Yllä olevan kuvan otti mieheni. Istuin katsoen merelle päin ja tavoittelin katseellani horisonttia ja yritin kuvitella minne kaikkialle maailman meriä pitkin pääsisikään……Ja hitot. Istuin eri asennoissa ja yritin vetää vatsaa sisään, sillä rintoja en voi hengittämällä tai hengitystä pidättämällä pienentää. Vaihdoin asentoa ja hylkäsin kuvan toisensa perään. Mieheni hymyili, laittoi ajastimen uudelleen ja uudelleen ja kipitti kuvaan. Vihdoin tuloksena tämä kuva, josta tykkään kovasti. Ei siis huolettomasti otettu ja heti onnistunut. Välillä nauratti ja kuvittelin miltä me näytimme muiden silmissä, ja samaan aikaan mietin, että tekisinkö päivityksen niistä kaikista kuvista, jotka mielestäni menivät pieleen. Ehkä teen tai sitten turhamaisuuteni estää sen ja tyydyn tähän onnistuneeseen.

Istuessani ja kirjoittaessani tätä on minussa edelliseen kertaan verrattuna muutos. Sisällän kierukan ja ihmettelen sen vaikutuksia kehooni. Päivitän siitäkin, kunhan ensin tunnustelen. 

Pitäisi päivittää myös haaste ja sitä varten on kuvatkin valmiina, mutta ei ihan vielä ja pahimmillaan kesä on ohitse ja mietin edelleen, että pitäisi ja onhan kyseessa nimenomaan kesähaaste. 

Ajattelin, että minulla olisi myös sanottavaa aiheeseen, mitä sanoisin nuorelle itselleni. Paljonkin, mutta ehkä ainakin sen, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. 

Tahtoisin päivittää ajatuksiani miltä tuntuu, kun bonustyttäreni otti tatuoinnin siskonsa muistoksi. Siitäkin minulla on kuva, mutta lupa pitäisi vielä kysyä. 

Kuvat puuttuvat vielä parvekkeen kasveista, jotka ovat tänä kesänä tulleet osaksi uutta minää, joka on istuttanut parvekkeelle jotain ja seuraa kasvun ihmettä. Bonuspoika on syönyt jo yhden tosi aikaisin kypsyneen mansikan, oli kuulemma hyvä. 

Pohdiskelen loman alun tunnelmia ja nukun, nukun ja nukun. Näen unia töistä ja joka unella etäännyn töistä kauemmas. Hyvä niin, sillä olenhan lomalla. 

Omaan mielipiteen kesäpukeutumisesta ja bikineistä, mutta niin taitaa olla muillakin, joten en ehkä päivitä siitä.

Sain melkein loppuun projektin, josta olen päivittänyt aiemminkin, eli Karvamatovauva- projetkin oppilaiden kanssa. Siitäkin olisi sanottavaa, sillä se oli yksi parhaista jutuista, mitä olen työssäni tehnyt. Ehkä aikanaan siitäkin.

Sitten olen miettinyt ilmastonmuutosta. Donaldia ja Kimiä, seksiä, uusperheilyä, vähän feminismiä, ystävyyttä, en juurikaan kasvisruokailua, mutta jonkin verran vanhemmuutta. 

Pääsääntöisesti olen siinä tilassa, että ajatukset tulevat ja menevät ja en saa niistä tarkemmin kiinni. Olen siis loman alkuvaiheessa ja tyhjenen, jotta voisin täyttyä.

Kuukauden päästä teen ensimmäisen lomamatkani itsekseni. Yövyn kolme yötä majakkasaaressa, odotan kovasti.

Niin ja olen miettinyt näkökantaa millä kirjoittaa joogasta. Keski-ikäinen nainen ja jooga ovat yleinen yhdistelmä, joten mitä uutta minulla olisi sanottavana.

Huomaan, että muut ovat olleet tuotteliaita ja kirjoittaneet ihania juttuja ja paljon sellaista, josta minullakin olisi sanottavaa. Luen, kunhan ehdin ja pystyn keskittymään niihin niiden ansaitsemalla tavalla. Luen ja ihastun. 

Olen miettinyt myös kirjoittamista. Pieni Sara- tyttö seikkailee päässääni ja herättää minua aamuyöstä. Olen täynnä hänen ajatuksiaan ja siirrän niitä jossain vaiheessa näkyvään muotoon.

Luen, luen ja seikkailen muiden luomissa todellisuuksissa. 

Voin siis hyvin. Lepään. 

Olen lakannut kynteni vaaleanpunaisiksi ja tapaan lähiaikoina ystäviäni, siskoani, ystävämummoani ja lastani, bonustytärtäni ja muita,joitsa en vielä tiedä tapaavani. Olen kaivanut kesälaukun esiin lompakon ollessa kuitenkin vielä työlaukussa. Olen matkalla, mutta passi on vielä poliisiasemalla. Hyvää vauhtia matkasuunnitelma kesää varten muokkaantuu ja tiedän kirjoittavani teille kaikesta ja vähän päälle. 

Ensi perjantaina menen siskoni kanssa hotellilomalle yhdeksi yöksi. Ihanaa, odotan ja rakastan siskoani. 

Olen tavattoman onnekas tässä hajanaisessa tilassani, sillä rinnallani on mies, joka jaksaa asettaa ajastimen päälle riittävän monta kertaa, jotta olen valmis kohtaaman itseni sellaisena kuin olen tänä kesänä. 

Olen onnekas myös teistä, jotka luette tämän ja ajattelette, toivottavasti lempeästi, että tuollainen se Maarit nyt juuri tällä hetkellä on. 

Kohta minä starttaan autoni kesän ensimmäistä road tripiä varten…………