Hetki, jona puen bikinit ylleni, lähenee. Olen onnellinen turkoosin värisistä bikineistäni, jotka on suunniteltu aikuisen naisen vartalolle. Bikinin yläosan koko vastaa rintaliivieni kuppikokoa, joten saatan olla rauhassa ja luottaa niiden kannattelevan rintojani, juuri sopivasti. Takapuolen peittävää alaosaa ei tarvitse kiskoa pois pakaroiden välistä, eikä suuremmin estää niitä rullaamaan vatsan alle etupuolella, ehkä. Edessä on kolmas kesä, jolloin käytän bikineitä ja se tuntuu hyvältä. Kesäkuntoni ei vastaa monenkaan unelmaa ja ihannetta. Kesäkuntoni vastaa tämän hetkistä mielenmaisemaani ja jaksamistani, joten siksi se on toivomaani pehmeämpi ja joustavampi. Vartaloni on täydellisessä kunnossa, mikäli asiaa tiedustellaan mieheltäni. Tunnen sen joka kerta, kun hän painautuu minua vasten huokaisten tyytyväisyydestä. 

Kesänaiseuteeni kuuluu alkukesän pään tyhjennys. Nukun, näen unia, nukun, otan päiväunet, näen lisää unia ja unien jälkeen mietin olisinko hetken päästä valmis takaisin unille. Mietin liikaa ja todennäköisesti ihan vääriä asioita, kuten ensi syksyn lukujärjestyksen asettumista sellaisille raiteille, että kykenen sen hallitsemaan suvereenisti. Sitten mietin politiikkaa ja sitä, että kuka kuuluu mihin jengiin ja kuka kusettaa ketä. Mietin ankarasti mitä mieltä olen persujen hajoamisesta ja hallituksen moninaisista ja nopeista käänteistä. Koska olen lomalla, niin tämä on suurta viihdettä enkä oikein tahdo tajuta kaiken olevan totta. pidän tapahtumia suurena näytelmänä ja toivon, että tämä tarina muotoutuu johonkin suuntaan ennen kuin lomani loppuu ja tajuan kaiken olevan totta. Sitten mietin uusperheellisyyttä ja omaa rooliani siinä. Mielessäni vakiintuu oma näkemykseni, joka ei täysin vastaa mieheni näkemystä, mutta ei se tosin vastaa ystävieni, kadun ihmsten eikä bonuslatsen näkemyksiäkään, joten ihan hiton sama. Asiat rullaavat, ei hätää kunhan vain taas asemoin itseäni ja asettelen odotuksia oikeisiin mittasuhteisiin. Mittasuhteet on vain luotava itse. Mietin myös sitä, että ehdinkö tavata kaikki ne ihmiset, joiden oletan tahtovan tavata minut, mutta voihan olla niinkin, että kuvittelen vain ja ajattelen taas ihan liikaa ja turhaa. Mitähän uusia kasvisruokia pitäisi keksiä? Pitäisi jaksaa liikkua. Ehkä huomenna kirjoitan uuden kappaleen kirjaani. Mutta kun tahtoisin nukkua ja tuijottaa seinää. Huomaan hiusteni harmaantuneen, mutta onneksi ensi kuussa on kampaaja. Osaakohan anoppi kastella bonsai- puuni, kun olemme viikon mökillä? Mitä, jos mieheni ei rakastakaan minua enää kuuden vuoden päästä tai oma rakkauteni hiipuu? Onkohan mahdollista mahtua samoihin bikineihin vielä ensi kesänä, jos lihoisi 10 kg tai saisikohan niitä kiristettyä, jos sattuisi laihtumaan? Onkohan kotilolla tylsää terraariossaan, koska se kurkki sieltä ulos lähes päivittäin? Pitäisiköhän syödä jäätelö?

Kuulostelen itseäni ja naurahtelen ja välillä hieman torun. Onneksi tiedän, että kesän aikana tavoitan kaiken sen minkä tältä kesältä tarvitsenkin. En ehkä tiedä vielä sitä, mikä on suurin tarpeeni, mutta sen tiedän, että aikaa tarvitsen. Tarvitsen aikaa itseni kanssa ja jokaista sisimpäni kuiskaamaa ajatusta ei tarvitse jäädä pohjamutia myöden ruotimaan. Tiedän kokemuksesta, että sisäinen maailmani hiljenee saatuaan tarpeeksi möykätä ja mukista. Olen oppivainen ja tuuttaan tämän ruuhkan miehelleni säännöllisesti sen sijaan, että ihan yksin näitä kaikkia miettisin. Me tiedämme kuinka ajatuksille voi käydä, jos ne pitää vain itsellään. Parka katsoo hymyilleen, paijaa ja lohduttaa ja vakuuttaa, että näin varmasti on ja kaikki on hyvin. Huokailen ja pyytelen anteeksi hankaluuttani ja vastauksesi saan kysyvän katseen ja kysymyksen; Haluaisinko jäätelön? En kuulemma ole hankala, mutta jestas että minua lapsettaa. Lapsetta ja kapinoittaa. Tahdon olla hankala, tahdon maata ja mörköillä. en tahdo tehdä päätöksiä enkä vastata mistään. Ja hitto soikoon, en ainakaan tahdo aikatauluja ja jos uskaltaisin, niin en pesisi hampaita enkä kävisi suihkussa. Karkkia voisi syödä heti aamusta ja makkaraperunoita illalliseksi. Kaiken tämän uhon keskellä syön kuitenkin kasviksia, sillä olenhan aikuinen ja vatsani ei kestäisi liiallista määrää rasvaa. Menen ajoissa nukkumaan, sillä aamulla on mukavampi aloittaa kapinointi, kun on nukkunut riittävät ja virkistävät yöunet. Huoh! Kapinointi ja lapsetus eivät onnistu kunnolla näin aikuisena. Ja kaiken tämän mieheni ymmärtää, hymyilee ja kysyy; Haluatko lasin viiniä? 

Kesänainen 2017 on osallani monenmoinen. Onneksi kesä on pitkä ja aivan varmasti lehtien lupaama hellealtokin osuu kohdalle vielä tänä kesänä. Kun kirjoitan tätä, niin ulkona paukkuu muheva ukkonen ja ulkolämpötila on 10,9 astetta, ei siis vielä bikinikeli. Siistiä on rakastaa mun miestä, jonka mielestä olen hänen kesäkuun kaikkeist paras kesänainen ja kuulemma heinäkuussakin ja ehkä vielä syksylläkin…..