Kuvassa olevat rakkautta sisältävät viestit kirjoitin miehelleni. Istuin olohuoneen pöydän ääressä käyttäen varovasti kuulakärkikynää, joka ei liiku kitkattomasti paperin huokoisella pinnalla. Kirjoittamisen jälkeen vein rullaan roikkumaan oikealla paikalleen, pukeuduin ja lähdin treffeille mieheni kanssa. Tiesin hänen käyvän kotona ennen terffejä ja löytävän viestit, niin mikäli kävisi vessassa. Hyvinvointiani on hyvä parisuhde, mutta se ei määrittele kuin osasen siitä kuinka voin. 

Joogaan. Olen löytänyt joogan kautta minulle sopivan liikuntamuodon, joka vahvista, parantaa liikkuvuutta sekä rentouttaa. Olen kuunnellut tarkkaan joogaohjaajia, jotka puhuvat kauniisti kehon kunnioittamisesta ja siitä, että tee se, mitä kehosi sinulta pyytää. Kuinka moni pysähtyy kuuntelemaan mitä keho pyytää ja kuinka moni kuulee sen antamat viestit oikein? Oma kehoni on huudellut vuosien aikana monta kertaa, mutta mieleni on joko vaientanut viestit tai muuntanut ne mieleisempään muotoon. Olen hyvä kuulemaan kehotuksen syödän vähemmän, mutta mieleni kuiskaa, että tämä kerta kestä vain hetken, joten syö vain ja nauti tunteesta kuinka suklaa sulaa nautinnollisesti suussasi. Kumpaa siis kuuntelen? Erään joogatunnin lopussa muistan itkeneeni. Ohjaaja kehotti kiittämään kehoani siitä, että se on kaikki nämä vuodet kannatellut ja kuljettanut minua. Huomasin pitäneeni kehoani liialti itsestään selvyytenä. Huomasin, että olin elänyt paljolti valheessa ja kuunnellut liikaa mieleni ajatuksia, jotka on annettu toki hyvässä tarkoituksessa. Minun kehoni, joka on kantanut kaikkien näiden vuosien lävitse, narisematta ja etsien uusia tapoja liikkua, kun jokin lihasrymä tai suolenmutka on ollut jumissa toimintani takia. Jooga on myös osa hyvinvointiani, mutta taaskin vain osanen. 

Viime viikolla kävin Kennethin luona. Kenneth on fysioterapeutti ja kalevalainen jäsenkorjaaja, joka on opiskellut myös kiinalaista lääketiedettä sekä akupunktiota. Minä menein jäsenkorjattavaksi. Seisoin, noin itseni ikäisen mieheni katseen alla, ylläni ainostaaan rintaliivit sekä alushousut. Minä, tämän keski-ikäisen vartaloni kanssa. Tiesin, että kokenut silmä näkee jokaisen virheasennon, jokaiseen kuhmuran sekä näppylän. Asettuessani käsien hoidettaviksi tunsin kuinka reisieni rasvaa vatkaantui eri suuntiin. Äänet päässäni kehottivat vetämään vatsaa sisään ja oikaisemaan ryhtiä. Vaiensin ne, sillä tarvitsin apua, oikeaa apua. Onneksi tein sen, sillä pitkään aikaan mikään ei ole saanut vastaava helpotuksen tunnetta aikaan, kuin kahden tunnin hoito. Sain synninnpäästön. On olemassa paikkoja, joita itsehoidolla on vaikea, jopa mahdotonta hoitaa. On olemassa tapoja, joita ilman tietoa, ei voi hoitaa. On olemassa ammattilaisia, jotka ovat nämä asiat opiskelleet, jotta itse ei tarvitsisi tietää kaikkea. Osa hyvinvoinnistani asuu kehossani niin syvällä, että en olisi koskaan kyennyt vastaamaan näihin tarpeisiin ilman Kennethiä. Lisään jäsenkorajuksen ja sieltä saadut ohjeet osaksi hyvinvointiani sekä menen ensi kuussa uudestaan.

Kehopositiivisuus on sana, joka lienee tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Pelkään riskinä olevan sen, että vain hyväksyy iän myötä tulevat muutokset, mutta ei olisi valmis tekemään mitään. Olen mielestäni melko kehopositiivinen, mutta käsitän sen myös niin, että sen eteen on tehtävä jotain. On hoidettava sekä mieltä että kehoa. On hyväksyttävä osa muutoksista eikä kannattane haikailla entiseen. On hyväksyttävä harmaantuminen ja ihon muutokset, mutta ylläpidettävä terveyttä ja otettava uusia tapoja käytettäviksi. Kehopositiivisuuteen liittyy kohdallani mummoalkkarit sekä matalakantaiset kengät. Hyväksyminen on osa hyvinvointiani. 

