Piti kirjoittaa ihan muusta

Viikon sisällä, työn lisäksi, olen kokenut kaksi huikeaa kokemusta, joista toinen oli siskoni polttarit ja toinen musiikillinen ilotulitus. Voin todeta, että siskon laittaminen tuulitunneliin on hätkähdyttävä kokemus. Suklaalähde ja siihen dipattavat herkut olivat, kuten arvata saattaa, suussa sulavia, vartaloon kertyviä ja aisteja huumaavaa. Voin hyvällä kokemuksella suositella Sirius Sport Resortia sekä Pientä Suklaatehdasta, joka voitti Euroopan mestaruuden kolmannen sijan maitosuklaallaan. 

Musiikillinen ilotulitus oli Show Must Go On, Queen-musikaali. Istuin, ihastuin ja näin kuinka Freddie Mercury eli, loi musiikkia ja kuoli. Tästäkin voisin kirjoittaa enemmän, mutta molempia tapahtumia yhdistää ikä ja se on mielessäni pyörinyt, hitaasti, sillä olenhan jo sen ikäinen, että vinhempi vauhtinen tuumailu ei enää ole kohdallani ajankohtaista. 

Siskon antautuessa tuulen sekä häntä ohjaavan miehen lennätettäväksi minulta pääsi itku. Ei siksi, että tuuli olisi tunnelista karannut silmiini tai siitä, että olisin ollut kateellinen vaan siitä, että minun pieni siskoni on menossa naimisiin. Pienellä tarkoitetaan tässä kohdassa 37- vuotiasta, kertaalleen eronnutta ja kahden lapsen äitiä. Välttelen kutsumasta häntä ipanaksi, teen sen vain mielessäni. Kummallista, että kaiken humun keskellä minä mietin sitä, että siskoni on aikuinen nainen. Ikäeroa meillä on liki yhdeksän vuotta ja vaikka realistisesti tiedän hänen kasvaneen aikuiseksi, niin mielessäni hän on pieni ja suojeltava. Pyyhin kyyneleitäni ja nostan peukun hänelle iloisuuden merkisiki. kun hän istahtaa lentonsa jälkeen hymyilevänä penkille odottamaan uutta lentoa. Minun pieni.

Eilen odottelin työkaverin kanssa kahvilassa musikaalin alkua. Jotenkin harhauduin ajattelemaan, että yleisössä olisi minun ikäisiä, nuorempia ja ehkä muutama minua vanhempi. Sisään virtasi ihmisiä, jotka kulkivat kohti narikkaa. Katselin ihmisvirtaa ja kaivoin lipun vaihvihkaa esiin tarkistaakseni olinko oikeassa paikssa oikeaan aikaan. Lipun tiedot vastasivat kalenterin kertomaa. Keski-ikä musikaalia katsomaan saapuneissa olin noin 55+. Kuinka kummassa? Muutaman katsojan ikä hipoi yli 60 -vuotiasta ja jäin katselemaan heidän kehon kieltään ja vuorovaikutustaan toistensa kanssa. Rauhallisuutta, hempeitä ja hillittyjä värisävyjä ja tyylikkäitä käsilaukkuja. He ovat olleet nuoria Queenin kulta-aikoina. Tajuan, että noista ajoista on yli 30 vuotta! Bändi perustettiin minun syntymävuotena, joten minä itse olin pieni, teini- ikäinen ja ehdin loppuajasta nuoreksi aikuiseksi asti. 

Kehoni on muuttumassa. Olen usein maininnut itseni keski-ikäiseksi ja tottahan se toki on. Olen huomannut kehoni muutokset lisääntyvän kömpelyyden suhteen, harmaantuvien hiusten sekä ihon kimmoisuuden menettämisenä. Tarvitsen unta enemmän, lepoa ja rauhaa. En jaksa höntyillä, en riehaantua enkä syöksyä asioihin suin päin ajattelematta, että onko siitä minulle hyötyä vai ei. En ole enää nuorin monessakaan paikassa vaan huomaan, että voisin olla joidenkin työkavereiden äiti. Koen äidillisiä tunteita nähdessäni armeijaikäisen nuoren miehen ja kesäisellä kadulla saan kulkea rauhassa, sillä katseet kohdistuvat nuorempiin, sirosti liikahteleviin ja nuoruutta hehkuviin naisiin. Hyvä niin ja oikein on tämä järjestys. Kiitollista on ikääntyä ja löytää itsestään uusia puolia ja tutustua itseen toisenlaisella elämän rytmillä ja sisällöllä. 

Googletin vaihdevuosien oireet ja kyllä, löydän sieltä tuttuja tuntemuksia. Olen muutaman kuukauden aikana tajunnut olevani vaihdevuosien kynnyksellä. Toistaiseksi vasta kynnyksellä, mutta jossain vaiheessa on astuttava ovesta sisään ja vastaan otettava uudet, ehkä rajummat muutokset. Muunnan ajatteluani ja kuulostelen miltä sana vaihdevuodet tuntuvat. Miltä tuntuu olla keski-ikäinen nainen, jonka hormonitasapaino ei ole enää kuten se on ollut yli 30 vuotta?  Tunnen huijanneeni miestäni. Menimme naimisiin reilu vuosi sitten ja nyt hänen sohvallaan istuu vaihdevuosinen nainen, joka tutkii tarkkaan mainoksia, jotka tähän asti ovat menneet ohitse. Kalsium, entä näkymättömät pikkuhousunsuojat ja kosteuttavat voiteet? Ei ihan vielä paitsi tuo kalsium, unohtamatta D-vitamiinä. Kosmetologini suosituksesta olen siirtynyt luomutuotteisiin kasvojeni hoidossa, sillä iho ikääntyy ja tahdon välttää kemikaalien käyttöä. Suolistoni on huudellut ja pyytänyt vähentämään purinaa ja turvottavia tuottavia ruoka-aineita.

Olen jutellut näistä usean kanssa uteliaana kuulemaan muiden kokemuksia ja ajatuksia. Huomaan, että osan kohdalla lähestyn arkaa aihetta, josta ei olla valmiita puhumaan muiden kanssa. Mietin, että miksi? Miksi välttelemme luonnollista asiaa, joka tapahtuu meille jokaiselle? Minä seuraan uteliaana kehoni ja mieleni muutoksia naisena. Tunnen itseni ihan oikeaksi naiseksi. Vähän niin kuin siten, että ennen ensimmäisiä kuukautisia, ennen ensimmäistä sukupuoliyhteyttä, ihastumista ja eroamista ei tietäisi mitä on olla nainen. Mene ja tiedeä mikä kenenkin kohdalla naiseuden rakentaa, mutta kehon sisäiset ja ulkoiset muutokset ovat samankaltaisia kaikille naisille. Muutan ehkä mieleni naiseudesta, keski-ikäisyydestä ja alkavista vaihdevuosista kuumien aaltojen pyyhkiessä ja rantautuessa naiseuteni satamaan. 

Olen aikuinen keski-ikäinen ja vaihdevuosien kynnyksellä oleva nainen!

Kommentit (2)
  1. Hei ja kiitos viestistäsi.
    Kuvailit juuri minun tilanteeni. Minä en vielä ole käynyt gynekologilla, sillä netistä löytyneen tiedon mukaan näin alkuvaiheessa olevan ei sinne tarvitse mennä. Huoh….
    Seurailen jonkin aikaa ja varaan ajan. Tuota limakalvoasiaa en tiennytkään ja jäin sitä miettimään. Itse olen myös vältellyt hormoneja ja kierukka ym. eivät juurikaan innosta. Sen olen pohtinut, että mikäli estrogeenin erittyminen kokonaan loppuun, niin sen myötä aiheutuneisiin vaivoihin haen kyllä apua.

    Mielenkiintoisella tiellä ollaan!

  2. Olen sinua pari vuotta vanhempi ja ihan nyt ”virallisesti” esivaihtareissa. Kesällä alkaneet kuukautishäiriöt – vuoto kestää vähäisenä tyyliin kolme viikkoa – ovat saaneet minut aloittamaan syklisen keltarauhashormonikuurin, 10 päivää kuukaudessa. Näin mennään puoli vuotta ja sitten ehkä hormonikierukka, voi ei. En yh-tään tykkää tästä hormonipelleilystä; en ole koskaan halunnut kajota hormonaaliseen ehkäisyynkään. Näin pitää kuitenkin mennä, jotta kohdun limakalvo ei pääse paksuuntumaan liikaa.

    En ole mistään löytänyt selkeää tietoa, mutta estrogeenia saattaa erittyä ihan kunnolla vielä monta vuotta.

    Se yllätti minua, että netistä löytyneiden naisten kertomusten mukaan monella tällainen alkaa jo ihan heti nelikymppisenä ellei jopa aiemmin. Näillä mennään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *