Sain yllä olevan kuvan mieheltäni facebookin kautta työpäivän aikana. Hymyilin. Osasin kuvitella tilanteen ja paneutumisen aiheeseen. Kotiin palattuani kysyinkin kulunutta aikaa, konttailun määrä ja totesin aliarvioineeni hänet. Lego-talon sisällä on valot. Etäisyys kuvattavasta kohteesta on riittävä sekä valaistu myös kuvauskohteen ulkopuolella on tarkkaan harkittu. Mieheni on kalju ja sopivan parrakas pää löytyi yhdeltä palomieheltä. Minun hiuksiani muistuttava osa löytyi myös. Minua kuvaavalla figuurilla on valkoiset housut, vaikken minä sellaisia mieheni mukaan omistakaan. hyvin muistettu. Rekvisiittana pyörä, toteutuu meidän perheessä  Kukat eivät aivan vastaa keittiön pöydältä löytyneitä, mutta parasta mitä Lego tarjoaa. Ihailin oikeita kukkia ja söin suklaajäätelöä navan täyteen ja olin onnellinen nainen. 

Olin pienenä tyttö, joka ei tiennyt millaista on olla nainen. Nainen oli vain hassu sana ja jotain tavoittamatonta. Tyttöydessäkin oli haastetta, koska tahdoin kiivetä puissa ja haaveilin olevani arkeologi. Letit äitipuoleni kiristi päähäni niin, että silmäni menivät melkein kieroon. Pokia, tyttöjä eipä sillä juurikaan ollut merkitystä. Ensimmäisen kerran tiedostuin sukupuolestani murrosikäisenä, kun naiselliset piirteet alkoivat erottua niin, ettei niitä enää piiloon saanut, vaikka olisi tahtonutkin. 

Mielenkiintoinen vaihe oli seksuaalisuuden herääminen ja käpälöivät kädet, jotka yrittivät päästä syvemmälle ja puristelivat uusia rintojani. Vartalo eli omaa elämäänsä ja sen avulla sai aikaan reaktioita vastakkaisessa sukupuolessa. En tuolloinkaan ollut naisasianainen, en kaikkein naisellisinkaan, mutta tajusin olevani naissukupuolen edustaja. Ei suurta merkitystä vielä.  

Äitiys ei lisännyt naiseuttani. En ole kokenut olevani millään tavoin täydempi tai aidompi naisena lasteni myötä. Jopa tuntui aika ajoin siltä, että olisin tahtonut olla mies. Olisinko selvinnyt helpommalla? Tuskin, mutta naisena oli mentävä. Äitiydestä kuitenkin pidin. 

Työskentelen naisvaltaisella alalla. Viihtyisin paremmin, jos miehiä olisi enemmän. Johtunee siitä, että en oikein vieläkään ymmärrä naisia. Kynttiläkutsut huoh. Jatkuva pohtiminen siitä ja tästä ja onko näin hyvä vai kenties noin. Naistenillat söpöilyineen ovat haasteellisia. Osallistun ja yritän hillitä sarkasmia ja kiroilua. Ei pidä ymmärtää väärin. Rakastan naisystäviäni ja se minkä allekirjoitan naiseudessa täysin on tunteisiin, henkiseen kasvuun sekä ihmisyydestä pohjautuviin keskusteluihin. En tahdo jaaritella tyhjänpäiväisyyksiä, siis minun mielestäni, vaan pidän analysoinnista, vaikka olisi kiva jutella joskus vaikka urheilusta ja politiikastakin. 

Ulkoisesti muistutan naista ehkä enemmän kuin koskaan. Lakkaan kynteni ja hiukseni saavat kasvaa. Vaatteiden alta löytyy joskus pitsiä ja sääriäni verhoaa sukkahousut. Ihanaa. Pidän myös naiseudestani mieheni kanssa. On huokailuttavan ihanaa olla vikisevä osapuoli ja räpsytellä ripsiä. 

Parasta naiseudessani on pääni sisältö. Se on ollut poljettuna. alistettuna ja väheksyttynä niin paljon, että olisi luullut sen jo taantuneen ja hyväksyneen olotilansa. Vaan näin ei käynyt. Pääni kihisee omia ajatuksia, omia tunteita ja ilmaisee ne silloin kuin kokee sen tarpeelliseksi. Se myös vaikenee, jos tahtoo, muttei pelosta ja toisen vaatimuksesta. Pääni ja ajatukseni tuottavat minulle suurta iloa ja on mahtavaa purskahdella ilmoille mitä kummallisempia tuotoksia. Pääni vie minua eteenpäin. 

Jos pohdin vakavasti, niin minun on hyvä olla naisena Suomessa. Jos olen pohjalla, niin minut autetaan ylös. Ei ilman omaa vaivaa ja tahtoa, mutta autetaan jos avaan suuni ja pyydän apua. Minun sallitaan opiskella, tehdä työtä ja menestyä. Tiedän, että se jossain määrin saattaa olla vaikeampaa kuin miehillä, mutta yhtä kaikki, minulla on mahdollisuus jos tahdon. Saan olla äiti tai jos olisin valinnut lapsettomuuden, ei sitäkään kukaan olisi kieltänyt vaikkei valintaani olisi hyväksyntkään. Saan olla kalju, mutten halua. Saisin ottaa tatuoinnin, mutten vielä rohkene. Saan ilmaista seksuaalista haluani ja siitä innostutaan. Voin olla heikko ja minut kannetaan. Jos saan turpaani, niin siihenkin löytyy apu. Jos minut piestään, sitä ei hyväksytä. Voin kulkea kadulla lanteet keinuen tai eteen katsomatta ja maahan räkien. Kumpaakin saatetaan paheksua, mutta voin sen silti tehdä. Saan määrittää naiseuteni niin kuin tahdon ja se on sallittua. Ilmaisen ajatukseni ja joku vastaanottaa ne ja osa jopa jakaakin. 

Kaiken kaikkiaan on hienoa olla nainen. 

Hyvää naistenpäivää ja tsemppiä oman naiseuden etsimisessä ja siitä kiinni pitämisestä.