Sinulle, elävä lapseni

Tajusin, että olen liiaksi kirjoittanut  kuolleelle lapselle elävän sijaan. Lapseni, aina miettiessäni kuollutta siskoasi, ajattelen elävää sinua. Olet kerta toisensa jälkeem vasta-ajatus menetykselle.

Olet jo aikuinen, mutta silti lapseni. Olen äitisi ja tahtoisin olla sitä paremmin, kuin joskus aikoinaan kykenin olemaan. En voi muuttaa mennyttä, mutta voin vaikuttaa tähän hetkeen. En voi muuttaa kokemuksiasi, mutta voin auttaa niiden lävitse käymisessä. En ole edelleenkään täydellinen, mutta olen ihminen.

Naurusi on ihana.

Huumorintajusi on viehättävän kieroutunut.

Omaat suuren ja lämpimän sydämen, joka on välillä turhankin avoin muiden tarpeille.

Ajattelet paljon ja ajattelet laajasti.

Et tyydy vain yhteen totuuteen. Otat selvää ja muodostat päätelmäsi useaan eri tietolähteeseen.

Pidät huolta heikoimmista.

Et pidä tarpeeksi hyvää huolta itsestäsi.

Peität omat huolesi, mikäli vastapuoli esittää omansa ensin.

Olet sinnikkäs.

Olet taitava myös olemaan jouten.

Etsit paikkaasi ja otat vastuun siitä millaiseksi elämäsi muodostuu.

Tarvitset kannustavia ja kauniita sanoja.

Tarvitset enemmän tunnetta, että olet ainutlaatuinen.

Tarvitset tunteen siitä, että olet arvokas myös virheitä tehdessäsi.

Olet luova.

Olet riittäväm hyvä.

Olet elämäni suuri ihme.

Olet rohkea.

Olet viisas.

Olet rakas.

Tahtoisin sinun tietävän, että hyväksyn sinut omana itsenäsi. Tapasi elää olkoon sinun tapasi. Pyrin välttämään sitä etten tunkisi omaa ajatteluani liian vahvasti pureskeltavaksesi. En pysty välttämään  ettenkö jossain määrin ajatuksiani ilmaisisi, ja sen sinä varmasti tiedätkin. Tahtoni, ohjeitani antaessani, on hyvä. Jos se liialti ärsyttää, niin muistathan mainita sen. Tahtoisin enemmän kuulla sinun tapaasi ajatella useasta eri asiasta. Lupaan, että pyrin parempaan kuuntelemiseen ja pyrin vaientamaan liiallisen kommentoinnin halun. En tiedä kaikilta osin kuinka sinä elämän koet, joten toivon sinun kertovan siitä siinä määrin, kuin koet asioidesi minulle kuuluvan.

On harmillista, että vanhemmuuden oikeudet eivät ole pysyviä. Lapsen aikuistuessa on hänellä valtaa enemmän kuin aikuisella. Vanhempi jää odottamaan, että onko hän suoriutunut riittävällä tasolla, jotta lapsi luottaa ja tukeutuu  vanhempaan myös aikuiseksi tultuaan. Onneksi on aina mahdollisuus muovata vanhemmuuttaan, ja pyrkiä sillä saralla parempaan.

Minä muistan tunteeni kun pidin sinua ensimmäisen kerran sylissä. Muistan sinun painautuneen kiinni minuun useita kertoja toivoen minulta lohtua ja apua. Ehkä joskus uskoit minun kykenevän kaikkeen, mutta sen harhan on elämä varmasti jo paljastanut. Rakkauteni ja tahtoni olla sinulle äiti, eivät ole muuttuneet. On sanottava, että rakkaus on yhtä pakahduttavaa nyt, kuin syntyessäsikin.

Toivon, että tahdot pitää minut osana elämääsi, vaikka välimatka olisi aika ajoin pitkä. Toivon, että annat minun rakastaa sinua ehdoitta. Toivon, että tajuat minun olevan ihminen omine vajavuuksineni, mutta joka omaa myös ihan mahtavia vahvuuksia. Salli minun nauraa kanssasi ja salli minun syödä itseni ähkyksi kanssasi. Salli minulle oikeus pohtia ja murehtia vointiasi. Lupaan myös iloita, kun huomaan sinun iloitsevan.

Tämän minä haluan sinulle sanoa elävä lapseni. Olen olemassa sinua varten ja en ole päiväksikään sinua syntymäsi jälkeen unohtanut.

Rakkaudella äiti <3

 

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Kiitos!
    Lähetin tämän hänelle ja sain <3

  2. Kauniisti kirjoitat, toivottavasti lapsesi myös lukee tämän <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *