Laittaako vai ei?

kierukka.jpg

Kierukka vai ei? Huoh…Luulin välttäväni tämän päätöksen tekemisetä, mutta gynekologini istuu rauhallisena tuolissaan ja pyytää minua miettimään. 

On kulunut puoli vuotta siitä, kun istuin edellisen kerran gynekologiani vastapäätä. Kuukausia sitten istuin tuskaantuneena ja kovin vuotavana ja pyysin apua. Joskus todella on niin, että kun pyytää apua, niin sitä saa. Keltarauhashormonit, paljon pelätyt ja parjatut. Ihana gynekolgini istui tyynenä ja kuunteli. Kävi rauhassa kanssani lävitse ajatukseni ja vastaili asiantuntevasti. Katsoi silmiin ja tuumasi, että tässä ei ole mitään hätää ja tämä kaikki on täysin normaalia. Keski-ikä ja ensioireet vaihdevuosista. Olin jopa hieman innoissani, sillä olin siirtymässä siihen porukkaan, jotka tietävästi voivat jakaa kokemuksiaan epäsännöllisistä menkoista ja miettiä, joko kohta ollaan kuumissa aalloissa. Samaan aikaan mielessä kaihersi kuivan alapään mahdollisuus, seksuaalisen halun väheneminen ja mahdolliset mielialan vaihtelut, mökötys, raivo, alakulo, ihon rupsahtaminen….Voi hitto, kaikenlaista. 

Eilen lauantaina gynekologini kysyi ensimmäiseksi, -Kuinka voin. – Hyvin kiitos, vastasin. Kävimme lävitse kuukautiskiertoni puolen vuoden ajalta ja totesimme hormonien tehneen tehtävänsä. Ajattelin hänen vain kirjoittavan uuden reseptin, mutta olin varautunut myös ehdotukseen hormonikierukasta. Siihen en ollut varautunut, että hän tässä tilanteessa halusi tarkistaa kohtuni limakalvon paksuuden, sillä olihan edellisestä tutkimuksesta vain kulunut kuukausia. Mietin, että onhan minulla puhtaat alushousut jalassa. Oli, ja onneksi olin tunnollisesti myös suorittanut alapesun, joten olin valmis riisuuntumaan. 

Kohtuni limakalvo oli jo paksuuntunut, joten kierukan asettaminen ei onnistuisi nyt. Huokaisin helpotuksesta, sillä en ole vielä vakuuttunut sen asentamisesta sisääni. Olen onnekas, että gynekologini on kokenut ja rauhallinen nainen, joka selvästi havaitsi epäröintini. Hän otti esiin esimerkkikohdun, jonka seinämillä oli kaikenlaista sinne kuulumatonta. Hän selitti, että tokikaan minun kohtuni ei siltä näytä, lukuun ottamatta muutamaa myomaa, joiden tiesinkin asustavan kohdunkaulani seinämällä. Seuraavaksi hän otti esiin kierukan ja asettimen ja havainnollisti kuinka asettaminen tapahtuisi. Sain kokeilla kierukan muovisia osia sekä lankoja, jotka jäisivät kohdunkaulani suun ulkopuolella. Sain vetkuttaa asetinta ja pyöritellä kierukkaa. Samaan aikaan gynekologini kertoo kierukan hyvistä ja huonoista puolista. Kertomuksessa vilahtelevat sanat rintasyöåä, tiputtelu, kivut, vuotamattomuus, sopiva ikä ja sopiva aika. Gynekologini sanoo, että istu rauhassa, meillä ei ole kiire ja kerronko vielä uudelleen. Voisin lähes halata häntä, sillä tunsin olevani turvassa. 

Käymme lävitse vaihtoehtoja. Voin jatkaa hormonien syklittäistä syöntiä ja syödä ohella lääkkeitä, jotka vaimentavat runsaiden kuukautisteni vuotomäärää. Voin antaa asettaa kierukan ja mahdollisesti ajan kuluessa päästä tilaan, jossa vuodot lakkaavat kokonaan. Mahdollisesti, mutta todennäköisesti ja sitten saatan olla poikkeus. 

Keskustelemme seksistä ja kierukan mahdollisesta vaikutuksesta siihen. Joissain asennoissa on mahdollista, että kierukka tuntuu, jopa sattuu. Asennon vaihtaminen on apukeinona. Piuhat, jotka ovat kohdun suun ulkopuolella, saattavat olla miehelleni tunnettavissa. 

Lauantaisena aamuna mietin naiseuttani, pohdin kuukautisiani ja epäröin vierasesineen toimivuutta kohdussani. Gynekologini kertoi omasta epäröinnistään aikanaan ja muistuttaa, että saan tehdä juuri niin kuin haluan. Minulla on oikeus päättää ja hän toimii sen mukaan. 

Koska kierukan asettamisesta saattaa aiheutua kipuja ja kohdun vastustamista sen asettamiseen, niin halusin määrittää ajankohdan mahdolliselle asettamiselle lomani alkuun. Tiputtelua saattaa esiintyä pitkäänkin ja jäin miettimään, että tahdonko viettää lomani side housuissa, onhan edessä kesä. Monenlaista mietittävää. Kunnes tulen johonkin tulokseen, niin syön hormoneja ja vuodan säännöllisesti ja runsaasti. 

