinsä ja vaikka hän ei tunne suurinta osaa joukkoa, mutta hän tahtoo tulla. Tuo nuoren naisen tahto saa minut liikuttumaan ja tuntemaan onnea. 

Olen ympäröity ihmisillä, jotka rakastavat minua. Tämän asian kanssa olen yksin. Kiitos rakas tyttäreni, että tulit ajoissa, jotta päästän tunteet irti. Päästän irti surun ja kaipauksen. Irti lasken pettymyksen ja vihan. Irrotan syvältä sydämestä pelot menettämisestä, sillä olenhan menossa naimisiin ja saamassa. Vaatii paljon sisua uskoa onneen. Kaiken onnen keskellä itken. Tyttäreni, yritän vapautua ja yritän luottaa. Autathan minua. 

Rakkaudella äitisi.

suhteet oma-elama syvallista ajattelin-tanaan
Kommentit (4)
  1. Liikuttunut
    9.3.2016, 20:09

    Kiitos ihanasta blogistasi ja sen todella koskettavista teksteistä. Ihailen aitouttasi ja rehellisyyttäsi, se on käsinkosketeltavaa. Viisaus, kauneus ja lämpö, ne sanat tulivat ensimmäisinä mieleen. <3 <3

    1. Kiitos kauniista kommentista. Lämmittää kovasti <3

  2. Mirjam-Matilda
    24.2.2016, 10:41

    Kuinka rohkeasti ja avoimesti ja kauniisti kuvaatkaan äidin suurinta tuskaa.
    Tuskaa,josta selviämiseen minun on niin vaikea kuvitella.

    1. Kiitos. Ulos päästessään tuska helpottaa. Tämä on myös tapa säilyttää muisto elävänä ja kauniina. Suurimman osan ajastani elän tavallisesti, mutta välillä annan luvan itselleni suruilla. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *