Minä, kierukka ja jooga

Olen elämäni aikana voinut monella tavalla. Siis niin monella, etten viitsi niitä edes eritellä. Useissa vaiheissa vointi on määräytynyt ulkoisista tekijöistä, enemmän kuin olisi ollut hyväksi. Mainittakoon kolme lasta neljän vuoden sisällä, opiskelu työn ohessa, ero, lapsen kuolema ja ja ja…..

Hulluin vaihe kaikkein hektisimmässä ja synkimmässä elämänvaiheessa oli syyllisyys huonosta kunnosta, ja ei niin tervellisistä elämäntavoista. Olin hoikempi kuin nyt, mutta kuten tiedämme, niin ulkoiset mitat eivät kerro koko totuutta. Yritin siis kuntoilla ja lopettaa tupakoinnin samaan aikaan, kun sisimmässäni jylläsi menetykset ja keskivaikea masennus. Ei onnistunut oikein mikään.

Noista ajoista on jo aikaa. Menetykset ovat niin hyvässä balansissa, kuin vain ehkä voivat ikinä olla. Tupakoimatta olen ollut kohta 14 vuotta. Lapsiperhe arki on jo kaukaista. Uusi onnellinen avioliitto on myös totta. Mielenmaisema on tyyntynyt, ja pääsääntöisesti koen tyytyväisyyttä itseeni sekä elämääni. Silloin kun pääsääntöisyys ei ole läsnä, kärsin aika ajoin syyllisyydestä, alakulosta sekä tyytymättämyydestä itseäni kohtaan. Ei liene poikkeuksellista, mutta sukellan välillä kohtuuttomiin itsesyytöksiin. Olen mielestäni syy ilmastonmuutokseen, nälänhätään sekä kaikkien läheisten ongelmiin. Voitte varmaan arvata, että huono fyysinen kunto sekä pullistunut ulkomuoto eivät vähennä syyllisyyden määrä. Enkö näin yksinkertaisia asioita saa korjattua? Olenhan jo tasapainoisempi, aikaa on, ja tietoa on.

Kaikkiin ykistyiskohtiin en jaksa nyt juuri pureutua. Pureudun niihin ensi viikolla alkavassa terapiassani, jota odotan avoimin mielin. Se, että aloitan terapian, on ollut yksi merkittävä tekijä tämän vuoden aikana. En tiennyt olevan mahdollista, että minä saisin KELA: n korvaamaa terapiaa. Hyvä, että saan. Onnekasta, että saan.

Minulle asennettiin kierukka 16 kuukautta sitten. Sitä ennen kuukautiseni olivat runsaat, kivuliaat ja veivät eri oirein noin kaksi viikkoa kuukaudessa. Kuukautiseni rajoittivat elämääni joka kuukausi jollain tavoin. Kuukautisten aikana en kyennyt uimaan, saunomaan, ulkoilemaan pidempää aikaa,  urheilemaan enkä mielellään edes mökkeilemään, mikäli pesumahdollisuudet olivat rajalliset. Jos minua pyydettiin kylään tai illanistujaisiin yökylämäisessä tarkoituksessa, niin mietin esnimmäiseksi onko minulla kuukautiset. Olen joutunut lähtemään pois töistä, kun, vuoto tursui ylitse ja housut menivät vaihtoon. Kivut olivat ikäviä puhumattakaan pyykkimäärästä. Käytin superkokoa sekä tamponeista että siteistä ja molemmat olivat varusteina yhtä aikaa.

Gynekologini aloitti pehmittämiseni noin kaksi vuotta sitten. Syy, miksi pohdinta alkoi, oli epäsäännölliseksi muuttunut kuukautiskierto. Ensin keltarauhashormoneja. Toimivat siinä, että kierto säännöllistyi, mutta vuodot edelleen runsaat. Lempeällä ja lähes äidillisellä otteella gynekologi johdatti ajatuksiani. Ja niin kierukka asennettiin. Alkoi toiveikas odotus, että kuukautiset lakkaisivat, sillä niin todennäköisesti kävisi ja jopa jo kolmessa kuukaudessa. Muutokset alkoivatkin melko nopeaan ja vuodot muuttuivat siedettäviksi. Vuotojen vähetessä kykenin jopa liikkumaan ja  käymään saunassa. Parhaimmillaan selvisin jo normaalikokoisella siteellä tai tamponilla. Mutta sitkeästi kuukautiset tulivat ja tulivat. Nyt tajusin, että edelliset kuukautiseni tulivat heinäkuussa. Olenko vihdoin siinä vaiheessa, että vuotoja ei enää tule? Aikaa meni kolmen kuukauden sijaan vuosi ja kolme kuukautta. Kannatti odottaa. Kierukka on joka tapauksessa pelastanut elämänlaatuani oleellisesti monella tavalla. Kiertoni ei enää määritä tekemisiäni.

Osin kierukan ansiosta nautin säännöllisesti joogasta. Jooga on ollut osa elämääni lähes yhtä kauan kuin kierukka. Ennen kierukkaa osa joogakerroista jäi väliin, aiemmin mainituista syistä. Joogan myötä olen löytänyt tavan helliä kehoani sekä mieltäni. Olen kokeillut erilaisia joogia ja etsinyt itselleni sopivia ja samalla olen etsinyt itselleni sopivia ohjaajia. Ohjaajalla on suuri merkitys ilmapiirin luomisessa. Minulla on onnea, että kaikkien joogieni ohjaajat ovat kokeneita. Heidän tapansa ohjata lempeästi sekä sallivasti, on minulle todella tarpeen. He muistuttavat kuuntelemaan kehoani ja tekemään vain sen, mikä minäkin päivän onnistuu. He kannustavat pyrkimään parhaimpaani, mutta auttavat sallimaan olemaan lempeä niinä päivinä, kun ei suju. Kehoni kiittää ja minä kiitän kehoani siitä, että se on kannatellut minut vuosien lävitse. Mieleni kiittää. Annan itseni kolme kertaa viikossa toisen ohjauksen alle. Minä kuuntelen ohjaajan ääntä ja itseäni. Voin paremmin.

Kummallinen kudelma on elämä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Valan pohjaa hyvinvoinnilleni.Syyllisyys ja häpeä talttukoon hiljalleen terapiassa. Fyysinen hyvinvointi kohentuu kierukan ja joogan tuella. Sydämen hyvinvointia tukevat ihmisetm, rakkaus sekä kyky olla hetkittäin onnellinen. Ihan hyvä elämä siis, mutta kuten jokainen, niin tukea ja paua tarvitaan välillä ulkopuolelta. Kukaan ei itsenäisesti jaksa eikä kykene koko hyvinvointiaan rakentamaan, ainakin luulen niin.

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Terveys

Aika vain vierii

Kolme viikkoa voi kulua nopeasti, niin tai sitten hitaasti, riippuen sisällöstä. Minun kolme viimeistä viikkoani ovat kulkeneet tiivistetyllä ja liukkaalla tahdilla. Olen kokenut kummallista hyvinvoinnin tunteita, rittämättömyyttä, iloa, pelkoa ja onnistumisia. Kuin kolmeen viikkoon olisi tiivistetty ihmisen koko elämä ja sen sisältämät tunteet.

Suurin syy tunteeseen ajan nopeasta kulumisesta on aiheuttanut uusi työ. Tai oikeastaan työ on samaa kuin aiemmnkin, mutta paikka, oppilaat, tiimi sekä työyhteisö ovat vaihtuneet. Joudun siis myymään itseäni. Myyn persoonaani, taitojani ja tietoani. Vakuuttelen uusille ihmisille, että olen pystyvä. Huokaan ja tajuan, että nämä ihmiset eivät tunne minua eivätkä tiedä minusta mitään. Siis hymyilen paljon. Katson syvälle silmiin ja kuuntelen. Painan nimiä mieleeni. Hoen nimeä mielessäni ja samalla seuraan eleitä ja kasvonpiirteitä. Haluan oppia tuntemaan, sillä se auttaa olemana osa yhteisöä. Haluan tietää jotain, mikä auttaa minua pitämään ihmisestä, sillä se on tie toimivaan työtoveruuteen. En pyri välttämättä ystävyyteen, vaan pikemmin ammattilliseen suhteeseen. Nauru, luottamus, asioiden ja tietojen jakaminen on sekä minusta, että muista kiinni. Minä siis myyn itseäni ja toivottavasti tulen ostetuksi. Sanottakoon, että minut on otettu hyvin vastaan.

Etsin tavaroita ja avatessani kaappeja en tunnistä sisältöjä. Tuoli jolla istun, tuntuu takapuoleni alla vieraalta. Tuoli liikkui eri tavoin, kuin olin tottunut. Nyt se on kesyyntynyt ja liikkuu tahtomallani tavalla. Valo lankeaa ikkunasta ja säätelen sälkaihtimia eri kulmiin, jotta sisään pääsevä valo olisi toivomani kaltaista. Joudun kiipeämään pöydälle ulottuakseni säätimiin, joten pyrin täydelliseen lopputulokseen yhden kiipeämän aikana. Ei onnistu, joten kiipeän uudelleen. Syynä kiipeämiseen on siirtämäni pöytä. Itsepä siis aiheutan osan haasteista. Uskon kuitenkin, että jokainen tuoli, jokainen kaappi, jokainen pöytä ja verho on jotenkin lävitse käytävä, jotta nekin tietävät minun kuuluvan kalustoon. Haluan olla osa työyhteisöä ja haluan olla osa rakennusta. Piha on vielä osin tuntematon alue ja se pirulainen vaihtaa asuaan vuodenaikojen mukaan. Saan siitäkin vielä kiinni, sillä pihat eivät yleensä katoa.

