Opin uutta

Istun sohvalla ja yritän saada mieheni ymmärtämään sitä, että minä en ymmärrä. En osaa, mutta opettelen. En tajua, mutta kovasti tahtoisin. 

Olen kuin lapsi uuden edessä. Kapinoin, kyseenalaistan ja etsin tuhat syytä miksi ei näin ja miksi kuitenkin. Miksi?Koska aina on ollut niin ja elämä nyt vain on. Mutsis on, pitäisi tuumata ja kohauttaa olkia. Miksi minä en osaa vastaanottaa hyvää?

Älä kehu vaan mielummin moiti. Kas, silloin osaan toimia. Etsin ratkaisuja ja uurastaan enemmän kuin jaksaisin. Tekisin kaikkeni todistaakseni, että katso, minä osasin, toteutin toiveesi. Pyytäisin anteeksi sitä, että se kesti niin kauan ja pahoittelisin sitä, että jouduit sitä erikseen pyytämään. Miettisin ratkaisua, kuinka seuraavan kerran kykenisin tarpeesi ennakoimaan, ennalta aavistamaan halusi ja odotuksesi. Moitteella käynnistyy koneeni ja käyttövoimana ovat vaatimukset paremmasta. Yhdessä ne saavat toiminnan tason nousemaan uusille tasoille. 

Älä kiitä, sillä eihän siihen ole aihetta. Olihan tekoni väärin ajoitettu ja jos ei, niin ainakin mitoitus ei ollut kohdillaan. Tein kyllä oikein ja ahkerasti, mutta niin olisi tehnyt joku muukin. Tiedän, että tekoni ei ole yhtä arvokas kuin hänen tai tuon tekemänä. Kiitos on ylisana kohdallani, sillä se on aiheetta annettu ja jos onkin syytä kiitosta jakaa, niin sen eteen on tehtävä vielä enemmän. En tahdo ylpistyä turhaan, joten kiitä jotain muuta. 

Kuunnella ei tarvitse. Ei ainkaan ajatuksiani, sillä nehän ovat vain tuulen huminaa ja muilta kuultuja, joten mitään omaa en osaisikaan tuottaa. 

Minua ei tarvitse myöskään nähdä, koska en olekaan sen kaltainen kuin haavekuvasi on. En vastaa unelmaasi, joten piilotan itseni ettei sinun tarvitse epätäydellisyydestäni kärsiä.

Voi kyllä minä tiedän, että on kuolemaa, sairautta, on päihteitä ja valheita. Siksi minä kyllä osaan olla luottamatta minkään kestävyyteen, mutta on hyvä että se alleviivataan, etten vahingossakaan lähde leijumaan turhissa odotuksissa. 

On hyvä, että elämä muistuttaa varjoisista kujista ja pimeästä puolesta, näin en turhaan tähtää valoon, enkä haaveile pilville kultareunuksia. Turhaahan se olisi tällaiselle kuin minä. 

Se minkä olen oppinut, omakseni ottanut ja itseeni istuttanut, onkin nyt mennyttä. Joudun katsomaan taakseni, vain havaitakseni. että tuosta kaikesta on aikaa. En kykenekään määrittämään minua vanhoilla mittareilla. Nykyisyyteeni kuuluu mies, työ, elämä, ystävät ja moni muu, joka näkee minut toisin. On siis aika itsekin nähdä. On aika vastaanottaa hyvää, mutta se on kamalan vaikeaa. Ulkokuoreni on ajan saatossa muuttunut tefloniksi. Pinta on opetellut hylkimään kaikkea, jottei mikään pääsisi lävitse, ei ihon alle eikä syvälle sisimpään. Naarmuton teflon-pinta on hyvä ehkäisemään pettymyksiltä, koska myöskään odotukset eivät ole pinnan alle pääseet. 

Kuka minä siis olen? Kuka on tämä nainen, joka on onnellinen, kykenee vastaanottamaan kiitoksen eikä ole ensimmäisenä eturivissä ratkomassa muiden ongelmia? Minä siis opettelen uutta. Opettelen vastaanottamaan hyvää, mutta se ei ole helppoa. Niin kauan on hyvä minut kiertänyt ja on tottumaton läpäisemään suojakuorta, mutta onneksi sekin tahtoo päästä irti entisestä, joten yhdessä onnistumme. 

Useamman vuoden ajan on suunta jo muuttunut. Näennäisesti kaikki on ollut hyvin ja pitkään. Nyt uuden parisuhteen myötä olen kuitenkin havainnut, että uuden on mentävä pinnan alle. Sen aseututtava kodiksi sisäpuolelle ja ripustettava taulut seinille. 

Ja nyt istun sohvalla ja selitän miehelleni tätä kaikkea. Pyydän anteeksi osaamattomuuttani ja lupaan olla ahkera oppilas. Ja huomaan, että taasen lähes altistan itseni jonkun muun odotuksille alttiiksi. Pidän puhuttelun itselleni ja lupaan itselleni, että vain minun vuoksi otan hyvää vastaan. Lupaan itselleni uskoa ja luottaa, että kaikki maailman hyvä on minua varten. Minä olen sen ansainnut ja minä opin elämään sen kanssa varomatta ja pelkäämättä että käytän sen loppuun. 

On aika muuttaa entinen uudeksi. Aika on vain odottanut ymmärrystäni kärsivällisesti. Se on odottanut ja työntänyt vuosien varrella montaa hyvää eteeni tyrkylle ja tahtonut, että minä näen ne. Olenkin nähnyt ja arvostan, mutta nyt minä uskon sen myös ansaitsevani. Olen pahoillani kaikesta siitä mitä entiseen elämään on kuulunut. Suren sitä ja olen haikea itseni puolesta. Samaan aikaan sydämeni pakahtuu onnesta. Mitä onkaan edessä ja mitä onkaan nyt. Nyt minulla on kaikki. Minulla on hyvä. 

suhteet oma-elama mieli ajattelin-tanaan
Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *