Polttarit

polttarit.jpg

Puusta on hyvä katsella ja nähdä eri kuvakulmasta. Kuten huomaatte, en edelleenkään kiipeä kovin korkealle, liekö ikä vai itsesuojeluvaisto syynä. Lauantaina oli kaunis päivä, juuri sellainen, jota kansa on toivonut elokuisten vesisateiden sijaan. Päiväni oli siis siunattu hyvällä säällä ja lisäksi ihmisillä, jotka olivat luoneet ohjelman, jota minun oli helppo seurata. Jo herätessäni tiesin olevani valmis, mutta silti täysin valmistautumaton. 

Eivät kertoneet ihmiset polttareideni ajankohtaa, mutta minäpä osaan laskea ja arvioida. Lisäksi tunnen tulevaa miestäni sen verran, että hänen olemuksensa ja salassapitonsa aiheuttivat hellyyden tunteita ja rakkauden väristyksiä. Söpösti hän piti salaisuutta itsellään ja kätki tiedon minulta. En hennonnut kysyä, juuri ennen nukahtamista, että monelta minut haetaan. Kaivauduin kainaloon, imin ihon lämpöä ja olin kuuliaisesti väsynyt. Ei vihjettäkään viikonlopun suunnitelmista, ei ehdotusta perjantai-illan tekemiseksi. Vain viaton ehdotus aikaisin nukkumaan menemisestä. Lämmin välittämisen tunne kulki selkäpiitäni pitkin ja nukuin, nukuin hyvin, pehmoisesti ja odotus silmäluomieni takana odottaen. 

Ovikellon soidessa olin jo hereillä, kuten oli miehenikin. Hymyilin ja olin kaikesta ennakoinnista huolimatta hivenen jännittynyt. Tiedostin aamutakin vyön laittavan hanttiin ja paljaat varpaat tuntuivat tarttuvan kiinni parkettiin. Ystäviä. Näin heidät ovisilmästä, vedin henkeä ja avasin oven. Ovesta tulvahti naurua, naisenergiaa ja suuria tunteita. Halauksia. Suklaata työnsivät käteen, ohjeita korviin ja hämääviä vihjeitä sekoittaaksen pasmani. Pakkasin, koska käskettiin ja varauduin kaikkeen. Vihjausta lentokentälle menosta en uskonut missään vaiheessa. Iloista sutinaa ja ovesta ulos. Aurinko, sininen taivas ja Nissanin etupenkki. 

Teimme päivän aikana kaikenlaista. Muistelimme, olin hetken nuori ja join pussikaljaa Aurinkomäellä. Olin hemmoteltu, en huolehtinut mistään, en edes tiennyt paljonko kello oli. Koska olemme aikuisia, kaikki muistavat juoda vettä, emme käy puskapissalla ja junassa maksamme liput, emme kulje pummilla. Aurinko paahtaa ja on hiki. Kukaan ohikulkvea ei tiedä juhlamme aihetta, kiitos ystävien, jotka ovat kuunnelleet toiveitani ja minua ei ole puettu hassuihin vaatteisiin enkä myy mitään, Tehtävää toki suoritan. Ihana tehtävä, joka haastaa minut tutkailemaan tunteitani miestäni kohtaan, sitä kuinka tunnen hänet ja kuinka näen hänet. Näen hänet kauniina, voin sanoa ja en kykene kuvaamaan tuntemaani tehtävän kautta. Jää ohueksi se kaikki mitä tahtoisin ilmaista, mutta ehkä pimeässä kuiskatut epävarmat sanat ja tarkoituksella annetut kosketukset välittävät ajatuksiani. 

Rakastan päivääni ja ihastelen ihmisiä, jotka ovat ympärilläni. He jotka eivät päässeet, ovat lähettäneet minulle kirjeen. Itken, pyyhin silmiäni ja sydämeni on pakahtumaisillaan. Lämpö, joka vyöryy sana toisensa jälkeen, saa minut vaikenemaan ja vain vastaanottamaan. Vastaanotan rakkautta. Aikuiset naiset eivät pihtaa mitään. Aikuiset ystävät ovat avoimia ja tunnen heidän läsnäolonsa vahvasti. Liikutuksen jälkeen vieraaksi saapuu nauru. 

Vaikka pidän olostani huomion keskipisteenä, en mene helposti sanattomaksi ja viihdyn vuorovaikutuksessa, niin joudun toiseen rooliin. Tässä toisessa roolissa olen nainen, joka menee naimisiin, on rakastunut ja on morsian. En punastele vaan lausun ajatukseni ja oloni vaikeuden ääneen. Ympärilläni on naisia, jotka eivät tunne toisiaan, mutta tahtovat oppia tuntemaan, Elämät lentelevät pöydän ylitse, tulevat kuulluiksi ja näkyviksi. Kyyneleet kuuluvat asiaan, ihmetys ja esitetyt lisäkysymykset. Ja taas vieraaksi saapuu nauru, Se on odottanut kärsivällisesti vuoroaan, koska tiesi, että sen vuoro tulee kyllä.

Päivä kulki ohjatusti, mutta tilaa antaen. Väsyneet jalat jaksoivat, sillä tyytyväisyyden hyrinä antoi niille voimaa. Rakastan, että kuohuvasta ja punaviinistä huolimatta kukaan ei humallu, Ehkä veri virtaa hieman vilkaammin ja suu käy joutuisammin, mutta humala ymmärtää pysyä etäällä. Ehkä sitä harmittaa, mutta sekin tajuaa, että aikuiset naiset juhlivat toisin, Heille on tärkeämpää nähdä toinen ihminen, tunnustella hänen tunnetilaansa ja saada ymmärrys hänen elämästään. Aikuiset osaavat nauttia uusista kokemuksista, tutkailla kauniita kukkia, S-marketin hyllyjen välejä sekä juoda sivistyneesti Irish Coffeeta. 

Illan tullen väsyy parhainkin juhlija. Hän tahtoo syödä makkaraperunat ja painaa päänsä tyynyyn. Tyyny tuoksui erilaiselta. Peti on pedattu kummipojan sänkyyn ja tyynyllä oli punainen sydämen mallinen suklaa. Söin sen ja hymyilin pimeässä. Toisesta huoneesta kuuluu siskon ääni, joka toivottaa hyvää yötä. 

Olin onnellinen, kiitollinen ja rakastettu. Nukahdin.

 

Kommentit (1)
  1. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *