Tag: #suru

En muista koska viimeksi kirjoitin sinulle. Sinulle, rakas kuollut lapseni. Sinulle, jonka silmät ja otsalle valuvan otsatukan tavoitin vastapäätä istuvan tytön kasvoilta. Tyttö söi suklaalla kuorrutettua croissantia.  Olimme molemmat hotellin aamiaisella Minun lautasellani ei ollut croissantia eikä suklaata. Minulla oli pikkunakkeja, koska ne kuuluvat hotellin aamiaiseen kuten myös karjalanpiirakat ja appelsiinituoremehu. Hörpin hajamielisenä kahviani, joka […]

Hei Pimpulainen! En ole pitkään aikaan kirjoittanut sinulle. Se ei tarkoita unohdusta, onneksi, ja unohduksen pelon olen selättänyt jo aikoja sitten. Muistat varmaan ajan, kun pidin muistostasi kiinni epätoivoisesti. Luulin, että jos unohdan sinut edes hetkeksi, katoat ja eletty elämäsi lakkaisi olemasta. Näin ei ole käynyt ja koen helpotusta, kun ei enää tarvitse muistaa aktiivisesti. […]

  Vielä ei ole sulanut. Ajoin aamulla haudallesi haaveena nähdä sinivuokot, jotka sitkeästi nousevat esiin varhain keväällä. Ei onnistanut, mutta raikas ilma oli hyvä hengittää ja sain lyhdyt otettua mukaani. Kanervat pitivät vielä juurensa jäätyneen maan syleilyssä, joten jätin ne vielä sijoilleen. Haudallasi käyminen on pääsääntöisesti lohdullista. On ihanan pysäyttävää hiljentyä hautasumaan rauhassa ja keskittyä […]

Ensin ajattelin, tämän joulun tullen, säästyväni surulta, säästyväni näkymättömän kätesi kosketukselta. Ajattelin, että et ehkä tulekaan, valmistauduin yksin sinua suremaan.   Vaan niin sinä saavuit, odotit aamuun, sen hiljaiseen hetkeen. Sinä saavuit, koskit poskeani, pyyhit kyyneleeni.   Saapuessasi tein tilaa viereeni, sängylleni petasin paikkaa pehmeää, sait laittaa päääi tyynylleni. Yhdessä me huoneen hämärässä olimme hiljaa, […]

Hei lapseni <3 Olen kyllä huomannut vierailusi. Olet viivähtänyt useammin ajatusteni reunamilla, kuiskinut korvaani sanaa äiti. Tuo sana sen merkityksineen saa minut tänään liikuttumaan. Olen äiti myös eläville, mutta tänään äitiyteni on sinulle Christina. Tiedän sinun olevan aikuisen ikäinen, jos vain taivaassa vanhetaan kuten maan päällä. Hahmosi on minulle pienen tytön, pienen vaaleatukkaisen tytön. Istuin […]

Kuolema päättää asioita, lopullisesti. Kuoleman jälkeen kuitenkin jatkuu myös elämä. Sinä rakas lapseni täytät tulevana perjantaina 29. Syntymäpäiväjuhlasi vietetään ajatuksissa, kuvitelmissa sekä muistoihin vajoten. Olen perjantaina töissä, joten päivän aikana en ehdi sinua ajatella, mutta älä luule että unohtaisin. Sinä ole jatkanut kuolemasi jälkeen varmasti hyvin toisenlaista elämää siellä jossain. Minä pystyn vain vähäisesti kuvitelemaan […]

Tänään haluan itkeä, haluan surra ja haluan tuntea tuskaa. Tai oikeastaan en haluaisin, mutta en voi välttää. Huomenna on kuolleiden lasten muistopäivä. Kuolleiden lasten. Huomenna minä menen töihin, teen työni, tulen kotiin, syön, ehkä istahdan sohvalle ja menen nukkumaan. Huominen on siis tavallinen syksyinen keskiviikko kaikille muille paitsi lapsensa menettäneille. Lapsensa menettäneet kulkevat kuten muutkin, […]

Lapselleni ja minulle Lapsen syntymä muuttaa elämää. Pientä lasta katsellessa kuvittelee niin paljon, haaveilee sekä unelmoi. Lapsi kasvaa ja samaan aikaan kuvitelmat, suunnitelmat sekä haaveet muovaantuvat. Parhaimmillaan vanhempi ja lapsi kuvittelevat tulevaa elämää yhdessä, piirtävät kuvaa, jonka soisivat muuntuvan todeksi. Lapsen kuollessa, kuolevat myös unelmat sekä haaveet. Lapsen kuollessa kuolee osa vanhemmasta ja se osa […]

Istun sohvalla ja lämmittelen. Kävin kävelyllä ja kiipesin Näsin kivelle katsomaan allani lepäävää kaupunkia. Tuuli. Asetuin niin, että jäin tuulelle alttiiksi. Suljin silmäni ja kuvittelin olevani ainoa ihminen maailmassa. Ei olisi mitään mikä velvottaisi, eikä mitään mikä saisi pysymään juuri tässä paikassa. Olisin yksin. Tuuli livahti paidan kauluksesta ja havahdutti kylmien väreiden kautta todellisuuteen. Laskeuduin […]