Erityisen onnellinen olen gynekologini arvokkaasta ja asiallisesta kohtaamisesta. Lämmin tunnelma kahden naisen välillä, joista toinen on kokenut ja joka havaitsi minun epävarmuuteni. Hän käytti kaiken ajan vain minulle luoden ilmapiirin, että mihinkään ei ole kiire. 

Onko sinulla kokemuksia, joista voisi minulle olla hyötyä tässä mietintävaiheessa?

 

Suhteet Oma elämä Terveys

Uskotko taivaaseen?

taivas.jpg

Uskotko taivaaseen? Jos uskot, niin millainen sinun taivaasi olisi? Minä tahtoisin, mutta minun taivaani on kovin tavanomainen.

Minun taivaassani eivät asu Jumalat eivätkä kaikki maailman olemassaolon aikana kuolleet. Ei, vaikka kovin toivoisin taivaan olevan raamatun kuvauksen kaltainen. Voi kuinka toivoisin taivaan olevan olemassa itsekkäistä syistä, sillä siellä tapaisin kaikki minua ennen kuolleet ja onni, ja rauha olisivat kuolemani jälkeen ikuisia. 

Kuvittelen taivasta. Onko taivas vain maapallon ympärillä vai levittäytyykö se avaruuteen asti? Jos ei levittäydy, niin onko kaikki kuolleet ihan pikkuisia, sillä epäilen tilan loppuvan ilman avaruuden suomaa lisätilaa. Puhuvatko kaikki samaa kieltä ja syödäänkö siellä? Entä onko vauvana kuollut edelleen vauva? Kehittyykö lapsena kuollut taivaallisessa tilassa henkisesti, vaikka fyysinen koko ehkä muistuttaisi edelleen lasta? Puhutaanko ääneen vai kulkeeko ajatukset taivaallisessa wifi-verkossa? Jos kukaan ei vanhene, ei koe tuskaa, ei näe nälkää, eikä koe surua, niin mitä he sitten tekevät? Ovat onnellisia ja harmonisia ja ajelehtivat henkistyneinä ja hymistelevät?

Kun näin epäilen ja tuumin, niin pelästynkö ennen kuolemaani ja liitän käteni yhteen tahtoen varmistaa taivaspaikkani, sillä onhan mahdollisuus että olen väärässä? Järkeni ei vain taivu uskomaan taivaaseen. Ei millään, vaikka tahtoni ja toiveeni aika ajoin toisin pyytävät. Missä tapaan tyttäreni, jos taivasta ei ole? Kenties on henkinen paikka, joka ei liity uskontoon, ei Jumalaan eikä taivaaseen. Olisiko niin, että kuolleet leijuvat ja liitävät kello viiden ruuhkassa, istuvat metrossa ja lomailevat Kanarialla? Saattaa olla niinkin, että kuoleman jälkeen ei ole mitään muuta kuin kuolema ja me elävät vain tahdomme olevan toisin, koska emme kestä lopullisuutta. 

Olen istunut ja ristinyt käteni rukoillen koko sydämeni kyllyydestä. Liitin rukoukseen pyyntöjä ja lupauksia, joihin en pystyisi vastaamaan. Lupasin, että en enää koskaan ja jos lapseni ei kuolisi, niin ainakin aina ja ikuisesti, mutta en koskaan sitä. Ei siis mitään järjellistä, vaan epätoivoisen äidin epätoivoista toivoa. Kaupankäyntiä jotta kuolema ei korjaisi, vaan kuulisi katteetoman lupaukseni ja uskoisi sen siitä huolimatta, että tietäsi minun sen heti tilaisuudentullen peruvan. Olen saanut luterilaisen kasvatuksen, joten ensimmäinen tekoni tapaturmapaikalla avun paikalle soittamisen jälkeen, oli istua ja rukoilla henkihieverissä. Ei auttanut rukous, mutta ei myöskään maallinen apu. 

Lapsen kuoleman jälkeen oli aikoja, jolloin toivoin kykeneväni uskomaan taivaaseen ja Jumalaan. Ajattelin uskon olevan ainoa polku lapseni luo. Ajan kuluessa havaitsin, että lapseni ei kadonnut kauas, vaan hän on olkapääni vieressä aina kun ajattelen häntä. Kuolleet eivät ole fyysisesti koskettavissa, mutta ajateltavissa ja tunnettavissa he ovat. 

Taivas on kaunis katsella. Taivaan tarkoitus on olla lintujen lentämistila, pilvien ajalehtimispaikka ja sen tehtävänä on sallia äänen ja valon kulkea esteettömästi paikasta toiseen. Taivaalle on kiva katsella ja pohtia kaiken maailman juttuja, mutta taivaassa ei asu kuolleita. Kuolleet asuvat muistoissa ja sydämissä. 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään