Lily

Naislaif

Naislaif
Naislaif

Täydellinen paikka

Tietokirjailija, kolumnisti ja pappi Jaakko Heinimäki sanoi minun mielestä osuvasti, en muista missä ja milloin, mutta jäi mieleeni. Kun kokee parisuhteessa kiukkua, vihaa ja suuttumusta, niin hyvä paikka selvittää tunteita on mennä hautausmaalle. Pariskunta lähtee kävelemään halki hautuumaan, toinen toisesta ja toinen toisesta suunnasta. Kohdatessa jossain siellä keskellä, voi esittää kysymyksen, – onko riidan aihe todella niin suuri, että sitä on jatkettava. Luulen, että yleensä ei ole.

 

Hautausmaa on minulle rauhoittava paikka. Huomaan hakeutuvani sinne, kun elämäni on muutosvaiheessa, kovin ruuhkainen tai olen epätietoisessa tilassa. Kulkeutuminen sinne on lähes alitajuntaista, kehoni kertoo sen, mitä tietoisuuteni ei vielä suostu myöntämään. Hakeudun hautuumaan rauhaan myös silloin, kun elämä on hektistä tai olen tehnyt suuria päätöksiä ja ikään kuin sinetöin ne kulkemalla haravoituja hiekkateitä.

 

Hautausmaat ovat kauniita paikkoja, vihreitä nurmia ja rakkaudella istutettuja kukka-asetelmia. Suuret ikiaikaiset puut varjostavat ja suovat lempeän suojan auringolta. On hiljaista. Hiekkatiet kulkevat ristiin rastiin ja haravoitua jälkeä koristaa männyistä pudonneet kävyt ja jalan jäljet, jotka ovat kulkeneet suuntana jonkun läheisen viimeinen lepopaikka. Mikäli läheinen on haudattu kauemmas, suo hautausmaa paikan kaukaisellekin surijalle. Löytyy paikka, jonne voi jättää kukan tai kynttilän. Paikan edessä on usein penkki, joka odottaa istujaansa ja suo lohtua ja kuuntelee sisäistä keskustelua. Sillä ei ole kiire ja se ymmärtää. Kappelin seinät ovat nähneet monta itkua ja siitä huolimatta ne pysyvät järkähtämättä sijoillaan ja ovat valmiina ottamaan sisäänsä surijat huolimatta iästä, sukupuolesta ja syntymämaasta. Talvisin lumi peittää kaiken alleen, se vaimentaa ja pehmentää vastaanottamansa äänet. Lumi suo yhdessä pimeyden kanssa oivan mahdollisuuden kynttilöiden lämpimälle valolle. Valot tuikkivat, kuin pienet sydämet ja muistuttavat elämän rajallisuudesta. Vuodenaikojen vaihtelun voi käydä tarkistamassa hautasumaalla. Ne näkyvät istutuksista, kynttilöistä ja syksyisin nurmella näkyy eri värisiä lehtiä ja keväällä on orastavan vihreä nurmi.

 

Kukaan ei huuda, ei rähjää eikä kiroile. Kulku on usein maltillista ja kiireetöntä. Aika pysähtyy ja ajatukset pysähtyvät ja irtaantuvat arjesta. Vastaantulijaa saatetaan tervehtiä pienellä nyökkäyksellä ja myötätunnon ilmeet näyvät surijalle, joka seisoo tuoreen haudan ääressä, juuri menettäneenä. Ihmiset kunnioittavat toisiaan. On suotavaa myös hymyillä ja naurahtaa. Hautausmaalla ei tarvitse kulkea allapäin ja surun murtamana. Siellä saa vaeltaa helpottuneena ja toiveita täynnä. Hautausmaan henki sallii kaikki ihmisen tunteet ja suo sijan olla vain. Istu, kävele tai kastele. Voit kurkkia uteliaana toisten hautojen nimiä ja syntymäaikoja. Ihmetellä kukkaistutuksia ja hämmentyä hoitamattoman haudan äärellä. Mikä on tarina kiven alla?

 

Tänään tunsin tarvetta kulkea hautausmaalla. Huokaan syvään sammuttaessani auton ja olen valmis vastaanottamaan lämmön, joka tunkee ilmastoituun autooni avattuani oven. Lämpö tuntuu lyövän vasten kasvoja, mutta hellittää kulkiessani puiden varjoon. Tie on jo tuttu. Ei tarvitse ajatella, mitä polkua kääntyä ja mihin suuntaan. Jo kauempaa katson, miltä kukat näyttävät. Huomaan, että aika ja aurinko ovat tehneet tehtävänsä ja kyykistyn perille päästyäni ja nyhdän kuolleita kukkia pois. Ajatuksissani tervehdin tytärtäni. Luulen hänen kuulevan. Kohta 15 vuotta hän on kuullut ajatukseni, ollut osa päätöksiäni. Luulen hänen aika ajoin pudistelevan päätänsä päätöksilleni ja hän on varmasti rohkaissut minua, kun olen epäröinyt. Kuljetan kättäni kiven karheaa pintaa pitkin ja huomaan sen sammaloituneen taas hieman enemmän kuin viime vuonna. Istahdan viileälle nurmelle ja olen hetken vain minä ja tyttäreni. En hallitse ajatuksiani, mutta huomaan niiden selkiintyvän. Hymyilen ja kiitän lastani. Nouden ylös ja vedän syvään henkeä ja kävelen hetken siellä täällä. Kaikki epävarmuuteni ajatukset haipuvat, ainakin hetkeksi, pois ja olen rauhallinen. Kaikki menee niin kuin pitää. Meillä on rajallinen aika käytettäväksi ja elettäväksi. Elän siis ja pidän tyttäreni mukana siinä pienessä sydämen sopukassa.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Syvällistä
Naislaif

Mä en tajuu!

Naiset puhuvat parisuhteista, naisista ja miehistä paljon, joskus väsymiseen asti. Me tiedämme millainen on ihannekumppani. Tämä aihealue on säännöllisesti osana arkisia keskusteluita. Onnekseni olen lienee kehittynyt, katsellut peiliin ja huomannut, että onnistuminen suhteissa on pitkälti omissa käsissä, kiinni omista valinnoista. Meillä on mahdollisuus tehdä valintoja, ihan itse ja meillä on mahdollisuus määritellä suhteemme sisältöä. Tyttöpuhelut ystäville eivät pelasta vääriä valintoja. Sen seitsemäs soitto ja sen sian haukkuminen ei muuta tilannetta.

 

Miksi siis nän?

 

Teininä ensi-ihastusten ollessa tosiasia, tekee melko takuuvaramasti kehnon valinnan. Ihana runopoika, jonka kosteat silmät muistuttavat erehdyttävästi koiran anovaa katsetta, saa jalat vetkukliksi. Ihanaa huokailua ja silmiin tuijottelua tähtitaivaan alla. Tulevaisuus on vain etäinen sarja tapahtumia  jossain kaukana, joten jatko-opinnot ja ammatin valintaa ei tarvitse pohtia. On siistiä asustella äidin nurkissa tai sitten kimppakämpässä ja haaveilla menestyksestä kirjallisella uralla tai musiikin saralla. Jos teet virheen ja otat eteerisen hahmon kotiisi asumaan, niin älä odota käytännöllistä ja osallistuvaa vuokranamaksajaa. Työkkärirahojen saantia varten pitäisi täyttää edes lappu, mutta kun se on niin maallista ja tukkii luovat virrat. Ihanasti sepustettu rakkausruno ei lämmitä eikä pidä nälkää loitolla. Todennäköisesti palautat pilvissä leijailevan yksilön takaisin äitinsä huomaan.

 

Paha-poika saa sisukset värisemään vähän silleen luvattomasti. Ajatuskyky valahtaa turhan alas, näin käy myös naisilla. Kierittelet hiuksia sormen ympärille ja huokailet ja ihastelet vahvoja käsivarsia ja jos niitä ei ole, niin sitten suulasta suuta. Suuta, joka on vain sinun, ainakin sillä hetkellä kun paikalle ei ole muita. Huokailet jälleen ja odotat soittoa, lienee linjoissa vikaa, koska luvattua puhelua ei vieläkään kuulu. Rakkautesi on niin voimakasta, että pahan pojan ei tarvitse rakastaa yhtä paljon, koska sinun rakkautesi riittää. Ärähtäen lausutut sanat voi parhaalla tahdolla tulkita keskusteluksi ja rivien välistä on ihan varmasti luettavissa rakkauden tunnustus. Yhteen muutettaessa sinulla on paljon omaa aikaa sisustaa, käydä töissä, hoitaa lapsia- jos niitä tulee, istua yksin, tuijottaa puhelinta- joka ei edelleenkään soi ja miettiä mikä meni pieleen.

 

Hikipinko, josta isona kasvaa työnarkomaani, on loistava valinta mikäli tykkää omasta ajasta. Kaikki ihailevat tuota sinnikästä työmuurahaista, joka tekee enemmän kuin ihmisen luulisi pystyvän. Juhliin ja yhteisiin tapahtumiin hän ei ehdi ja osaat yht´äkin monta erilaista selitystä, jonka hänen puolestaan annat. Työmatka, palaveri, kokous, suunnittelupäivät….lista on loputon. Yöllä hän rojahtaa viereesi ja nukahtaa. Ennen sitä hän antaa hajamielisesti suukon otsallesi ja kysyy tarvitsetko rahaa.

 

Karaoke-tähti. Kaiki istuvat lähiöbaarin takaseinän vieressä ja taputtavat ansaitusti rakkaasi vedolle. Tällä erää esitettävänä oli Lapin kesä ja se saa ihmiset liikuttumaan. Harmi vain, että kuuntelit saman biisin eilen ja toissapäivänäkin, mutta hyvin se vetää sen tänäänkin. Saat taputuksia olkapäällesi ja naapuripöydän lissut on kateudesta vihreitä. Heidän oma muru istuu, murjottaa ja tujottaa tuoppinsa pohjaa toivoen näkevänsä sieltä uuden loistavan tulevaisuuden. Onneksesi miehesi laulamisen lisäksi myös tanssii. Tanssiessa hän vetää sinut tiukasti kiinni vartaloonsa ja kuiskii laulun sanoja korvaasi. Oheistuotteena sekoitus alkoholin ja valkospiulin tuoksua, joka on sinulle jo kovin tuttu. Katsoessasi kelloon huomaat, että olisi pitänyt olla jo nukkumassa ajat sitten. Yksin menet nukkumaan, koska onhan karaoke-sankarin vielä vedettävä yksi biisi ja vielä yksi tuoppi.

 

Pahinta on, että vain teinit eivät tee noita valintoja. Aikuiset naiset, jotka ovat eronneet, kokeilleet uudestaan ja uudestaan, sortuvat edelleen samoihin valintoihin. Naisten välisissä keskusteluissa käydään lävitse ihannekumppannin ominaisuuksia, jotka eivät millään tavoin kohtaa koettuja seurustelukumppaneita. Mikä hitossa menee vikaan, kun haluaa muutosta miesvalintaan? Ja miksi se Arska ei muutu ja miksei Pena, joka on Arskan kaveri, olekaan erilainen? Runopojan kaveri Henrik, osoittautuu samanlaiseksi saamattomaksi taivaanrannanmaalariksi, kuin edellinenkin, jonka palautit äitinsä luo. Miksei tule muutosta, vaikka vaihdatkin miestä ja missähän se Matti on?

 

Matti on se, joka istui vieressäsi koulun takarivissä. Hymyili ja keskusteli kanssasi läksyistä ja jopa auttoi niissä. Koulun päätyttyä hän ohitti röökipaikan hymyillen, vilkutti sinulle ja sanoi, että nähdään huomenna. Tiedät, että hän menee kotiinsa, tekee läksynsä ja lähtee treeneihin ja hengaa muutaman ystävänsä kanssa kentän laidalla, kunnes lähtee syömään yhdessä perheensä kanssa. Bileissä hän käy, mutta ei juo, höpöttelee tulevaisuuden suunnitelmista, koulusta ja kertoo menevänsä katsomaan mummiaan seuraavana viikonloppuna. Vaatteet on ihan jees, muttei viimeistä huutoa. Silmät ovat kirkkaat ja uteliaat ja katsovat suoraan silmiisi, väistämättä ja harhailematta. Hiukset siististi ja tykkää äidistään. Aikuisena törmäät häneen kaupan käytävillä. Hän työntää ostoskärryjä ja niissä istuu pieni ipana ja Matti pörröttää lapsen hiuksia, ei huomaa ohi kulkevaa pimua ja lappaa hedelmiä kärryyn. Matti huomaa sinut, hymyilee ja kysyy kohteliaasti kuulumisiasi. Itse kertoo odottavansa lomaa ja perheen kanssa tehtävää reissua. Työt sujuvat mukavasti, mutta parasta on koti ja perhe. Matti meni naimisiin sen Liisan kanssa. Liisan kanssa, jolla sama suora katse, rehentelemätön olemus, hymy herkässä ja positiivinen ajatusmaailma.

 

Pysähdyt miettimään, että mikset valinnut Mattia. Matti on tavallinen, turvallinen, huolehtivainen, luotettava, kiinnostunut elämästä ja muista ihmisistä, maksaa veronsa ja laittaa muutaman kolikon hyväntekeväisyyteen. Matti menee töiden jälkeen apuvalmenatajaksi junnujen jalkapallotreeneihin. Hän muistaa vaimonsa syntymäpäivät ja lastensa henkilötunnukset. Matti kertoo ajatuksensa, kuuntelee ja osoittaa ja näyttää tunteensa. Muutenhan Matti olisikin täydellinen, mutta kun se on kunnollinen ja kiltti. Kiltti on kirosana ja tylsä valinta. Vai onko?

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään