Muutos vai parannus?
Jälleen kerran heräsin ajatukseen, että voi hyvänen aika ihminen, mitä teet itsellesi. Huollan mieltäni pohtien syitä ja seurauksia. Tarkkailen ajatuksiani ja mietin mikä osuus minulla on omaan ja muiden hyvinvointiin. Perkaan menneisyyttä ja kudon niistä opittuja ja havaittuja asioita nykypäivän nuttuuni. Luen, opiskelen ja haluan kehittyä. Tunnustan vajavuuteni ihmisenä ja hyväksyn repaleisuuteni. No, eikö tämä jo riitä? Ei sillä eilen oli taas päivä, jolloin söin lounaaksi neljä kylmää nakkia, välipalaksi tryffeliä ja mandariinia. En myöskään liikkunut kuin keittiön ja sohvan väliä.
Myönnän, että tryffelin lisäksi söin myös lakritsia, jonka epäterveellisyyttä yritin kompensoida banaanilla. Join myös paljon vettä, sillä ruokavalioni sisälsi paljon suolaa ja sokeria, ja verensokerini seilasi edestakaisin etsin rauhallisempaa uomaa jota pitkin virrata. Havaitsin myös kiputiloja vasemman hartian seudulla. Vasen hartiani ei pitänyt staattisesta asennosta sohvalla, joten vaihdoin välillä oikealle kyljelle. Jostain syystä vaihto ei pitkäksi aikaa auttanut, mutta saipahan vasen puoli hetken olla puristumatta tyynyn ja sohvan väliin. Eilen oli myös kaunis ulkoilusää. Sen tiedän siitä, että katsoin muiden tekemiä facepäivityksiä, ja vilkaisin sälekaihtimien välistä ulos. Jos olisin edes katsonut televisiosta jotain järkevää, mutta ei, koko päivän seurasin muiden liikkumista suksilla, luistimilla tai ralliautolla. En lukenut, mutta siirtelin kirjaa edestakaisin ja ajattelin, että ehkä joku sana siirtyy ihan telepaattisestikin.
Itsetuhoa liippaavat päivät ja ajanjaksot ovat osa elämääni. Olen hyväksynyt, että niitä tulee ja menee. Oli aikoja, jolloin kapinoin niitä vastaan ja syyllistin itseäni, moitin ja sadattelin tyhmyyttäni. Kuinka voi olla, että näillä tiedoilla ja vielä tässä iässä, on tälläinen toiminta itseä vastaan edes mahdollista. Olen lempeämpi itseäni kohtaan ja otan vastaan päivät, jolloin kaikki terveellinen ja hyvää tekevä jäävät taka-alalle. Hyvää rötväämispäivissä on se, että niiden jälkeen ei tarvitse tehdä kummoistakaan muutosta tai parannusta, niin on jo huomattavasti terveellisempien asioiden äärellä. Niin, paitsi jos itsetuhoinen rötvääminen jää pysyväksi……
Tämä aamuna herätessäni tunsin kehossani turvotusta ja suolistoni ilmaisi epätyytyväisyyttä. On siis aika palata tervellisempään ja itselle sopivampaan elämänrytmiin. Tuntui hyvältä pyrkiä jonkinlaiseen joogasuoritukseen. Aamiaiseni sisälsi terveellisiä juttuja. Olen juonut vettä ja kahvia. Toistaiseksi en ole syönyt tryffeliä tai lakritsia….Kohta menen saunaan. Aion maata rentoutuen, ja hikoilen pois kaiken epäterveellisen suoden lihaksilleni mahdollisuuden levätä. Lounaaksi syön kasvissosekeittoa ja jälkkäriksi hedelmiä.
Olen luopunut itseni syyllistämisestä rötväämispäivistä johtuen. On nautinnollista syödä kaikkea sekaisin ja ihan niin paljon, että vatsa rukoilee lopettamaan. Sormet turpoavat, mutta turvotus laskee kyllä samoin kuin vatsan seutu. Liikuntaa ehtii harrastamaan tulevaisuudessakin. Huolena saattaa olla periksi antaminen epäterveellisyydelle. Tiedostan senkin ja siksi tarkkailen itseäni kuulostellen mieleni liikahdusten suuntaa. Tiedostan, että kuulun siihen riskiryhmään, joka saattaa masentua ja jäädä liian pitkäksi aikaa sohvalle syömään nakkeja. Olenkin onnekas mieleni tilasta tällä hetkellä ja siksi en ole huolissani.
Oikeastaan pidän paljon periksi antamisen tunteesta. Päivän ajan millään ei ole mitään väliä. Parannuksen voi tehdä huomenna. Sitä mietin vielä, että onko parannus oikea sana kuvaamaan ryhtiliikettä. Parantuakseen pitäisi olla ensin sairas. Taidan pitää enemmän sanasta muutos. Muutos on lempeämpi. Muutoksen voi tehdä myös kesken päivää, joten jos päivä on alkanut rötväämisellä, se saattaa päättyä terveellisemmin. Ihana muutos ja mahdollisuus seilata kahden hyvin erilaisen olotilan välillä.
Tänään on aika muutokselle. Mikäänhän ei ole yhtä varmaa kuin muutos….
