Vuosi, kuin lasin kosteaan pintaan piirretty ja huurun haihtuessa häviävä. Olen huono vuosilukujen muistamisessa ja kehno sijoittamaan tapahtumia oikein aikajanalle. Muistan lasteni syntymävuodet ja tyttäreni kuolinvuoden. Kykenen sijoittamaan, muutaman vuoden heitolla, asioita ja tapahtumia melkein oikeisiin ajankohtiin. Muistini on hyvä, kun lukuun ei oteta vuosilukuja. Muistan paljon yksityiskohtia ja eri tunnetiloja, mutta vuosiluku jää usein pimentoon. Joku tapahtui silloin, kun olin surullinen ja joku silloin, kun olin onnellinen. Ahdistuksen ajankohtaan sijoittuu useampia vuosia ja onnen siivittämät vuodet sijoittuvat sinne tänne. Paljon tapahtui lasteni ollessa pieni, joten osaan sijoittaa usean asian melko tarkalle vuosilukuhaitarille. Aikuisvuodet, seurusteluvuodet ja itsenäiset vuodet ovat riittävän tarkkoja ajanmäärtelmiä. Itseni etsimisen vuosia on useita ja tämä 2016 on yksi sellaisista. 

Vuotta voi tarkastella tapahtuneiden asioiden mukaan. Vuotta voi tarkastella myös tunteiden, omien ajatusten kehittymisen sekä itsessä muuttuneiden tai muuttumattomien asenteiden kautta. 

Mitä jää mieleen vuodesta 2016? Pakolaiset, hätä, viha ja maailman muuttuminen rajoja puolustavaksi palloksi. Oikeiston vyöry ja suvaitsemattomuus. Hallituksen tekemät leikkaukset sekä pienen ihmisen kasvava hätä. Puheet heikompien puolustamisesta, kun samaan aikaan ollaan ajamassa heikkoja pois. Kahtia jakautunutta kansakuntaa, jonka on oltava joko tai, vaikka se voisi olla sekä että. Trump, ilmastonmuutos, doping ja sodat. Joku muu osaa minua taitavammin nimetä merkittävät tapahtumat ja ajankohdat. Joku muu osaa myös paremmin arvioida tulevaisuutta, joka jossain määrin määritellään tämän päivän ratkaisuilla. Tunnen ja oletan osin olevani oikeassa siitä, että elämme merkittäviä aikoja. Me emme ehkä ole näkemässä sitä, mikä hinta tai mitkä tulokset ovat tulevaisuuden ihmisillä käsissään mm. tämän vuoden tapahtumista. 

Voiko mihinkään vaikuttaa? Mielestäni voi ja pitääkin vaikuttaa. Ajattelen niin, että yhdelläkään meistä ei ole oikeutta vain jäädä odottamaan mitä ylhäältä ja ulkopuolelta meille tarjotaan. Ei lapsikaan saisi jäädä vanhempansa varjoon, vaan hänen olisi kasvatettava oma tahto toimia kuten hän haluaa. Opastusta on kuunneltava ja vastaanotettava, mutta ei sinisilmäisesti ja sokeasti jonkun muun sanomaan sanaan luottaen. Kuinka montaa esimerkkiä meillä onkaan kyvystä toimia ilman rahaa, ilman mainetta ja mammonaa ja ilman yhtään ihmistä joka asiaamme uskoisi. Niitä on lehdet sekä some tulvillaan. Näin joulun alla näkyy päivittäin esimerkkejä siitä, kuinka ihan tavallien ihminen tekee hyvää toiselle ihmiselle, jopa tuntemattomalle ja ilman odotusta palkasta tai kiitoksesta. Joku tarjoaa lastenvaatteita vähävaraisille faceryhmässä ja joku asettelee joulukuusia kävelykadulle. Yksi kirjoittaa kirjaa ja on sitä ennen tutkinut asiaa perinpohjin ja tekee sen vain siksi, että tasavertaisuus olisi enemmän kaikkien ulottuvilla. Meitä myös hauskuutetaan, väännetään vitsejä ja piirretään sarjakuvia. Kas, ei kaikki ole vain ryppyotsaista maailmanparantamista vaan ihmisen on laulettava ja naurettava. Toivon, että ihminen myös rakastaa, vaikka joskus rakkauden kohde on ehkä väärä tai vain yhden yön mittainen. 

Mitä siis tahdon muistaa vuodesta 2016? Menin naimisiin ja se muutti minussa niin paljon asioita etten olisi sitä ikinä kyennyt ennakoimaan. Olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi, sillä saamani pyyteetön rakkaus puhdistaa ja vapauttaa. Katselen itseäni toisin silmin ja olen huomannut, että en ole ollut niin hyvä kuin olen luullut tai olisin tahtonut olla. Rakkaus ja hyväksyntä ovat siis asioita, jotka todella tahdon tästä vuodesta muistaa. Tahdon muistaa senkin, että olen päästänyt ihmisiä lähemmäksi todellista minääni. En enää louskuta, ainakaan niin paljon, leukojani muka muka asioilla, vaan sanon sen minkä ajattelen ja jopa ajattelen ennen kuin sanon. Minun ei tarvitse olla oikeassa eikä todistaa kenellekään ajatusteni oikeutta olla olemassa. Olen ihan hyvä vajaanakin, sillä joku muu täydentää oman osaamaattomuuteni ja riittämättömyyteni. Olen oivaltanut, että itsensä avamaalla ja heikoksi tekemällä voi vahvistua. Vieläkin oman heikkouden esiin tuominen saa minut itkemään, häpeämään sekä tuntemaan jopa fyysisiä tuntemuksia. En anna periksi, vaan tahdon aueta enemmän. Osan pidän itselläni ja vain itselläni ja ymmärrys siitä, että siihenkin on oikeus, on riemastuttavaa. Tahdon muistaa tästä vuodesta ihmiset. Kaikki ihmiset, jotka ovat minuun vaikuttaneet myös ne, jotka ovat saaneet minut havaitsemaan, että kaikkia ei kannata lähestyä. Olen onnellinen, että olen saanut kohdata ihmisiä, joiden luulin jo kauas kadonneen. Usko ihmiseen ja rakkauteen ovat uskomattoman kantavia voimia. Samoin ovat kiitollisuus ja anteeksianto. Hyväksyminen ja itselleen nauraminen vapauttavat. Ja välillä on juotava lasi viiniä ja ehkä toinenkin. On puettava ylleen juhla-asu ja tanssahdeltava aamuun asti. 

Tämän vuoden minä muistan, ainakin ensivuoden ajan. Ja jos joskus tulevaisuudessa en enää muistakaan, niin tunteet ja tunnelmat muistan. 

Hyvää loppuvuotta Sinulle!