Elän naisena uusperheessä, jossa mieheni lisäksi asuu joka toinen viikko hänen kaksi poikaansa. Olemme näin eläneet vakituisesti kaksi vuotta ja sitä ennen epäsäännöllisemmin lähes kaksi vuotta. Omat lapseni ovat aikuisia ja maailmalla, joten olemme liittäneet minut mieheni ja hänen poikiensa elämään, heidän tapoihinsa ja heidän kotiinsa. 

Elämien yhteen liittämiseen liittyvät myös ex-vaimo, minun eletty elämä, anoppi, siskot, kaverit, entiset kokemukset, entiset seksikumppanit, erot, tavat selviytyä, kasvatusnäkemykset, persoonat, totutut tavat, erilaiset haaveet, erilaiset toiveet perhe-elämästä, appiukko, ex-mies, muutama koettu masennus, ruokavaliot, liikunta, sisustusmaku, keski-ikäistyminen, ärsytys, rakkaus, pelko, epätoivo, luovuttamisen halu, sitkeys, tyhjyys, riita, sovinto, sovittelu………

Uusperheeseen liittyneenä naisena en ollut siihen astuessani äiti. Olen nainen, joka on rakastunut mieheen, tuntee seksuaalista vetoa, tahtoo olla viehättävä ja haluttava. Tahdon olla itsenäinen nainen, jota ei sido pienten sukkien peseminen eikä aamupalan laittaminen lauantaiaamuisin liian aikaisin. Vaikka tiedän olevani osaa uusperhettä, niin ensisijaisesti olen valinnut elämän ja parisuhteen mieheni kanssa. Lapset ovat osa elämää, luonnollisesti ja järkevästi ajattelevan aikuisena tiedän sen kyllä ja sopeudun lapsiperhearkeen, olenhan omieni kanssa sitä jo harjoitellut. 

Naisena ja äitinä minun ei tarvitse pyrkiä äidillisiin tunteisiin ja rakkauden kokemiseen vieraita lapsia kohtaan. Naisen ei tarvitse olla äidin kaltainen vain siksi, että hän on nainen. Meillä on sovittu, että olen Maarit tai isän uusi vaimo. Kuinka helpottavaa on olla olematta esim. äitipuoli, koska jo nimi määrittelee tiettyjä odotuksia. Pidän myös nimityksistä bonusaikuinen tai lisäaikuinen. Aikuinen on turvana kaikille maailman lapsille, jotka hänen apuaan ja turvaansa tarvitsevat. Aikuinen huomioi lasta, kuten lasta tuleekin ja muovaa käyttäytymisensä ja halunsa sen mukaan onko lapsia paikalla vai ei. En tahdo tulla määritellyksi mieheni lapsille jonkinlaisena äidin tapaisena, jolla ei kuitenkaan ole äidin oikeuksia, äidin vastuuta, äidin rakkautta eikä millään tavoin äidin asemaa esim, jos mieheni kuolee tai päättää erota minusta. 

Uusperheessä elävänä naisena joudun piilottamaan sääriäni, rintaliivejäni, kuukautissuojiani ja hillitsemään seksuaalisia halujani aika ajoin. Ydinperheellisenä nuo asiat olisivat myös tarkastelun alla sopivaisuussyistä, mutta vieraana naisena kahden lähes murrosikäisen kanssa, ei ole sopivaa, että kuljen alushoususillani läpi olohuoneen. Olen myös alunperin ei toivottu ja kaikki läheisyyden osoitukset miehelleni aiheuttivat varmasti puistatuksen kaltaisia tunteita. Nyt kun aika on kulunut, niin suukot ovat näkyviä ja sanat kulta ja rakas kuuluvia. 

En voi komennella poikia kuten omiani. En voi ajaa lävitse minun kasvatusnäkemyksiäni, vaikka olisin mielestäni oikeassa. Nielen siis eri tavoin tehtyjä ratkaisuja, jotka ovat onneksi hyviä, mutta erilaisia kuin olen tottunut tekemään. En hallitse täysin aikataulujani sillä mieheni ja hänen ex sopivat haku-ja vientiajoista, joten sovitan aikataulujani. En saa päättää, koska vietän lomani kahden mieheni kanssa, mutta onneksi sellaistakin aikaa löytyy. Joudun sopeutumaan siihen, että mieheni on viikottain yhtyedessä ex-vaimoonsa ja se puhuvat lasten asioista, kuten yleensä puolisot keskenään puhuvat. Onneksi mieheni ex on mukava ja järkevä, joten ei hätää eikä ongelmaa. Tulemme toimeen ja olen minäkin hänelle soittanut kaupna pakastehyllyn luota ja tiedustellut ovatko minipakastepizzat sopivia nuoremman synttäreille. 

Omalla kohdallani ehdin jo elää aikuisen naisen elämää ennen kuin tapasin mieheni. Pohdin tarkkaan, että lähdenkö matkaan mukaan, sillä en kaivannut lapsiperheen mukanaan tuomia asioita. Rakkaus ei kuitenkaan kysele lapsien lukumäärää ja kuten tiedetään aika kuluu, ihimset soputuvat ja ihmiset oppivat tulemaan keskenään toimeen, kunhan sille annetaan aikaa. Meistä ei olisi tullut uusperhettä mikäli mieheni lapset olisivat olleet pienempiä tai he olisivat asuneet 24/7 mieheni kanssa. Tuolloin olisimme rakentaneet parisuhteemme kulkemaan etäsuhteen polkuja ja aika ajoin viettäneet uusperheen kaltaisia viikonloppuja ja lomanpätkiä. 

En tahdo niellä ajatusta, että naisena ottaisin uusperheessä hoivaavan aseman. Että olisin pullantuoksuinen kotihengetär, joka asettaa omat halunsa ja ajankäyttönsä sivuun, koska olenhan nainen ja äiti omilleni. Tahdon olla nainen itselleni ja miehelleni ja tahdon rakentaa meidän välistä parisuhdetta siten, että poikien lähtiessä omilleen, me olemme mieheni kanssa edelleen toistemme parhaat ystävät. 

Koska uusperheellisyyttä on kulunut jo noin neljä vuotta, niin olen sopivasti kiintynyt mieheni poikiin. Meillä on omat jutut ja ajattelen usein heidän hyvinvointiaan ja laitan sen usein omani edelle, mikäli tilanne niin vaatii. Laitan naiselliset jutut eri tasoisiin toteutuksiin joka toinen viikko. Joka toinen viikko olen hieman sivussa mieheni elämässä, mutta sisäinen naiseni on silloin enemmän läsnä vain minulle. Joka toinen viikko voin kehrätä mieheni kyljessä, kulkea vaikka alasti olohuoneessa ja olla petaamatta sänkyä ja olla olematta jonkinlainen ihan järkevän aikuisen esimerkki. 

Uusperheilymme toimii tällä hetkellä loistavasti. Se sujuu meidän tavalla ja se sopii osin niin hyvin siksi, että olemme puhuneet asetelmat ja odotukset selviksi. Ei ollut helppoa muokata uusperheodotuksia sopiviksi, kun kokemuksena on ollut ydinperheen toiminta. Uusperhe toimii täysin toisin, mutta toiveet ovat usein ydinperhemallin kaltaiset ja nuo kaksi asiaa eivät valitettavasti kohtaa. Uusperheessä on sovittava, miten se toimii, millä säännöillä ja millä odotuksilla. Ja kun olette tehneet sopivat säännöt ja toimintamallit, niin ehkä jomman kumman ex-puolisot järjestävät elämäänsä uusiksi ja yllätys yllätys, uusperheen tavat muokkantuvat jälleen. 

Aikuisena ja omat jo kasvattaneena, en tahdo hypätä ydinperheen kaltaiseen elämään, ja ihan vain siksi, että olen saanut sitä mallia jo ihan tarpeeksi. Rakastan miestäni ja arvostan hänen isyyttään ja tapaansa hoitaa sitä, joten keskitynkin itseeni niinä hetkinä, jolloin hän on luonnolllisesti mielummin isä. Mikään aika ei ole siis minulta pois, onneksi ja tutustunkin itsessäni uusiin puoliin ja pidän naisesta, joka sisältäni löytyy. 

Huomaan, että tahdon olla ennen kaikkea ihminen ja nainen. Sen jälkeen tahdon olla vaimo ja äiti lapsilleni. Noita seuraa luontevasti olla sisko, tytär, täti, ystävä, bonusaikuinen, työntekijä ja mitä näitä nyt sitten onkaan.