Pidän itseäni eronneena, vaikka virallinen ero tulee toteen kesäkuussa. Prosessi on ollut pitkä, haikea, epäilevä, täynnä uhoa ja puhinaa. Prosessiin on kuulunut epäilyä, toivoa, surua ja luopumista. On ollut määriteltävä myös itsensä uudelleen ja se on tärkeä osa muutosvaihetta. Kuka olen? Miten olen tähän päätynyt ja miksi juuri tämä ratkaisu on tehtävä? Miten mennään eteenpäin, kun tulevaisuuden suunnitelmat menevät uusiksi?

Eteenpäin mennään päivä kerrallaan. Se on aiemmasta elämästä hyväksi opiksi jäänyt. Hengitä, tee jotain, nuku, syö ja puhu. Helppoa ja kun sen toistaa päivittäin, niin jossain vaiheessa huomaa ajan kuluneen ja ajatusten sopeutuneen. Pitää muistaa myös marttyyrivaihe, velloa myös epätoivossa ja ajatuksissa, että ei koskaan enää. Päättäväisyys pysyä yksineläjänä on syytä vakuuttaa kaikille ja se kannattaa ryydittää vahvoilla ilmaisuilla ja katsoa kuulijaa vakuuttavasti silmiin. Hyväksi on ryhdistää ryhti ja ostaa uudet farkut tai käydä kampaajalla.

Päätöksessä pysyminen saattaa olla vaikeaa. Päätöksessä on kuitenkin hyvä pitää kiinni, jos se on perusteltu, sillä epävarmuuden keskellä eläminen on hajottavaa. Perustelut  itselle riittävät ja yleistä hyväksyntää monelta taholta ei tarvita. Mielipiteiden kuuntelu liian monelta sotkee oman sisäisen kompassin, joka usein näyttää oikeaa suuntaa. Päätöksen jälkeen alkaa hengittämisosuus ja tunteiden sietäminen.

Voin hyvin. Olen tutustunut itseeni uudelleen ja havainnut muutoksia, mutta joku ydin on tallella. Se ydin on sellainen, joka on asunut minussa aina, mutta jonka välillä vaiennan ja unohdan. Onhan niin, että jokainen ihmissuhde opettaa ja antaa jotain. Jokainen ihmissuhde muovaa ajattelua ja ajatusta itsestä, ja parhaimmillaan ihmiset kasvavat suhteen sisällä muovaantuen uuteen muotoon toisen rinnalla. No aina se ei onnistu suhteen sisällä ja silloin on mentävä ulos ja suljettava ovi. Hyvinvointiin liittyy vahvasti muutos ja sen hyväksyminen. On tehtävä konkreettisia tekoja, muokattava ajatuksia ja katsottava peiliin. Minä voin voida hyvin minuna ja en määrittele hyvinvointiani suhteeni kautta. Voin hyvin, vaikka en ole aviovaimo.

Olenko siis eronnut vai sinkku? En palaa neidiksi. Mitä ilmeisemmin usein puhutaan edelleen rouvasta, vaikka siviilisääty on muuttunut. Eronnut määritelmänä saattaa kalskahtaa negatiiviselta ja epäonnistuneelta. Erotettu tai eronnut, molemmissa viivähtää sävy surullisuudetsa ja epäonnistumisesta. Toisaalta eronnut on sanana hyvin asian selväksi tekevä. No entä sitten sinkku? Olenko jotenkin keski-ikäistynyt, kun sanaan sinkku sisältyy nuoruuteen ja villimpään olemukseen liittyviä mielikuvia? Eronnut vai sinkku?

Entä jos olisinkin vapaa? Ihan vaan Maarit, joka on ollut ihmissuhteissa ja välillä sitten taas ei. Vapaa olemaan mitä tahtoo ja kenen kanssa tahtoo, ilman yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä.

Olen iloinen siitä, että voin hyvin. Olen kiitollinen kokemastani ja ihmissuhteesta, josta sain myös paljon. Olen kiitollinen myös siitä, että uskallan elää ja suunnata katsetta tulevaan. Ensin on kuitenkin tämä päivä, tämän päivän ajatukset ja tämän päivän hengittäminen.