Voi Tesla, voi Tesla. Aavistin jo ovea avatessa, että olet se oikea minulle. Voisin sanoa, että ekologisuutesi olisi tärkein kriteeri sinua valitessa, mutta valehtelisin. Saattaisin myös ihailla kaunista maalipintaasi ja ylistää muotojasi, mutta ne ovat tulevat vasta toisena tai kolmantena. Hiljainen käyntiäänesi, kenties, mutta ei sittenkään se paras puolesi. Parasta sinussa on kaasupoljin ja sen painamisen tuottama tunne. Kevyt polkaisu ja selkä painautuu selkänojaan, sinä kiihdyt ja sydämeni pompahtaa ilosta. Lähes nauran ääneen ja vieressä istuva myyjä, tuo autosta yhtä innostunut nuori mies, seuraa reaktiotani ja yhtyy samaan iloon. Voi luoja, kuinka hyvältä tuntuu painaa kaasua ja tuntea voima. Ajatukseni siirtyy samassa sekunissa toiminnaksi. Voi Tesla, kunpa voisit olla minun. Parkkeeratessani sinua peruutustutkan avulla ja pysähtyessäni, en tahtoisi nousta pois sylistäsi. Olemme yhtä ja tahdon unohtaa takapenkillä istuvan mieheni ja hänen lapsensa sekä vieressä istuvan myyjän. Meistä jokainen on hetken hiljaa ja meistä jokainen tahtoisi sinut omakseen. 

Sinuun minulla ei ole varaa, mutta kenties poikaseesi. Jos ostaisin pienen pienen Teslan ja syöttäisin sitä hellästi sähköllä, pesisin ja vahaisin, niin kasvaisiko siitä suuren suuri ja tehokas aikuinen auto? Hetken kuvittelen tuon olevan mahdollista ja mittailen mielessäni automme takakontin tilavuutta. Mutta koska olen aikuinen, tiedän ettei autonkasvatus ole mahdollista, huokaus, voisi mielestäni olla. 

Sinun sisuksesi on myös kaunis. Yksinkertainen, eikä yhtään liiallista liikkuvaa osaa ja mikä parasta ei öljytikun sottaamia sormia. Häveliäisyys melkein ottaa vallan, mutta sinä seisot siinä itsevarmana piilottelematta muotojasi. Tiedät olevasi täydellinen juuri sellaisena kuin insinööri on sinut luonut. Toisin on minun laitani, mutta imen itsevarmuuttasi ja sinä et arvioi minun ulkonäköäni, etkä edes lompakkoni paksuutta. Olisit minun, mutta me molemmat tiedämme tämän kerran olevan ainoastaan tutustumista ja ihailua, joka johda kiinteään ja pysyvään suhteeseen, ainakaan vielä. 

Olet auki kaikelle. Veisit epäröimättä tahtomaani kohteeseen. Voisin luottaa navigaattoriisi, joka kertoisi myös latauspisteet matkani varrella. Spotify suoltaisi lempimusiikkiamme ja ajon aikana voisin säätää ajoasentoani niin tahtoessani. Olet huomaavainen ja varoittaisit liian lähellä olevasta katukivetyksestä ja moottorijarrutuksesi lataisi akkujasi ja olisi turvallinen tapa lähestyä risteysaluetta. Olisit avoin maailmalle ja sulkisit ovesi, äänettä ja sulavasti, perässäni. Odottaisin uskollisesti, kunnes lähestyisin sinua ja pyytäisin avamaan ovesi. Laittaisin sinut lataukseen ja sinä täyttäisin minun nukkuessa akkusi ja aamulla lähtisimme yhdessä eteenpäin. Ehkä antaisin mieheni ajaa sinua joskus ja sinä tyytyist toiveeseeni ja tottelisit hänen kaasujalkaansa yhtä lailla kuin minunkin. 

Voi Tesla. Jään odottamaan sinun uutta malliasi, johon minulla ehkä on varaa. Tiedän haaveen olevan vuosien päässä, mutta yhteys on luotu. Sinua esitellyt myyjä oli mitä ystävällisin ja tietoinen ettei myyntitapahtuma ole totta koeajomme jälkeen. Hänen soittaessaan miehelleni ja pyytäessä meitä koeajolle, hän tiesi kyllä lompakkomme paksuuden. Silti hän tahtoi meidän kokevan tämän hienon kokemuksen, joten kiitos Tesla Motors sekä kahvista että parhaasta ajokokemuksesta ikinä. 

Huikean kokemuksen jälkeen istuin uskollisen kaasuautomme Braunin hellään syliin. En tohtinut hänelle kertoa mitä olin juuri kokenut. Tesla oli myös kiltti, jättäessään pröystäilemättä automme herkän katseen alla. Paijasin ja kehuin autoamme, mutta sydämessäni salaa kaipasin Teslaa…..