Tästä on parempi puhua nyt

20181113_142029.jpg

Kaktuksen nimi on Kellervo. En keksinyt sitä itse, vaan oppilaani, joka tarkasteli pientä kasvia ja tuumasi sen olevan selvästi Kellervo. Kellervoin paikka on minun pöydällä, mutta kahdeksan muuta viihtyvät oppilaiden läheisyydessä. 

Minulla on mieleni päällä useita asioita. Ne ovat muodostaneet melkoisen kasan ja alimmaksi meinasi jäädä positiivinen mieli ja sen kanssa lähes hautautui hyviin asioihin keskittyminen. Mieleni mustissa lokeroissa viihtyvät tuntemukset ja tapahtumat saavat vielä seljetä jsekä ryhdistäytyä hieman iloisemmalle mielell,e ja vasta sitten päästän ne ulos sopivasti siistittynä versiona. Kun elämä näyttää kurjia puoliaan meinaan ensin vajota, mutta tarraan kiinni hyvän reunuksiin ja olen keskittynyt työni tuomiin hyviin asioihin. Niihin hyviin asioihin kuuluu yhdeksän kaktusta sekä kuusi uutta pöytää, jotka todellisuudessa olivat matkalla kaatikselle, mutta saivat uuden elämän meidän luokassa. 

Karvis on edelleen Ylen Puoli seitsemän-toimituksessa ja oppilaani ovat kärsivällisesti odottaneet ohjelman tuloa. Odottavan aika on tunnetusti pitkä, todella pitkä ja mietimme tiimini kanssa mitä tehdä. Meidän koulussa on eri mukava kouluisäntä, joka lähti mukaan projektiin, jossa sahattiin pöytien jalkoja lyhyemmiksi, porattiin kaappeihin kiinni hyllyjä ja varastoitiin vanhat kalusteet jonnekin koulun uumeeniin. Oppilaat saivat yksi kerrallaan pöydän eteensä ja pöydän eteen pyörillä liikkuvan tuolin. Kahden pöydän väliin vihreän sermin, joka sopivasti jakaa ja rajaa omaa tilaa. Uusia pöytiä on kuusi. Oppilaita kahdeksan. Avuksi on jakaminen ja eriaikaiset lukujärjestykset. Erityisoppilaat osaavat täysin sovussa jakaa yhteisen pöydän kaverin kanssa. Ei riitaa eikä kiroilua. Maltillista odottamista, että oma pöytä ei olekaan vain oma ja jos kaveri ei ole lähtenyt kotiin itse saapuessa kouluun, niin voi istua jonkun toisen paikalla odotellessa. Sopuisaa ja kertakaikkiaan sydäntä lämmittävää toimintaa. Nämä oppilaat, jotka ovat erityisiksi sanottuja ja jotka ovat kantaneet niskassaan muiden oletuksia ja ennakkoajatuksia, ovat levollisia ja arvostavat uutta oppimisympäristöään. 

Pöytiä on pesty ja kaapit ovat sisältä hyvässä järjestyksessä. Sermiin on kiinnitetty tarra-alustat, johon liimataan onnistumisista kannustustarra. Omia kuvia ilmestyy hiljalleen ja kaapin seinät odottavat oppilaan itsensä luomaa taidetta. Pidämme jossain vaiheessa taidenäyttelyn vanhemmille ja esittelemme luokkaamme ylpeydellä. Siitä tulee meidän näköinen. 

20181116_154144.jpg

Entäpä nuo kaktukset. Ajattelin, että hommaamme pienet kasvit uusille pöydille. Tiimikaverini kävi ostamassa samanoloiset kaktukset jokaiselle. Oppilaiden tultua kouluun jokainen sai valita omansa. En olisi uskonut sitä iloa ja tyytyväisyyttä, joka oppilaiden olemuksesta välittyi. Oppilaat asettivat oman kasvinsa pöydän kulmalle ja katselivat sitä tyytyväisenä. Yksi oppilas henkäisee heti kouluun tultuaan hieman hiilidioksidia kasvilleen, jotta se voisi paremmin. Kaktuksia suihkutellaan ja niistä tulee kuulemma niin kauniita ja ihan kuin niiden piikeissä olisi timantteja. Kaktuksia paijataan ja onpa se otettu viereen, kun tietokoneen ääressä on katsottu luonto-ohjelmaa. 

Kuten moni muukin asia meidän luokassa kasvaa ja kehittyy, niin nyt kaktukset on istutettu uusiin ruukkuihin ja niille on annettu myös nimet. Etsin sopivia ruukkuja ja muistin, jopa mullan. Löytötavaroista lainasimme nahkahansikkaat, jotta piikikäs kaveri saatiin uuteen ruukkuun. Pekka, Patonki ja Tupsu sekä muutama muu kasvavat innokkaassa ilmapiirissä ja tuovat enemmän iloa, kuin olisin kyennyt kuvittelemaan. 

Karvis, tuo pieni ja pehmoinen, joka on yli puolen vuoden ajan tuonut monta ilon hetkeä, on saanut piikikkäitä kavereita. Kunhan Karvis tulee takaisin Yleltä, niin teemme sen omalla facesivulleen päivityksen, jossa yhdeksän kaktusta ja pieni pehmeä karvapallo ovat sulassa sovussa erilaisuudestaan huolimatta. Näin ovat oppilaani pyytäneet ja mehän niin tehdään. 

Oppilaiden kanssa on Karviksen kanssa tulossa vielä graffitiprojekti…..Siitä enemmän, kunhan se ensin toteutuu, mutta siitä tulee jättihieno juttu.

Keskityn siis hyvään ja positiiviseen. Se ei ole vaikeaa, kun istuu samalle tasolle lapsien kanssa. Ei ole vaikea nähdä hyviä puolia elämässä, kun näkee pienen lapsen paijaavan kaktusta ja toisen avaavan kaapin oven ja vielä kerran suoristavan kirjat, ihan vain varmuuden vuoksi.

suhteet oma-elama mieli tyo
Kommentit (2)
  1. Pienet asiat ovat välillä suuria asioita!

    Ihanat nuo sermit ja sen antama oma tila

    1. Olemme itse niin iloisia uudesta luokkamme ilmeestä. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *