Vapaaehtoisesti ystäväksi

Talo katselee joelle päin. Seisoo vakaana ja sulkee kellariinsa hyvyyden pesäkkeen. Rappusia laskeuduttua saapuu narisevalle ovelle. Ei ikkunoita, mutta sisällä aukeava näkymä aukeaa suoraan useamman ihmisen maailmaan ja sydämeen. Iällä ei ole väliä, ei ihonvärillä, ei uskonnolla eikä mielenmaiseman tilalla. Tähän Koloon mahtuvat kaikki, vaikka tila loppuisikin. Vastaanotto on lämmin. Olen läsnä Spr:n ystäväkoulutuksessa. 

Kuinka monet kerrat olen osallistunut keskusteluihin, joiden sisältönä on ollut ihmisten yksinäisyys ja pahoinvointi. Kuinka monta kertaa olen päivitellyt osattomuutta ja yhteiskunnan epäkohdista, jotka kohdistuvat kaikkein heikoimpiin. Monta kertaa. Monta kertaa olen myös lukenut mielipiteitä vanhustenhoidon tilasta, maahanmuuttajien kotouttamisen haasteista ja mielenterveyskuntoutujan yksinäisyydestä. Useimmissa mielipiteissä ilmaistaan, että tarttis tehdä jotain. Jonkun pitäisi tehdä. Jonkun pitäisi kantaa vastuuta ja välittää. Päivittelin ja huokailin lailla monen muun. Alleviivasin epäkohtia ja viisastelin sekä kohauttelin olkiani ja olin keinoton. 

Vapaaehtoinen. Vapaa olemaan ystävä. Vapaa tekemään oma osuutensa, jotta hyvä lähtisi kiertämään. Vapaa, ilman liiallisia velvoitteita. Vapaa tekemään edes jotain. Vapaaehtoisesti ystäväksi. 

Koska olen minä, niin tiedustelin lisäkoulutuksen mahdollisuutta. En ole edes aloittanut, mutta mieleni vaeltaa jo pitkällä. Näen mahdollisuuksia ja näen oppimista, antamista ja jotain sellaistakin, jota ei vielä ole olemassa. Luulen olevani sellaisen matkan alussa joka vielä minut yllättää. En pelasta maailmaa, mutta entä jos pelastankin sieluni ja jonkun tuntemattoman päivän? Jos kykenen olemaan ihminen ihmiselle niin, että siitä sikiää vuosien ystävyys. 

Istumme ja puhumme. Koulutus ei ole pitkä, ei kaiken kattava. Sen tehtävänä on avata ovi uuteen tapaan nähdä maailma ja uuteen tapaan kokea ystävyys. 

Minusta tulee vapaaehtoisesti ystävä.

suhteet oma-elama mieli
Kommentit (3)
  1. heippa mun oli pakko ulla kysymään tota kun sanoit tossa alku teksitssäs tehdä itte ittensä näkyväksi kun tässä len hiukak hukassa vaikak toinkin itseni kirjotuksilla esiin sen sisimmän ulos mut nyt sitte nkäytännössä tökkii päästänkö vaan irti ja oon se mikä on mun sisältö rohkeesti jotenkin meni niin jänäks ja isoks hommat miten oot ite tollasta selvitellyt? menikö ää sotkuiseksi en oo varma. ja tiiän ton tunteen olin tottunut tuleen ittekseni aina oimeen ja sit tässä vähän aika sitte nhavahduin et onhan se kvia kun on ihmsiä jolle avatua tärkeetä joten hyvä juttu tuo ehkä joku saa ilon tunteita toisen ihmisen kohdatasse 🙂 itelel uusiin ihmsii ntutustuminen on aian vähän jännää mites siellä?

    1. Hei,

      Eipä mennyt sotkuiseksi. Omalla kohdallani itseni näkyväksi tekeminenon kirjoittaa enempiä ajattelematta ja katsoa mitä sieltä sisältä oikein tulee. Usein yllätyn. Osaksi kirjoitan tietoisesti aiheista, joita häpeän, pelkään tai arastelen. Tahdon kirjoittaa itseni esiin. Aiemmassa elämässäni olin uhri ja alisteinen. Näin koin ja näin osin oikeastikin oli. Sitten heräsin. Kuka olin? 

      Olin reipas ja rohkea. En pyytänyt apua. Ihmiset olivat velvoitteita, joilla oli vaatimuksia ja jotka tahtoivat minun aina tekevän jotain. Suoritin, jotta pysyin kasassa. En antanut itselleni ääntä, koska siihen ei ollut oikeutta. 

      Terapia ja itsetukiskelu, terapia ja itsetutkiskelu, terapia…… Jossain vaiheessa nuokin tiet tulevat tiensä päähän ja on alettava elää. 

      Siksi kirjoitan, että päästän entisen ulos itsestäni. Tutkailen mikä minusta on tullut. Olen itse sitä mieltä, että on päästettävä irti. Mutta irti päästäessä on niiden asioiden kanssa itse oltava jollain tavoin sinut. Ne asiat jotka itselle vielä ovat arkoja, niin niistä kirjoitan varovaisemmin. 

      Irti päästäminen on omalla kohdalla ollut yksi parhaista asioista, joita olen itselleni tehnyt. 

      Ihmiset ovat nykyään ihania, he antavat ja ovat loputtoman mielenkiintoisia.

      En tiedä vastasinko kysymykseesi niin kuin toivoit. 

      Mukavaa päivänjatkoa sinulle!

  2. Oijoi, oletpa ihana!

    Niin paljon ihmiset puhuu ja on tiedostavia. Tekeminen on eri juttu. Nostan hattua (taas).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *