Täi

Siinä se makasi, kuolleena kuin kivi, raajat sojottaen taivasta kohti. Pituudeltaan vaivaiset 2 mm ja hetken päästä vierellään, onneksi yhtä kuolleena, makasi sen pikkuveli. Lisäksi valkoista paperia peitti erinäinen määrä irtohiuksia sekä aika inhoja saivareita. Saivartelua sanoisi täitön ihminen. Saivar, eli täin muna ei ole yksin, vaan sillä saattaa olla 100 sisarusta mukanaan. Minä aioin kuitenkin tappaa tämän populaation, lopullisesti ja niin alkoi ahkera kampaaminen. Näinkin pitkistä hiuksista se ei ole helppo homma, eikä oikeastaan  naurattanutkaan. Taisin mielessäni sanoa muutaman kirosanan, en tietenkään ääneen, koska paikalla on lapsia. Asemani uusperheen osana on vielä sen verran tuore, ettei täyslaidalliselta laidalta annettu kirosanavarasto saa ihailua vaan korkeintaan lisäkauhistusta täiden lisäksi.

 

Lapset löysivät tästsäkin tilanteesta jänniä ykistyiskohtia ja pain huomaankin istuvani, nenä melkein kiinni paperissa, seuraten kahden aikuisen täin taistelua. Kiehtovaa toimintaa kahden millimetrinkokoiselta loiselta. Loput päähään jääneet kaiketi lällättelivät kamman mukaan lähteneille, mutta eivätpä tienneet pääsevänsä suihkuun. Eikä mihin tahansa pesuun. Tuota jumalattoman kallista pesuainetta lotrattiin rehokkasti aivan täiden pesään asti. Siinä saivat kyytiä viimeisetkin elossa olevat ja niiden munat. Kärsivällisyyttä koeteltiin, jotta tarvittava 10 minuutin vaikuttamisaika saatiin täyteen. Ja taas kammattin ja tulos oli vieläkin vaikuttava. Tippuvat loiset olivat vain täysin hengettömiä, onneksi. Täi kuolee pesussa tukehtumalla, mutta jostain syystä säälintunteeni ei herää. Samaan pesuun loppuu ruokailukerrat verellä kaksi kertaa päivässä. Täit noudattavat harvempia ateriavälejä kuin minä itse.

 

Miestäni naurattaa, mutta hänen päänsä muistuttakin avohakkuualuetta, jota täit karttavat, joten helppo on hymyillä siinä, kaljun miehen. Vaan olenpa minäkin hymyilyyn syyllistynyt, kun täiongelma on ollut jonkun toisen. Loppui lällättely ja kadun syvästi kaikkia viisastelun sanoja, joita olen joskus suustani päästänyt. Onnekseni mieheni omaa myötätuntoisen perusluonteen ja osallistuu saivareiden häätöön lähes yhtä innokkaasti, kuin me uhriksi joutuneetkin. Ehkä täitä kuhiseva rakkaan pää, siinä viereisellä tyynyllä, ei kuitenkaan ole toivottava tila. Hän käykin apteekissa ja pyytää nauttimaan pesusta hartaasti, koska onhan kyseessä kallein shampoo, jota olen käyttänyt. Hinkkaan siis koko rahan edestä. Vaihtoehtoinen hoitomuoto vaatisi levittämään pään täyteen vaseliinia tai majoneesia ja nukkumaan suihkumyssy päässä kolmen viikon ajan joka toinen yö. Toisaalta hymyilevan miehen hymy hyytyisi varmasti halutessani hetken lemmen lämpöä.

 

Ohjeissa sanotaan, että kutina saattaa jatkua hoidon jälkeenkin, johtuen voimakkasta pesuaineesta ja ahkerasta täikamman käyttämisestä. Huojentavaa, sillä ajattelin jo kärsiväni mielenterveysongelmista. Tilanne on lähes sama, kun istuu hammaslääkärin odotustilassa ja huomaa koko kalustoa särkevän, vaikkei reikiä olisikaan. Gynegologista tutkimuksia en halua edes ajatellakaan.

 

Ja niin sitä huomaa pakastavansa kampoja, harjoja, hiuskihartimen rullaosaa, lippalakkeja ja muutamat kuulokkeet. Saunasta löytyy lämmön lisäksi kasa tyynyjä, peittoja, filttejä ja ainakin yksi uninalle. Sohvat saavat tehoimuroinnin, samoin sänky ja varmuuden vuoksi imuroitua tulee myös ovenpäälliset, ne mitkä viime suursiivouksesta jäivät väliin. Huomaat keittäväsi perunoiden sijaan täikampoja.

 

Siskon soittaessa, kuulen hänen äänestään lievän järkytyksen, sillä pitihän minun mennä heille lapsenvahdiksi, Taivaalle kiitos, hän oli juuri saanut soiton, jossa lapsia pyydettiin yökylään, joten hän välttyi kohtaamiseltani. Kohtaaminen on kuitenkin huomenna edessä, mikäli hän haluaa vapaa-illan ja odotankin jännityksellä kuinka olohuone on sisustettu tuloani varten. Löydänkö olohuoneen nurkasta muovisen tuolin ympyröitynä muovisella alustalla. Tiukka kielto koskea lapsiin ja suihkepullo raidia, jolla ruiskautetaan kaikkia pintoja johon olen koskenut. Pienen pienen loisen vuoksi, en olekaan enää haluttu vieras. Kummallista syrjintää.

 

Loppuilta meneekin raapiessa, kammatessa ja vuodevaatteiden jäähdyttelystä saunan jälkeen. Onneksi Suomen kesä ei petä ja saunan tuntitolkulla lämmittäminen ei tuota hikeä vaan toivottua lämpöä suomen suvi-iltaan.

Suhteet Oma elämä Lasten tyyli Höpsöä

Lapseni

Tiedätkö lapseni. Ennen kuin sinä synnyit, ennen kuin edes olit pienenä ajatuksena mielessäni, minulla oli paikka sydämessäni sinulle. Sellainen lokero, jossa vanhemmuus syntyy ja kasvaa.

Synnyttyäsi, minä rakastuin sinuun syvästi. Onneksi niin, koska toisinkin olisi voinut olla. Olisin saattanut tuntea sinut vieraaksi, vaikeaksi ottaa syliin ja halata. Onneksi rakastuin.

 

Pienenä ja kiukkuisena poljit jalkaasi oman tahtosi mukaisesti, vastaan minun tahtoni. Silmissäsi näkyi kysymys, miksi? Siksi rakas lapseni, että halusin turvata sinun tiesi, siksi, että en osannut muuta tehdä, siksi että et joutuisi itsellesi liian hankalaan tilanteeseen. Tilanteeseen, jota et olisi sinun kokemuksella vielä ratkaissut. Nykyään olet jo taitava ja itsenäinen, mutta tuolloin pellavapäisenä tarvitsit minun ohjaustani. Olen ohjannut sinua tietoni, taitoni ja ennen kaikkea sydämeni mukaan. En ole ollut taitava asettumaan sinun maailmaasi aina, kun olisit sitä tarvinnut. En osannut lohduttaa, kun itkusi oli niin syvä, että sille ei löytynyt sanoja. Voi lapseni, en kyennyt kuulemaan tahtoasi, kun aikuisen väsymys ja taakka melkein kaatoi minut alleen. Se väsynyt hymy ja hajamielinen taputus olkapäällesi oli silloin ainoa mihin pystyin. Ja kun sairastit, istuin, itkin ja toivoin sen vain loppuvan. Osin siksi, että olisit terve ja hymyilist minulle, mutta osin siksi että olin lohduton ja keinoton. Minä olin vanhempana tietämätön ja opin kulkiessa kanssasi rinnan. Sinä luotit kaikessa minuun ja olin sinulle kaikkein tärkein ja sitä minä pelkäsin, koska olenhan vain ihminen ja sitä myötä erehtyväinen. En ole aina ollut se vanhempi, jota halusit tai olisit tarvinnut, mutta en lähtenyt minnekään, yritin parhaani, minä opin ja onnistuin.

 

Minä pystyin moneen. Pystyin ilahtumaan tahmaisista kädenjäljistä puhtaassa peilipinnassa, koska se kertoi sinun oppineen nousemaan seisomaan. Ilahduin naurustasi, joka pulppusi jostain ilon lähteestä, jonka meiltä vanhemmilta on hukassa. Olin onnellinen, kun sinä onnistuit, ihan itse ja se näkyi loisteena silmissäsi. Hymyilin, kun yhdessä hypimme lävitse lammikoiden ja lehtikasojen ja kun se mörkö vihdoin muutti sänkysi alta. Onnistuin rajaamaan tahtoasi, silloin kuin se olisi ollut sinulle haitallinen. Murrosiän tuulet onnistuin kestämään, vaikka olin jo luovuttaa. Olin varma, että vain minä olen maailman huonoin vanhempi. Olin neuvoton, mutta kuuntelin sydäntäni ja sanoin ei. Et pitänyt siitä, etkä monesta muustakaan mitä sanoin. Se tuntui pahalta. Toiminko oikein ja teenkö ratkaisuja itseni kannalta vai näenkö tarvittavan määrän sinun haluasi. Olenko se vanhempi, joka jyrää sinun maailmasi vain todistaakseen, että voin ja näyttääkseni suuren viisauteni, joka todellisuudessa on vain hataralla pohjalla oleva luulo. Tiedän kuitenkin tehneeni oikeitakin valintoja. Ehkä ymmärrät ne, kun olet itse vanhempi. Saanut minusta etäisyyttä ja aikaa tehdä maailmastasi sinun näköisesi

 

Ja nyt, kun olet kaukana, ainakin siltä tuntuu, olet vieläkin lapseni. Sydämeni vasemmassa kammiossa on kolo, jonka aika on sinne muovannut, Sinne on tallennettu pienen pieni suukkosi, aamuöinen tuhinasi ja kaikki se minkä olemme yhdessä jakaneet.  Ja siellä sydämen pienessä kolossa kaikki muistot ovat tallessa ja kuiskivat toisilleen. Sydämen sopukan perällä ovat myös ne hetket, jolloin riitelimme, vihasimme ja epäonnistuimme. Onneksi nuo hyvät muistot hyväksyvät myös ne ja ne ovat osa suurta kokonaisuutta, jonka vain lapsi ja vanhempi voivat yhdessä luoda.

 

Oi lapseni. Et näe itseäsi minun silmin, jos näkisit, nin ehkä antaisit anteeksi pahalta tuntuneet teot ja ajatukset. Minun silmin, sinä lapseni, olet kaunis, ihanan erehtyväinen ja oman suuren polkusi alkupäässä. Toivon tiellesi lempeitä tuulia, uskomattomia kokemuksia, hieman hankaluuksia ja kykyä selvittää ne. Toivon, että joku päivä sinun sydämessäsi olevassa sopukassa olevat muistot yhdistyvät minun muistoihin. Tuolloin voimme istua hiljaa vierekkäin ja antaa vain sydänten keskustella keskenään.

Rakastan sinua lapseni.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Syvällistä