Helpointa ovat oppilaat. Oppilaat, joiden erityisyys kirvoittaa usein ajatuksia sekä luuloja siitä, että juuri he ovat se suurin haaste. Ei minun mielestäni. Helpointa on olla ihmisenä pienen ihmisen edessä. Uteliaana he katsovat minua alta kulmain ja totuttelevat ääneeni ja sen painohin. Pienen ihmisen kehon kieli kertoo paljon. Tätä lasta voin lähestyä edestä ja tämä toivoo minun pysyvän vielä etäällä. Koettelemme toistemme rajoja. Hiljalleen muodostuu ymmärrys, että aikuinen määrittää rajata ja tietyt käyttäytymisen tavoitteet ja lapset luovat persoonalliset tavat elää niiden keskellä. Yhdelle toimii huumori ja toiselle tiukka faktoihin pohjautuva vuorovaikutus. Olen taas sen äärellä missä olen hyvä ja mistä pidän. Ihmisyyden äärellä.

Tiimini on voimavarani. Tunnustelemme toisiamme. Haen paikkaani tiimin vetäjänä, sillä minulla on vastuu opetuksen ja ajan käytöstä. Onneksi osamme puhua. Kysymme suoraan ja vastaamme kiertelemättä. Minä tahdon näin, entä sinä? Tämä toimii, mutta tuo ei toiminutkaan. Uuden tiimin yhteen sulautuminen vaatii aikaa, tahtotilaa sekä avointa keskustelua. Ilman hyvin toimivaa tiimiä eivät aikuiset, eivätkä oppilaat voi riittävän hyvin. Ei toimivassa yhteisössä kipuillaan ja tavoitellaan asioita vaikeimman kautta. Meidän tiimi tuntuu olevan sydämen viisaudelle rakennettu. Ammattilaisia, jotka aistivat toisistaan samankaltaisuutta. Samaa tahtoa toimia lasten edun mukaisesti. Olen turvassa.

Oletan, että viikkojen kuluessa huomaan piakkoin, että on kuin olisin aina ollut töissä tässä talossa ja tehnyt töitä näiden ihmisten kanssa jo pidempäänkin. Uudet oppilaat pitävät minua omana opena ja heidän huoltajansa huollettavansa opena. Vuodenajat vaihtuvat, mutta luokkahuoneen ja talon sisällä ainoa muutos on tuntemisen kautta syntyvä luottamus, ja sen myötä tapahtuva oppiminen.

Kolmeen viikkoon on toki kuulunut muutakin kuin työtä. Parhautta on ollut mieheni ja minun välisen huumorin kukkiminen. Hänkin aloitti uudessa työssä, joten tajuamme hyvin toisiamme. Minä en jaksa iltaisin puhua ja mieheni kärsi hänelle harvinaisesta puheripulista. Hyvin sopeudumme tähän tilanteeseen ja väsyneinä nauramme enemmän kuin aikoihin.

Olen onnellinen, että joogani ovat myös alkaneet. Minun aikaani, mieltäni että kehoani hellivää ohjattua liikettä ja rentoutumista. Ehkä myös kehitän uutta joogamuotia, kuten kuvasta voitte havaita. Mukavuus ennen kaikkea. En jaksanut riisua villasukkia rentotumisen jälkeen, joten vedin sandaalit niiden päälle ja lähdin kotiin. Ehkä joku hymyili ja ihmetteli. Itse tein havainnon, että villasukat hieman liukuvat sandaaleissa ja kävellessä varret valuvat makkaralle paljaita sääriä pitkin. Pysyäkseen ylhäällä villasukat vaatisivat housujen tuoman kitkan.

Syksy on edessä. Terapiani alkamassa. Uusi työ. Oman mielen ja kehon terveyteen keskittymistä. Pysähtymisen ja huollon syksy, talvi sekä varmasti myös kevät. Elämää, jollaista minulla juuri nyt kuuluu olla. Odotan yllätyksiäkin, sillä niitä elämällä on tapana tarjota.

Olen iloinen siitä, että istuin nyt alas ja kirjoitin nämä ajatukseni, sillä tämä on minulle tärkeää ja olen hieman ikävöinyt kirjoittamista ja muiden ajatusten lukemista.

Nyt juon kahvia ja kesityn muiden ajatuksiin. Kiitos, kun kuuntelit.

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Työ