Elämääni on sulostuttanut seitsemän kuukauden ajan Karvis Pallonen.

Karvis on pehmeä karvainen pallo, Tanhupallon karvamadon jälkeläinen, jonka sain adoptoitua nettiarvonnassa. Lupasin oppilailleni, että jos voitamme, niin perustamme adoptio-lapselle oman facebook-sivun. Näin teimme ja kukaan meistä ei olisi uskonut, mihin se johtaisi. Matkalle on mahtunut videoiden tekoa, Karvamato-räppi, yhteistyötä eri luokkien välillä ja tietysti hienot nimijäisjuhlat, jossa kummin tehtäviä suoritti Keravan kaupunginjohtaja sekä kaupunginhallittuksen puheenjohtaja. Wau, sanoisi Tanhupallo sekä Karvis! Oppilaat ilahtuivat päästessään Keski-Uusimaan sivuille esittelemään pientä karvaista ystäväänsä ja omia ajatuksiaan. Olemme myös kirjoittaneet presidentille sähköpostia ja jännityksellä odotamme saammeko vastausta. Viimeisin eri hieno juttu on pääsy Puoli seitsemän-ohjelmaan!

Työskentelen erityisluokanopettajana ja oppilainani on lapsia, joiden koulun alkutaival ei ole sujunut kuten yleisesti ajatellaan. Syitä on monia ja osa syistä saa useat pyörittämään päätään ja pohtimaan ettei näin pitäisi olla. Ei pitäisikään, mutta koska elämä ei aina suju kuten pitäisi, niin luokassamme on monenlaisia kokemuksia omaavia eri tavoin toimivia ja ajattelevia lapsia. Ajatukseni adoptoidessani Karvista, oli saada jotain yhteistä ja yhdistävää, iloa ja mielikuvitusta ruokkivaa toimintaa. Sain kaikkea ja sain sitä monin verroin, kuin ikinä olisin voinut kuvitella!

Ajattelen, ettei kaiken aina pidä olla niin vakavaa, ei edes koulussa. Olen suunnattoman onnekas, että koulumme aikuiset ovat jutussa mukana kannustavalla ilmapiirillä ja hymyillä. Koulumme rehtorit ottivat reksikummin aseman mielellään ja ylpeänä kannettavakseen. Oppilaiden vanhemmat ovat täpöllä mukana ja he leipoivat tarjottavia nimijäisjuhliin ja osallistuivat niihin tärkeinä vieraina. Kaupunginjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja saapuivat juhliin mukanaan lämmintä mieltä ja kummilahjoja oppilaille. He kommentoivat ja tykkäävät face-päivityksiä ja osoittavat lapsille, että vaikka on johtaja, niin silti on lähestyttävä sekä mielikuvitusta ja hassuttelua rakastava.

Parasta on kuitenkin lapset! Meidät aikuiset voi helposti sivuttaa, kun lapset astuvat esiin aidon ilon ja heittäytymisen kanssa. Eri luokat ovat ihastelleet Karviksen kasvua ja ovat vakuuttuneita siitä, että kasvua on varmasti tapahtunut ja Karvis on ehkä oppinut jo jotakin. Eri luokat ovat tehneet yhdessä eri asioita, joita ilman karvaista palleroa olisi ikuna tullut tehtyä. Olemme maanneet lattialla ja kuvanneet. Olemme pohtineet auttamista, kiusaamista ja onnistumista. Olemme tehneet kortteja kaupungin yksinäisille vanhuksille. Karvis on ollut niin monessa eri kädessä, että sen vastustuskyky eri bakteereille on lyömättömän hyvässä kunnossa. Olen viettänyt mieheni kanssa hyvää parisuhdeaikaa kuvatessamme erilaisia videoita.

Väitän, että ilon ja hyvän kautta yhdessä tekemällä saa enemmän aikaan, kuin sillä että seisoisin luokan edessä vain puhumassa näistä asioista. Kun aikuinen heittäytyy hassuksi, niin lapsen on helpompi antautua juttuun mukaan. Iso kiitos Kiti Kokkoselle valloittavasta hahmosta, joka sulatti, toivottavasti, kaikkien sydämet. Vaikka osa Tanhupallon kertomasta olikin hieman surullista, niin lopulta kaikki kääntyi hyväksi. Kitin heittäytyminen rooliinsa oli juuri sitä, mitä aikuiset voisivat enemmänkin tehdä.

Iloa, mielikuvitusta ja heittäytymistä. Lapsien ajatusmaailmaa voi ohjata aikuisten haluamaan suuntaan käyttämällä välineenä muutakin kuin kirjoja ja puhetta. Aihealueet, jotka meidän juttuihin ovat valikoituneet, ovat yhdessä pohdittuja ja lasten muokkamia, mutta taustalla aikuisen lempeä johdatus haluttuun suuntaan.

Tämä projekti on antanut paljon ja kukaan ei tiedä mihin se vielä johtaa vai päättyykö se. Oli miten oli, niin jotain vastaavaa olisi hyvä keksiä ja uskaltaa ajatella sekä toimia pois totutusta päin. Odotan Puoli seitsemän ohjelmaa ja toivon, että lasten ajatukset ja lämpö välittyvät myös kotikatsomoihin!

Sitä minä toivoisin, että aikuiset näkisivät lapsissa olevan voiman ja eivät unohtaisi omaa sisäistä lastaan ja uskoisivat edelleen mielikuvituksen ja hymyn voimaan!