Ystäväni

Sinulle ystäväni.

Mietin, että jos kuolet ennen minua, niin tee se kauniina päivänä. Kuole kauniina päivänä jolloin aurinko on lempeä ja elvyttää valollaan varjoissa viipyviä. Älä kuole silloin, kun minulla on vaikea päivä, sillä tahdon soittaa ja kertoa mieleni liikkeet juuri sinulle. Älä kuole päivänä jolloin on kesken joku projekti johon tarvitsen näkemystäsi, sillä arvostan mielipidettäsi. Saat kuolla vasta silloin, kun olen tasapainossa elämäni kanssa. Toisaalta jos kuolet juuri silloin kun olen eniten onnellinen, niin anna minun ehtiä kertoa se sinulle ennen kuin poistut ikiajoiksi. Olisi kaunis muisto sinusta muistella yhteistä hyvänolon tunnetta, hymyjä ja naurua, joka kumpuaa aidosta ilosta toisen onnesta. Pyydän kuitenkin, älä kuole ennen minua, vaan anna minun lähteä ensin.

Ihminen on itsekäs, sillä tahdon kuolla ennen sinua. Ei,en tahdo jättää sinua pulaan, mutta ehkä sydämeni ei kestä sinun menetystäsi. On ehkä niin, että sinä olet meistä se vahvempi kestämään surun ja hiljaisuuden joka jää leijumaan kuoleman jälkeen. Yritän viivyttää lähtöäni mahdollisimman pitkään, sillä en tahdo luopua sen enempää elämästä kuin sinustakaan, mutta annettu aika ei ole minun päätettävässäni. Jos tiedän kuolemani ennalta, niin valmistelen sinut parhaani mukaan. Annan kaiken mitä minusta on annettavaa, kirjoitan sinulle sanojani paperille, jotta saat niitä lukea kyyneltesi lävitse. Otetaan yhteinen, viimeiseksi jäävä, kaverikuva ja voit laittaa sen pöydän kulmalle tai kaappiin, jos et tohdi sitä surematta katsoa. En tahtoisi kuolla ennen sinua, sillä ajatus sinusta surussasi on sydäntä pakahduttava.

Lähestyn sinua, rakas ystäväni, näillä ajatuksilla sillä on niin, että vasta ajatus toisen kuolemasta saa esille tunteiden syvyyden. Silloin tietää rakastavansa, kun kuolema ajatuksena on kaukainen ja se on uhkaava ja tapahtumana mahdottoman tuntuinen. Ajatus menetyksestä saa elämän tuntumaan voimakkaammin. Mieli ja sydän vastustavat luontaisesti menetystä pulssi kiihtyen ja keho on mennä puolustukseen valmistautuen pahimpaan. Jos menettäisin sinut, niin seisoisin keskellä hiljaisuutta ja tyhjyyttä. Vain kaiku vastaisi toistaen itkuani ja kysymystäni miksi. Niin paljon sinua siis arvostan ja rakastan, että mietin kuoleman kautta tapahtuvaa menetystä. Mutta nyt kuolema on kaukana, niin toivon. Tiedän sen olevan katala ja se voi yllättää koska vain, mutta luotan elämään ja pyydän kuolemalta aikaa. Ehkä se kuuntelee ja suo katseensa siirtyä muualle ja antaa meidän rakentaa uusia muistoja sekä kokemuksia.

Olen valtavan kiitollinen hyväksynnästäsi joka tuntuu syvällä minussa. Tiedän, että että olemme erilaisia, riittävästi, sillä en tahtoisi meidän olevan toistemme kaltaisia. Arvostan ajatuksiasi, sillä olen omineni välillä hukassa ja sinä ohjaat minua suuntaan., joka on minulle parempi. Kuuntelen kun tahdot kertoa haavoistasi, peloistasi tai ärtymyksestäsi. Tahdon kuulla ilosi, onnistumisesi ja naurusi. Itkun tahdon myös kuulla, ja toivon sinun sallivan minun olla läsnä kun olet kaikkein heikoimmillasi. Voimme vertailla kokemuksiamme ja löytää samankaltaisuuksia ja ihmetellä eroavaisuuksia. Tohdin sanoa sinulle, jos olen eri mieltä ilman pelkoa suuttumuksesta. On mahtavaa saada olla lähelläsi omana itsenä vailla pelkoa jätetyksi tulemisesta. Emme aina ymmärrä toistemme sanottuja tai sanomattomia sanoja, mutta me kysymme ja sen myötä pääsemme samalle sivulle. En tahdo muutta sinua etkä sinä minua.

Vaikka aloitin ajatuksella kuolemasta, niin tänään me elämme. Elämme ja tunnemme. Onneksi olet olemassa ja olkoon niin vielä kauan.

Rakastan sinua ystäväni!

Kommentit (1)
  1. Onni on omistaa tuollaisen viestin ansaitseva Ystävä <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *