En tahtoisi puhua koronasta, mutta lähes kaikki mitä teen, puhun tai kuulen, liittyy koronaan.

Omalla kohdallani poikkeustilanne on vaikuttanut työhäni, ihmissuhteisiin, harrastuksiin sekä parisuhteeseen, kuten lähes kaikilla  muillakin.

Ajattelen niin, että pyrin keskittymään positiivisiin asioihin ja tuntemuksiin. Pyrin oppimaan tästä jotain. Joudun pakostakin muuttamaan toimintaani, joten sopeutukoon myös ajatteluni.

Kirjaan nyt itselleni näkyväksi asiat, jotka ovat jollain tavoin positiivisesti yllättäneet. Näin juurrutan itseni turvallisempaan mielentilaan.

Parisuhde: Olemme olleet etänä kohta kolme viikkoa. Soitamme toisillemme usein ja puhumme muustakin kuin koronasta. Viestit kulkevat ja ovat täynnä rakkautta. Messengerin kautta kulkevat ne jutut, jotka naurattavat. Jokin aika sitten, kun vielä oli sallitumpaa, kävimme kahvilassa tervehtimässä toisiamme. Melkein ujostutti, oli hassun kummallista. Erotessamme emme pussaneet,kuten yleensä. Meillä on ollut sairautta ja lähipiiriin kuuluu riskiryhmäläisiä, joten noudatamme varovaisuutta. Kahdesta kodista on tässä kohdassa sellaista hyötyä, jota ei olisi muuttaessa ajatellut.

Työ: Pääsen oppimaan niin paljon uutta, että hetken kestää ennen kuin pään sisäiset ylikierrokset asettuvat. Havaintona voin sanoa, että poikkeustilanne saa työyhteisön näyttäytymään toisin. Olemme puhuneet keskenämme enemmän, vaikka etäisyyden päästä. Nyt etäilemme mahdollisimman paljon, mutta tilanne on yhdistänyt meitä. Osan henkilökunnan kanssa on ollut aikaa jutella eri tavoin, onpa ihania tyyppejä!

Oppilaiden kanssa viestittäminen on melko liikuttavaaa. Sain eilen tekstiviestin, jollaista en olisi uskonut saavani. Vieläkin hymyilyttää. Oppilaiden äänet puhelimessa kuulostavat erilaiselta. Oppilaita selvästi ujostutti ja minun sydämessä tuntui hellyys. Jatkamme hyvien toimintatapojen kehittämistä yhdessä vanhempien kanssa. Kummallista aikaa, mutta jotain hyvää tästä myös varmasti kehittyy.

Muut ihmissuhteet: Soitan ystävämummolleni useammin. Puhun ystävieni kanssa puhelimessa ja siinä ei oikeastaan ole mitään muutosta, sillä emme tavallisestikaan kykene toisiamme fyysisesti tapaamaan etäisyyksien vuoksi. Puhumme yhtä välittävästi kuin muulloinkin.

Soitan ja viestittelen äidilleni. Viestitän ja yritän myös välillä soittaa lapselleni. Viestin siskojeni kanssa. Mietin, että teenkö sitä nyt enemmän tai eri tavoin? Huomaan, että ehkä en, siis tilanne on ollut ihan ok ilman poikkeustilannetta. Jos joku meistä sairastuu vakavasti, niin tulloin yhtyedenotot tiivistyvät luonnollisesti. On hyvä huomata, että on joku johon voi olla yhteydessä ja on joitakin, jotka haluavat olla minun suuntaani yhteydessä.

Harrastukset: Huomaan olevani ihan yhtä laiska kuin ennenkin, valitettavasti. Kuitenkin halutessani voin liikkua, joogata ja huolehtia itsestäni kuten ennenkin, teen sen vain eri paikassa.

Muuta toimintaa: Saan olla osana Mielenterveyden keskusliiton järjestämissä  chateissa vertaisohjaajana. Chatteja on nyt lisättyä näin poikkeusaikana. Sain myös tiedon, että pääsen vihdoin kokemusasiantuntijakoulutukseen.

Sekalaista pohdintaa: Huomaan kaipaavani kosketusta, mutta sen aika tulee vielä. Huomaan ajattelevani miten voisin olla hyödyksi ja tueksi, mutta osaan myös rajata, jotta en rykisi jaksamista äärirajoille. Olen työssä, jossa on varma palkanmaksu. Olen perusterve. Minun on helpompi järjestää etätyö ja perhe-elämä, sillä minulla ei ole pieniä lapsia. Minulla on kaunis koti, jossa voin lukea, katsoa telkkaria, jumpata, siivota tai olla vain jouten. Minulla on oma sauna. Minulla on auto, jolla voin ajella, jos seinät kaatuvat. Voin myös kävellä.  Minulla on mies, joka huomioi minua etänä todella kauniisti ja liikuttavasti. En ole yksin poikkeustilanteessa, sillä siinä ovat ihan kaikki. Olen hieman huolissani joistakin läheisistäni, mutta en voi muuta kuin olla niin läsnä kuin mahdollista. Pohdin paljon työtäni ja koen riittämättömyyttä, mutta tässäkään tilanteessa en ole yksin.

Mitä en olisi tullut ajatelleeksi: Kokemani kriisit ja traumat kääntyvät ystävikseni poikkeustilanteissa. Ajattelen, että mikäs hätä tässä nyt on. Tehdään vaan toisella tavalla. Tärkeintä on pyrkiä pysymään terveenä. Tärkeää olisi säilyttää sellainen taloudellinen tilanne, että voi elää. Tärkeää on oikeastaan vain toinen ihminen. Tärkeää on olla tärkeä jollekin.

Kaikki yllämainittu pyyhkiytyy pois kuoleman kohdatessa. Sen jälkeen on vain tyhjyys ja suru.

Elä siis ja rakasta, sillä siihen on tilaa ja aikaa myös poikkeustilanteessa.