Ruoka…..Pitkä ja tuskainen taival, jonka varrella kamppailee järki ja tunteet. Pitäisi ja pitäisi ja onneksi jo osin onnistuukin, siis järkevämpi syöminen. Pitäisi vielä ajatella ilmastoa, kierrätystä ja nälkäisiä maailman lapsia. Tunteet ja järki ovat kovin eri mieltä. Hyvinvointia voi parantaa sopivalla ruokavaliolla.

Olen käynyt terapiassa aikoinani. Tuo matka kesti yhteensä noin kolme vuotta ja totta tosiaan sillä on vaikutuksensa hyvinvointiinin. Ensimmäisten käyntikertojen aikana kummastelin terapeuttini näkemyksiä minusta ja kehotuksesta kyetä sanomaan ei. Kummallinen nainen. Hän kertoi minun myös ehkä joskus inhoavani häntä ja tuntevani jopa vihantunteita häntä kohtaan. Hän oli oikeassa, mutta vihaan asti en päässyt. Kuinka epämiellyttävää oli olla katseen ja korvien kohteena, jotka eivät taipuneet tahtooni, vaan väittivät lempeästi vastaan, kun katsoivat sen tarpeelliseksi. Jossain terapiavaiheessa ajauduin rehellisyyden äärelle ja itkin. Totisesti tarvitsin peiliä, joka puhui totuuksia ja otti samaan aikaan lempeään syleilyyn. Mieleni ja ajatusteni avaaminen sekä parempiin asetelemiin asettaminen, ovat taatusti iso osa hyvinvointiani. 

Työni antaa minun käyttää aivojani monin tavoin. Ratkon haasteita, etsin uusia keinoja ja opin jatkuvasti uutta. Saan tehdä työtäni melko lailla kuten haluan ja minuun luotetaan. Olen valmis oppimaan ja erehtymään. Olen pääsääntöisesti innoissani ja hyvin motivoitunut. Osa hyvinvointiani on tyydyttävä työelämä. 

Ystävät ja läheiset. Heidän tärkeytensä hyvinvointiini on niin ilmeistä, että melkein unohtaa mainita heidät. Onneksi he ovat osa hyvinvointiani. 

Hyvinvointini koostuu siis useasta osasta, kuten varmasti myös kaikkien muiden. En siis ole erilainen tai mitenkään erikoinen. Hyvinvointilistaan voisi lisätä vielä monta asiaa, mutta yllämainitut pitävät sisällään ydinasiat ja muut hyvinvointia tuovat jutut ovat lisäarvoa tuottavia. 

Olen tätäkin kovasti pohtinut. Hyvinvointini ole aiemmin enemmän ulkoapäin tulevien odotusten tavoittelua ja hyväksynnän hakemista. Hyvinvointini rakentui siis ulkoa ei sisältä päin. Muutos on tapahtunut ajan saatossa. Onneksi muutos on tapahtunut ja se ei ole ollut helppoa. On helppo sanoa ihmiselle, että kuuntele itseäsi ja ole juuri sellainen kuin haluat. Silti ohjeet ja opastukset ova hyvin yleistasolla annettavia ja kaikkien pitäisi syödä samoin ja kaikkien pitäsi liikkua aerobisesti unohtamatta voimharjoittelua. Muistettava olisi myös harrastaa seksiä sopivissa määrin unohtamatta puhua siitä avoimesti. Pukeutuminen on henkilökohtainen asia, mutta mielellään sen tulisi sopia meneillään olevaan muotiin, edes jollain tavoin. On uskallettava olla julkisesti  kehopositiivinen ja oman tien kulkija. Olet itse itsesi paras asiantuntija ja  jokaisella on oikeus, suorastaaan velvollisuus, kulkea epäröimättä omaa polkuaan.

Minä sanoisin, että me tarvitsemme apuun muita ihmisiä. Minä en aina ole itseni paras asiantuntija. Minulla ei ole koulutusta joogaan, fysioterapiaan, terapeutin ammattiin, enkä omaa lääkärin taitoja, enkä välttämättä näe mikä on hyväksi iholleni ja hiuksilleni. Hyvinvointini koostuu usean eri ihmisen ammattitaidosta ja halusta katsoa minua minun tarpeineni. Kun saan apua, niin kykenen kuulemaan ja näkemään sekä mieleni että kehoni realistisemmin, ja yllättävää kyllä, myös lempeämmin ja armollisemmin. Jos kuuntelisin vain itseäni, niin en uskalla edes ajatella missä nyt olisin. Itse olen ainakin melko taitava puhumaan ja vakuuttelemaan asioiden olevan hieman toisin, kuin ne näyttäisivät olevan. Tästä ajatuskulusta on lyhyt matka itsehuijaukseen ja totuuden välttelyyn. 

Hyvinvointi on tavoiteltava juttu ja se vaihtelee, kuten elämässä asiat yleensäkin tekevät. Hyvä juttu kuitenkin kaikin puolin tuo hyvinvointi.